Matkakertomus kesä 2012 osa 4

La 7.7.2012 Aamu valkeni taas sateisena ja sateenvarjon otin mukaan. Lähdimme junalla kohti Helsingöriin (pitäisi olla o jossa poikkiviiva mutten tiedä missä sellainen on tässä näppiksessä). Siellä olisi Prinssi, Holger Danske ja Kronborgin linna.

Juna tuli aivan viereen, satamaan jossa ruotsinlautta odotti lähtöään ja vastapäätä nökötti "Han"

Tämä patsas on ollut paikallaan vasta toukokuusta joten paljon katsejoita sillä ei vielä ollut, vrt. Merenneito. Naku mies siinä istui ja katsoi merelle. Häntä sanotaan siis merenneidon prinssiksi, kuten H.C. Andersenin saduissa.

Kronbergin linnassa oli mukavia pimeitä käytäviä joissa etsiä toisia. Taskulamppu olisi ollut kätevä apuväline. Pihalla oli keskiaikaisia pelejä joita sai kokeilla. Linnan sisällä nukkui Holger Danske,

joka heräisi jälleen eloon jos Tanskaan hyökättäisiin. Patsas on nukkunut satoja vuosia.

Linnan sisällä oli kuninkaallisten huoneita katossänkyineen ja tanssilattioineen. Maalauksia, vanhoja huonekaluja ja kertomuksia historiasta oli mielenkiintoista lukea.

Su 8.7.2012 Koitti vihdoin päivä jolloin menisimme Tivoliin. Oli todella tulossa hellepäivä ja varustauduin aurinkorasvoilla ja hellevaatteilla. Klo 11.45 astuimme porteista sisään..

Tivoliinhan pääsee sisälle usealta puolelta mutta tämä taitaa olla se pääportti.

The star flyer oli minun ja tyttöni suosikki. Tosin jaksoimme jonottaa vain kerran, sen vauhti ja korkeus yllätti jopa minut. Kahdestaan istuimme kyydissä jossa turvavaljaat olivat todella hyvät.

The Demon oli myös suosikki, ajo tosin kesti vain puoli minuuttia mutta oli se aika huisaa. Sain perheen miehet suostumaan, että istutaan eteen jos tilausuus tulisi. Ja se tuli :)

Muita hyviä laitteita olivat: Vanha vuoristorata ( en muista nimeä), Dragon, joka sai vatsan pyörimään ja sisuskaluja piti siirtää oikealle paikalleen ajon jälkeen. Urhea poikani tuli höykytykseen mukaan :) The Mine oli hauska ajelu vedessä ja luolassa, jossa ammuttiin jalokiviä ja joista sai pisteitä. Lopuksi sai katsoa kuka voitti.
Yksi laite jäi kaivelemaan pitkän jonon takia... En viitsinyt enää loppuillasta yksin jonottaa siihen, mutta tältä se näytti, eikö olekin ihanan näköistä. Nimi oli Vertigo...

Söimme lounasta amerikkalaistyylisessä ravintolassa. Miehet söivät miehenkokoiset hampurilaiset, tyttö söi perinteisesti nugetteja ja minä, ah, herkuttelin kanasalaatilla. Oli kyllä erikoisin salaatti mitä olen syönyt: kanaa, salaattia, punasipulia, paprikaa, purjoa tomaattia ja kypsentämätöntä parsakaalia... Yllättäin kylläkin sillä lähti nälkä eikä tullut ähky.

Iltapalaksi lapset söivät jäätelöä ja me herkuttelimme Tikuilla. Siihen sai valita itse 5 osaa, minä valitsin mansikan, vaahtokarkin, ananaksen, lakritsin ja fudgen. päälle sain sulaa valkosuklaata ja sitten valitsin vielä kookoshiutaleita. NAM!

Herkkutiski

Ylempi herkkuStick on minun

Yhdeksän tunnin hurvittelun jälkeen jalat olivat taas ihan muussina, ainakin minulla. Alkoi sataa joten päätimme lähteä hotellille.

Matkakertomus kesä 2012 osa 3

To 5.7.2012 Lainaus päiväkirjasta " Jälleen kerran herkullisen aamiaisen jälkeen luovutimme huoneemme hotellista ja lähdimme Oslon oopperatalon katolle."

Oopperatalo

Oopperatalon katolla oli paljon ihmisiä, he näyttivät viihtyvän siellä pitkiäkin aikoja eväineen. Ilma oli paikoitellen kuumakin ja saimme hyviä kuvia. Siellä oli kiva juosta ja ottaa aurinkoa.

Ja siinähän näkyikin jo seuraava kulkuvälineemme!

Tanskanlaiva

Tanskanlaiva! Suomessa asuvat ovat tottuneet sanaan ruotsinlaivat mutta täällä tämä oli tanskanlaiva. Laiva oli hyvin samantyyppinen kuin Itämerellä matkaavat vastaavat buffetteineen ja taxfree-kauppoineen. Hytitkin olivat ihan samanlaisia. Kannella otinmme sitten juomat, jotka oli kyllä kalliit. Pieni lasillinen valkoviiniä maksoi vähän yli 5€. 

Viiniä muovimukista

Aamupala oli sen sijaan pieni pettymys ja ihmetys, siellä ei tarjoiltu ollenkaan kalaa! Merellä..? Outoa oli se. Ja tavallinen kahvi ei maistunut yhtään hyvältä.Pöh.

Olimme saapuneet Tanskaan, Kööpenhaminaan.

Pe 6.7.2012 Saapuessamme hotellille huoneet eivät olleet vielä valmiit, joten jätimme laukut säilytykseen ja suuntasimme nokkamme kohti Pientä Merenneitoa.

Siinä hän nökötti samassa paikassa kuin ennenkin, paljon valokuvaajia ympärillään. Yksinkertaisen kaunis.

Näimme myös vartijoiden vahdinvaihdon. Eipä siinä mitään ihmeellistä ollut mutta hassulta näytti kun he peräjälkeen vaihtoivat paikkoja ja mumisivat toisilleen jotakin hyvin pitkään melkein nenä kiinni nenässä.

 Kävimme myös katsomassa kruununjalokivinäyttelyä ja söimme pizzat.

Iltapalaa löysimme lähipikkukaupasta hotellille tullessamme. Koko päivän kestänyt päänsärkyni talttui vasta pillerillä. Syytin siitä cappuccinon puutosta päivästä!