Mä olen monesti pohtinut kirppisten syvintä olemusta. Toisaalta sä haluut tavarasta eroon ja haluat myydä sen halvalla pois toisten iloksi ja toisaalta sitä kamaa on niin paljon että sä haluat siitä vaan eroon etkä halua viedä kotiin.
Toisaalta sä voit myös löytää omasta myyntikasoista vielä päällepantavaa itsellesi kun pidät niitä tarpeeksi kauan näkymättömissä. Toisaalta jos osaat tuunata vaatteita, voisit puunata niistä ihan uusia. Mutta kyllä se päällimmäinen on varmaan se että sä kyllästyt niihin samoihin rytkyihin. Varsinkin jos et omista tai osaa käyttää ompelukonetta...
Toisaalta tarjonta on niin suurta jossain yksittäisissä tapahtumissa että tulee ostamisähky jo ihan kiertelystä. Sä haluaisit ostaa jotain uutta ja piristävää ja siis vanhaa jollekin toiselle, mutta toisaalta et osaa päättää. Sullahan on jo kaikkea ja kaikkea ei tarvitse olla kahta ja eriväristä ja...Ne vaatteet on kuitenkin myynnissä vain siinä tapahtumassa ja jos et sä osta sitä sieltä, kadut loppuelämäs sitä jaet enää löydä sitä muualta.
Mulla on tällä hetkellä kaksi vaatesettiä. On kevät-kesävaatesetti ja sitten syksy-talvivaatesetti. Syyskuussa laitoin kesävaatteet pestyinä ylähyllylle yhteen laatikkoon (huom. YHTEEN) ja otin laatikosta talvivaatteet: pitkähihaiset, tummat ja lämpimät vaatteet. Kesävaatteisiin kuuluu hameet, capreja ja t-paitoja, joita taas ihastelen keväällä kun en yleensä muista mitä siellä edes on. Housuja olen vähän jakanut koska vaatteidenvaihtobileistä (jotka pidin ensimmäistä kertaa elokuussa ja josta en olekaan kirjoittanut mitään) sain kasan stretch-pillifarkkuja ja niitä löytyy mukavasti.
Mä tein päätöksen tämän kesän vikan myyntisession jälkeen että heitän loput kierrätyskeskukseen. En tuo niitä enää muhimaan vaatehuoneen hyllyille, joista mä sitten vien ne taas seuraavana kesänä myyntiin. Kannatti, sillä nyt hylly on tyhjä. Edelleen. Ja aina sitä tavaraa kertyy itselle tai sukulaisille mitä voi myydä eteenpäin. Aina.
Mikä noissa kirppiksissä sitten kiehtoo? Ne on pitkään olleet trendejä ja tosi suosittuja,. On viikonloppukirppiksiä, yhden päivän kirppiksiä, arkipäivisin voit myydä vaikka torilla ja sitten on näitä itsepalvelukirpputoreja joissa hinnoitellaan ja toivotaan että ihmiset käy ja ostavat hinnalla minkä olet määrittänyt. Samalla toivot ettei mitään varasteta ja että saat edes pöytävuokran viikossa takaisin.
Olen kolunnut kaikenlaisia kirppiksiä läpi. Vaatehulluusvuosia kaivelin kaikki ikeakassilliset läpi saadakseni halvalla vaatetta kuin vaatetta. Jos vaate on päätynyt kirpputorille asti, se on joko tosi hyvälaatuinen joka on kestänyt pesuja tai sitten sitä on kerran pidetty ja kyllästytty. Monia on vaihtoehtoja. Mutta eniten tykkään kyllä koluta myyjäkirppiksiä läpi kun samalla voi jutella ihmisten kanssa ja tinkiäkin hinnoista.
Ja olen tullut tulokseen etten tarvitse mitään. No, okei, voi olla että oransseja vaatteita nähdessäni saatan harkita parikin kertaa ostanko vai en, mutta noin niinku periaatteessa. Musta nahkatakki on ollut hakusessa jo pitkään mutta sopivaa mallia ei ole vielä löytynyt. Luulen että se saisi olla kuitenkin lyhyt ja vetoketjullinen. Ja käytetty ehdottomasti. Merkillä ei niin väliä. Voi olla ettei se löydy koskaan, mutta koskaan ei voi olla liian varma. Hintahaarukkaa en osaa sanoa mitä olisin valmis maksamaan.
Mutta sisustusjutut ja retro kolahtaa aina. Tässä tämänkertaisen reissun aatelia siis kattilahallin kirppikseltä:
Pöytäliina. Ihan mahtava piristys ja oranssia! Maksoi huikeat 3€ ja on juuri passeli meidän pöytään.
Retro liivimekko. Oikeastaan väri on tummansininen eikä niin hirveesti mun väri mutta saanen parilla yksityiskohdalla (oranssia) mun näköiseksi. Tai. Kyllähän toi vaan on niin magee ilmankin.4€
Lisäksi erivärisiä kengännauhoja, Beatles-kangas, heijastin ja koru ihan extempore. Se lähtee varmaan purkuun ja tuunaan helmistä jotain ihan muuta :)
