Vuoden 2016 lupaukset ja miten niiden sitten kävikään

Kaivoin esiin kirjoituksen jonka kirjoitin tammikuussa 2016. Mikä meni niinkuin suunnittelin ja mikä ei? Katsotaanpa:

Minä lupaan itselleni:

LUPAUS: Lupaan hoitaa itseäni paremmin. Ihana ystäväni antoi joululahjaksi lahjakortin kuntosalille ja hän saa seuraa ainakin kuukauden ja minä hyvää mieltä itselleni. Jospa siitä tulisi tapa ja jatkaisin vielä toisenkin kuukauden.

Kyllä. Kävin koko vuoden kuntosalilla. Maksoin kuukausimaksua ja sain itseni ihan hyvään kuntoon kesään mennessä. Sitten alkoi alamäki, kremppoja kädessä, pohkeessa ja flunssakausi tarttui minuunkin. Syksy ei mennyt niinkuin halusin. Hyvä jos kävin kerran kuukaudessa. Tähän tulee muutos ja ajankäyttö tulee olemaan erilaista. Perhe-elämä(kään) ei kärsi kun sen suunnittelee oikein.

LUPAUS: Kuten aikasempinakin vuosina lupaan käydä hierojalla joka kuukausi. 45 minuuttia hyvää oloa selälle joka kuukausi.

Tammikuusta kesäkuuhun kävin noin 5 viikon välein hierojalla ja se todella auttoi. Kesän jälkeen totesin että harvempi tahti riittää, kun käy kuntosalilla, selkä ei kipeytynyt töissä ollenkaan. Lokakuussa jouduin perumaan hieronta-ajan kun pelkäsin että flunssa menee pahemmaksi eikä minulla ollut ääntä. Nyt en ole käynyt kahteen kuukauteen ja ensi vuonna menen kyllä.

LUPAUS: Jatkan harrastuksiani samalla innolla kuin aikaisemmin. Salibandy ja pilates kuuluu ohjelmaan tänäkin vuonna. Ajan pyörällä aina kuin mahdollista ja kävelen usein. Samalla polvet saa kyytiä kun kerään roskia.

Pilates jatkui toukokuuhun asti. Kävin sitkeästi vaikken niin osannut ja ärsytti kun tuntui (mikä on kyllä totta) ettei minulla mitään syviä lihaksia ole. Ihan hyvä olo siitä oli aina jälkeenpäin mutta uudelle kurssille en varannut paikkaa syksyllä. Ajattelin että kuntosali ja salibandyyn pääseminen on jo lottovoitto perheenäidille. Pyöräily töihin loppui marraskuussa kuin seinään lumien tulon jälkeen ja ostin bussikortin. Nopeaa kun löysin uuden reitin ja juosta sai pysäkeille ja töihin kun luuli ehtivänsä pienelläkin "varoitusajalla". Roskia kerään aina kun ehdin, joskus pussillisiakin. Niitä riittää

LUPAUS: Olen herkkulakossa ja kahvilakossa ainakin tammikuun. En osta karkkia enkä herkuttele muualla edes muiden ostamia. Haastoin karkkilakkoon jo kaksi työkaveria. Jokainen saa määritellä herkkunsa itse.

Olin herkkulakossa ja kahvilakossa tammikuun. Vähensin karkkien syömistä ja ajoittain se onnistuikin. Työpaikan kahvihuoneet ovat kirous, en osaa olla syömättä. Mutta ostin harvemmin ja harvemmin karkkipusseja. Juon edelleen kahvia, mutta vähemmän. Kahta lakkoa päällekkäin en suosittele.

LUPAUS: Aloitan joululahjojen tekemisen ajoissa. Teen jälleen kaikki itse ja etsin hyviä vinkkejä blogeista ja kierrätyskeskuksen sivuilta. Pyrin ostamaan kierrätettyä, poikkeuksen teen kutomiseen ja virkkaukseen käytetyt langat.

Joo. Enpä muistanut aloittaa. Ehkä tänä vuonna. Ideoita ja intoa on mutta taidot niiden tekemiseen ei aina riitä. Tiskirättejä: lankaa on, taitoa ei. Mutta uusia virkkausideoita olen jo saanut!

LUPAUS: Aloitan tai oikeastaan jatkan Siivouspäivä-sivuston aloittamaa kampanjaa "Vuosi ilman uusia vaatteita". Olen ollut mukana tietämättäni jo vuosia ja kesällä luin Rinna Saramäen "hyvän mielen vaatekaappi"-kirjan ja se sai minut päättäväisemmäksi vaatevalinnoissani. Jos jotain vaatetta tarvitsen, löydän sen kirpputoreilta. Vuoden 2015 ostokset on koottu yhteen postaukseen ja aion raportoida uusista (käytetyistä) vaatekaappilöydöistä heti blogiin. Vuonna 2015 sain kulumaan vaatteisiin rahaa reilut 100€, pääsisinkö sen alle tänä vuonna? Yksi hankinta luultavasti menee kaiken edelle ja josta olen haaveillut monta vuotta ja niitä on tosiaan harkittu ja mietitty pitkään. Nimittäin Minna Parikan korkokengät. Yritän löytää ne käytettynä mutta loppuvuonna on yksi tilaisuus johon tarvitsen ehjät korkkarit. Lupaan tästäkin raportoida.

Minna parikan kengät löysin uutena kaupasta ja niillä köpöttelin rippijuhlissa. En juurikaan ostanut uusia vaatteita. Alkuvuodesta taisin kirpputorilta ostaa jotain ja marraskuussa löysin käytettynä (wst.fi) mustat nilkkurit korkosaappaiden tilalle. Kerään vielä vaateostokset yhteen postaukseen, jotta pääsen johonkin euromäärään vuoden 2016 osalta. Minna Parikan kengät maksoivat 315€, mutta ne ovat ainoat korkokenkäni ja harkitut ostokset. Heräteostoksia taitaa olla muutama...

Liikunta, herkut, vaatteet ja lahjat. Eikös siinä olisi jo lupauksia kerrallaan? 

Mitä sinä toivot tai lupaat tehdä ensi vuonna?

Blogin kirjoittamista on tarkoitus jatkaa ensi vuonnakin. Haussa on uusi ilme, ehkä myös uusi nimikin. Nyt on oma tietokone jolla saa kirjoittaa kun sille tuntuu. Katsotaan mitä uusi vuosi jälleen tuo tullessaan. Ainakin muutama uusi tavoite :)

Yksi lapsuuden muistoista..

Mitä sinulle tulee mieleen kuvasta?

Olen nähnyt näitä purkkeja aina välillä kirpputoreilla ja nyt lauantaina kävin retro&vintage-messuilla kaapelitehtaalla ja taas nämä osuivat silmiini.

Muistan kuinka lapsuuden kodissani nämä olivat ylähyllyillä. Koskaan en niihin koskenut, mutta muistikuva on porautunut aivoihini. Nämä ovat posliinia nämä purkit ja niissä on puukansi.....

Kuinka väärässä olinkaan! Tämähän on siis peltipurkki! Ja tässä on myyty Viri - kaakaota n. 1980-luvulla. Se kaakao joka jäi paakkuiseksi maidon pinnalle ja joka oli niiin hyvää..

Minusta tämä on niin kaunis että minun oli saatava tämä. Tingin muutaman euron tästä pulitin 10€.

Onko ne sen arvoisia?

Tätä olen pohtinyt jo jonkin aikaa. Ovatko unelmien korkokenkäni sen arvoisia että säästäisin niihin tuhottomasti rahaa kun raha on muutenkin tiukilla? Unelmakenkäni maksoivat kuukausi sitten 295 € ja nyt hinta uutena siis on noussut kaksikymmentä euroa. Tässä nyt mietin että kannattaako?

Kengät ovat edelleen ne Minna Parikan Jodie-merkkiset mustat heartbeat -korkokengät. Olen etsinyt niitä kirpputorisivustoilta myös käytettynä. Ne kun eivät yleensä ole niin kuluneet ja luulisi tuon hintaisten kenkien kestävän kulutusta. Pakko.

Olen saanut rahaa joululahjaksi ja synttärilahjaksi. Olen säästänyt pullonpalautuskuitteja ja myynyt kirpputorilla kaikkea mahdollista.

Mutta kolmesataaviisitoista euroa on paljon rahaa. N. 200€:lla saisi käytetyt. Nämä kengät ovat tällä hetkellä pakkomielle minulle. Kahlaan läpi huuto.net ja tori.fi -sivustot jatkuvalla syötöllä, jos tulisi eteen pari jonka voisin ostaa.

Mutta rahaa menee perhe-elämässä muutenkin. Pakolliset lääkärikäynnit, äkilliset lääkärikäynnit, lasten ja omat harrastusmenot, kaikki talousasiat ja muut. Raaskinko sittenkään?

Ovatko ne sen arvoisia että tuhlaisin kolmesataa euroa kenkiin, joita käytetään vain juhlissa. Toisaalta juhlia on tulossa aika monet viiden vuoden sisään. Kahdet rippijuhlat, mahdollisesti ylioppilasjuhlat, synttäreitä, tasavuosia ja ehkä häitäkin. Mulla olisi aina näyttävät kengät ja eritoten mukavat kengät joita käyttää. Musta käy kaikkien kanssa. Tietysti ostaisin oranssit, jos sellaisia olisi tarjolla.

Nykyiset korkokengät ovat vielä hyvät kävellä mutta pinta on mennyt huonoksi. Ja minulla todella on vain yhdet korkokengät. Yritän saada itseni vakuuttuneeksi että tarvitsen uudet ja että käytän niitä sitten aina.

Etsintä jatkuu.

Vuoden 2015 vaatteidenvaihtobileet

Olen aivan unohtanut kertoa teille minun ensimmäisistä järjestämistäni bileistä, joissa vaatteet vaihtavat omistajaa ilman rahaa! En ole edes itse sellaisissa koskaan ollut, joten otin hieman vinkkejä täältä.

Perusideahan on saada itselle sopimattomat, kaapissa lojuneet vaatteet ja asusteet kiertoon ja saada itselle uusia vaatteita. Aloitin sillä, että lähetin kymmeniä viestejä ystäville, tuttaville ja kavereille ja kysyin heidän kiinnostustaan ylipäätään tähän konseptiin. Osa vastasi suoraan ettei ole heidän juttunsa, osa pisti idean korvan taakse.

Porukaksi valikoitui pieni joukko naisia, jotka olivat suunnilleen samankokoisia. Jokainen toi haluamansa määrän vaatteita, toiset kassillisia ja toiset vain muutamia vaatteita ja asettelivat ne pöydälle tai rekkiin näytille. Kun meitä oli niin vähän niin sitten vain suunnistimme vaatteiden kimppuun!

Ja voin sanoa että jokaiselle löytyi jotakin! Kun tuossa aiemmin kertoilin mitä vaatteita olen ostanut tänä vuonna, niin kyllä olen saanut itselleni uusia vaatteita ihan ilmaiseksi ja se kyllä piristää mieltä kummasti.

No mitä löysin? Löysin viidet stretch-farkut. Osa tuli käyttöön nyt "syysmallistooni", osan pakkasin kesää varten. Löysin mekkoja tulevia juhlia varten. Löysin paitoja, jotka tulivat heti käyttöön.

Löysin pikkujoulukultalegginssit!

Valikoima oli runsas ja paljouden haluaminen valtasi haluta kaikki. Mutta. Lupaus oli tehty. Ne vaatteet joita kukaan ei halua ja ne jotka olet lahjoittanut valittaviksi, lahjoitetaan edelleen SPR:n Konttiin.

Lopuksi herkuttelimme :)

Kymmenen muovikassillista lähti hyvään tarkoitukseen! Vähän kirpaisi laittaa Miun mekko pois, mutta lupaus mikä lupaus.

Vuoden 2015 vaateostokset

Kolmistaan-blogin Karoliina oli saanut RositaAngatalta haasteen jossa pitää listata vuoden 2015 aikana ostamat vaatteet. Minähän innostuin tästä aivan valtavasti ja päätin tehdä oman listaukseni omaan bloginpahaseeni, vaikka vuosi ei ole lopuillaan vielä.

Kaikista ostoksista ei varmana ole kuvaa ja osa on unohtunut tai laitettu jo kierrätykseen (krhm) mutta sekin että ottaisi aina kuvan ostoksesta selkeyttäisi ensi  tulevan vuoden ostosbuumia. Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi- kirja tuli luettua kesällä ja se selkeästi ohjaa minua kun oon vaatteidenostoaikeissa, oli se sitten vaateliikkeessä tai kirppiksellä.

Nämä eivät ole missään aikajärjestyksessä ja perässä on selitys miksi vaate on ostettu. Ja merkki (K) tarkoittaa että vaate, kengät tai laukku on ostettu käytettynä, kirppikseltä tms.
EDIT: Yritän myös muistella hintoja saada jonkinlaista käsitystä kulutetuista euroista

*65€ mustat pilli Levikset - ostettu kesällä ulkomailta outletistä uutena, viime kesänä ostin kolmet farkut USAsta mutta mustat jäi kaivelemaan..

* 10€ Harmaat varrelliset Converset (K) - tarvitsin yksinkertaisesti toiset

* 10€ Pitkähihainen Desigual-mekko (K) -myin toisen epäsopivamman mekon kirpputorilla about samaan hintaan

Desigual-mekko

* 6€ oranssit Ed Hardy tennarit (K) - kesällä ei niin kuumat ja oon haaveillut edhardyn tuotteista pitkään

* 2€ Oranssi puolipitkähihainen trikoopusero (K) - oranssi. ja edelleen käytössä

* 3€ oranssi neulemekko (K) - pakkosaadajotain-kun-kerran-kirppikselle-pääsen. Ei istunut päälle ollenkaan ja vein kierrätykseen puolen vuoden päästä



 * 5€ Oranssi hellemekko (K) -piti ottaa mukaan risteilylle etelän maille. Ei sopinutkaan tyyliin ja lahjoitin pois

* 2€ Ed hardy valkoinen toppi (K) ja 2€ musta Ed Hardy teeppari (K) - selkeesti puuttui kokoelmista

* 4€ Retro liiviessu-mekko - nämä ovat vaan niin ihania kun kestävät pesua ja on sitä aitoa vanhaa mitälielukua (K)

EDIT: juuri tämän kirjoitettuani muistin vielä kasan vaatteita joita ostin naapurista könttähinnalla: Punainen pitkä trikoopaita, valkoinen urheiluteeppari, siniset stretch-farkut yht. 10€

No tulihan listaan nyt edes jotain.Voi olla että kaikki eivät tässä vielä ole. Laukkuja en ole ostanut ollenkaan ja kengissä olen päätynyt selkeään käytä-ensin-loppuun-osta-sitten-vasta-uudet. En tiedä kannattaako tätä nyt edes mainostaa mutta minun ei ole tarvinnut alusvaatteita eikä sukkia ostaa tänä vuonna ollenkaan.

119€ tuli loppusummaksi. Ylivoimaisesti nuo levikset jotka ostin uutena oli kalleimmat, mutta tiedän että ne kestävät ajan ja kulutuksenkin. Olen löytänyt leviksiä (joku pinttymä että ne täytyy olla juuri tuon merkkiset) myös kirpputoreilta, mutta nyt niihin on kaikkiin tullut polviin reiät. Ja niin haperoa ovat että shortseina käytin loppuun ja nakkasin pois.


Millaisen listan sinä saat aikaiseksi?





Hyvän mielen viikko

Facebookissa kiertää jos jonkinmoista kampanjaa. Liity tähän ja liity tuohon. Sano hyviä asioita ihmisistä ja kierrätä ja lahjoita. Mä luen vissiin liikaa facebookia ja yritän olla hyvä ihminen kaikille tapaamilleni ja tuntemattomillekin.

Siksi innostunkin ilahduttamaan myös tuntemattomia. Välillä niinkin paljon että lähellä olevat saavat vain rippeet. Yritän ryhdistäytyä!

Jo muutaman vuoden ajan olen ilahduttanut minua inspiroivia bloggaajia. Tässä maassa heitä on muutamia ja hekin ovat minua innoittaneet jutuillaan, kirjoituksillaan ja olemalla tutunoloisia, vaikkemme mitään sydänystäviä olekaan. Todellakaan siis. Se ovat aitoja ihmisiä jotka kirjoittavat elämästään ja joiden jutut ovat vaan kolahtaneet tavalla tai toisella.

Suomessahan on satoja blogeja, joita luetaan ja satoja joita ei lueta. Minä kirjoitan omasta ilosta ja kiva vaan jos joku muukin lukee :)

Millaisen hyvän mielen teon sinä teit tällä viikolla? Tai viime viikolla?

Minä tuunaan heijastimia. Hamstraan tarvikkeita ympäri vuoden lähetystoriFidoista, kierrätyskeskuksista ja kirppiksiltäkin. Kaikki halpa ja hyvä käy. Heijastin on äärimmäisen tärkeä väline tänä vuodenaikana kun on pimeää ja liikuskelet ulkona. Autoilijat näkevät sinut paljon paremmin kun sulla on heijastin. Hän ei näe sinua jos kuljet katulampun valossa. Hän ei näe sinua takaa jos sinulla on etupuolella takissa heijastimet. Hän näkee heijastinliivin ja heiluvan heijastimen.

Rohkaisin mieleni ja tuunasin pari heijastinta ja annoin ne lahjaksi parille hyvälle tyypille. Toivottavasti niistä on iloa :)

Kirppisten toinen ulottuvuus

Mä olen monesti pohtinut kirppisten syvintä olemusta. Toisaalta sä haluut tavarasta eroon ja haluat myydä sen halvalla pois toisten iloksi ja toisaalta sitä kamaa on niin paljon että sä haluat siitä vaan eroon etkä halua viedä kotiin.

Toisaalta sä voit myös löytää omasta myyntikasoista vielä päällepantavaa itsellesi kun pidät niitä tarpeeksi kauan näkymättömissä. Toisaalta jos osaat tuunata vaatteita, voisit puunata niistä ihan uusia. Mutta kyllä se päällimmäinen on varmaan se että sä kyllästyt niihin samoihin rytkyihin. Varsinkin jos et omista tai osaa käyttää ompelukonetta...

Toisaalta tarjonta on niin suurta jossain yksittäisissä tapahtumissa että tulee ostamisähky jo ihan kiertelystä. Sä haluaisit ostaa jotain uutta ja piristävää ja siis vanhaa jollekin toiselle, mutta toisaalta et osaa päättää. Sullahan on jo kaikkea ja kaikkea ei tarvitse olla kahta ja eriväristä ja...Ne vaatteet on kuitenkin myynnissä vain siinä tapahtumassa ja jos et sä osta sitä sieltä, kadut loppuelämäs sitä jaet enää löydä sitä muualta.

Mulla on tällä hetkellä kaksi vaatesettiä. On kevät-kesävaatesetti ja sitten syksy-talvivaatesetti. Syyskuussa laitoin kesävaatteet pestyinä ylähyllylle yhteen laatikkoon (huom. YHTEEN) ja otin laatikosta talvivaatteet: pitkähihaiset, tummat ja lämpimät vaatteet. Kesävaatteisiin kuuluu hameet, capreja ja t-paitoja, joita taas ihastelen keväällä kun en yleensä muista mitä siellä edes on. Housuja olen vähän jakanut koska vaatteidenvaihtobileistä (jotka pidin ensimmäistä kertaa elokuussa ja josta en olekaan kirjoittanut mitään) sain kasan stretch-pillifarkkuja ja niitä löytyy mukavasti.

Mä tein päätöksen tämän kesän vikan myyntisession jälkeen että heitän loput kierrätyskeskukseen. En tuo niitä enää muhimaan vaatehuoneen hyllyille, joista mä sitten vien ne taas seuraavana kesänä myyntiin. Kannatti, sillä nyt hylly on tyhjä. Edelleen. Ja aina sitä tavaraa kertyy itselle tai sukulaisille mitä voi myydä eteenpäin. Aina.

Mikä noissa kirppiksissä sitten kiehtoo? Ne on pitkään olleet trendejä ja tosi suosittuja,. On viikonloppukirppiksiä, yhden päivän kirppiksiä, arkipäivisin voit myydä vaikka torilla ja sitten on näitä itsepalvelukirpputoreja joissa hinnoitellaan ja toivotaan että ihmiset käy ja ostavat hinnalla minkä olet määrittänyt. Samalla toivot ettei mitään varasteta ja että saat edes pöytävuokran viikossa takaisin.

Olen kolunnut kaikenlaisia kirppiksiä läpi. Vaatehulluusvuosia kaivelin kaikki ikeakassilliset läpi saadakseni halvalla vaatetta kuin vaatetta. Jos vaate on päätynyt kirpputorille asti, se on joko tosi hyvälaatuinen joka on kestänyt pesuja tai sitten sitä on kerran pidetty ja kyllästytty. Monia on vaihtoehtoja. Mutta eniten tykkään kyllä koluta myyjäkirppiksiä läpi kun samalla voi jutella ihmisten kanssa ja tinkiäkin hinnoista.

Ja olen tullut tulokseen etten tarvitse mitään. No, okei, voi olla että oransseja vaatteita nähdessäni saatan harkita parikin kertaa ostanko vai en, mutta noin niinku periaatteessa. Musta nahkatakki on ollut hakusessa jo pitkään mutta sopivaa mallia ei ole vielä löytynyt. Luulen että se saisi olla kuitenkin lyhyt ja vetoketjullinen. Ja käytetty ehdottomasti. Merkillä ei niin väliä. Voi olla ettei se löydy koskaan, mutta koskaan ei voi olla liian varma. Hintahaarukkaa en osaa sanoa mitä olisin valmis maksamaan.

Mutta sisustusjutut ja retro kolahtaa aina. Tässä tämänkertaisen reissun aatelia siis kattilahallin kirppikseltä:

 Pöytäliina. Ihan mahtava piristys ja oranssia! Maksoi huikeat 3€ ja on juuri passeli meidän pöytään.

Retro liivimekko. Oikeastaan väri on tummansininen eikä niin hirveesti mun väri mutta saanen parilla yksityiskohdalla (oranssia) mun näköiseksi. Tai. Kyllähän toi vaan on niin magee ilmankin.4€










Lisäksi erivärisiä kengännauhoja, Beatles-kangas, heijastin ja koru ihan extempore. Se lähtee varmaan purkuun ja tuunaan helmistä jotain ihan muuta :)

Vuoteni ilman ihan uusia vaatteita

Tämä projekti on kestänyt kohdallani jo useita vuosia eli "vuosi ilman uusia vaatteita". Olen karttanut uusia vaatteita myyviä vaatekauppoja jo iät ja ajat. En ole jostain syystä löytänyt niistä mitään päälle pantavaa vuosiin. Vaatteet, jotka on tehty ties missä tehtaassa, ties missä olosuhteissa. Muodin mukaan en ole tainnut koskaan ostaa vaatteita (Tulee mieleen 90-luvulla suosiossa olleet tavalliset varrelliset sukat jotka rypytettiin varresta, vähän niinkuin puuvillasäärystimet kiinni sukassa. Olin Englannissa kielikurssilla ja äitini suositteli ostamaan koska nyt ne olivat muotia. Sanoin etten moisiin sukkiin koske! Muistan kun puolen vuoden jälkeen kun buumi oli mennyt ohi, ostin sukat Suomesta ja käytin niitä aikani...) tai jos olen ostanut, ne ovat takuulla menneet pois muodista tai muuten vaan eksyneet ostoslistalle.

kirppikseltä "kerran käytetyt" ed hardy kengät

Olen kiertänyt vaatekauppoja etsien oransseja vaatteita. Jossain vaiheessa oranssi oli muotia. Minulle oranssi on "ollut muotia" jo yli 20 vuotta, joten se on ehkä sittenkin vain pakkomielle. En oikeasti omista kuin muutaman oranssin takin ja neulepuseron,mutta niihin en ole kyllästynyt.


Liityin Facebookin samannimiseen ryhmään nähdäkseni löytyykö kaltaisiani. Ällöttääkö jotain muitakin se ylitarjonta, massavaatetus tai että ylipäänsä se että vaatteita on saatava? Miksi ostaa vaatteita jotka eivät kestä käyttöä tai pesukertoja vaan ne on laitettava roskiin muutaman käyttökerran jälkeen? Voisiko niitä korjata?  Rikkinäisiä vaatteita kun ei voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, kierrätyskeskuksiin tai muuhun vastaavaan eikä niitä kehtaa myydä edes viidelläkymmenellä sentillä.

Vaatteitaní olen lähinnä ostanut kirpputoreilta, mutta nyt sekin alkaa epäilyttämään.. Mistä tiedän montako pesua vaate on oikeasti kestänyt? Mikä on sen alkuperä? Miksi se on päätynyt myytäväksi? Miten se istuu oikeesti päällä, toimiiko vetoketju kuinka kauan vielä ja hiertääkö hihansuut tai onko kaula-aukko liian suuri? Käytänkö mäkin vaatetta vain pari kertaa kun se oli niin halpa ja ostettu käytettynä? Miksi tarvitsen uusia rättejä kaappiin kun se muutenkin jo pursuaa vanhoja "eikä mulla ole koskaan mitään päällepantavaa"?


Millaisia vaatteita haluan käyttää? Millaiselta haluan näyttää? Näytänkö ikäiseltäni? Pystyisinkö mitenkään erottaa työvaatteita ja arkivaatteita? Juhlavaatteet tietysti ovat erikseen, mutta riittääkö 5 mekkoa loppuiäksi? Voisinko ostaa vielä yhden? Onko muka olemassa muitakin pitkiä housuja kuin farkut jotka sopivat todella moneen tilanteeseen?

Tähän kaikkeen on syy yhdessä kirjassa. Tai onhan sosiaaalisessakin mediassa  etunsa ja hyvä niin että asioista puhutaan. Olen päässyt puoliväliin Rinna Saramäen kirjassa "Hyvän mielen vaatekaappi" jossa pureudutaan kyllä todella hyvin kaikkeen tähän pohdiskeluuni. Ajatuksia herättää jokainen uusi luku ja sivu ja vaikka aivan orjallisesti ei lähtisikään toteuttamaan vaatekaappiprojektia, tästä on hyvä aloittaa. Sain onneksi sukulaiselta lainaksi tämän kirjan. Kirjastosta varasin tämän mutta kun varauksia on toista sataa ja lainattavia kirjoja ehkä 5, on todennäköistä ettet saa tätä luettavaksi ikinä. Joten hyvät kanssaihmiset: ostakaa kirja ja kierrättäkää sitä ystävillä :)

Viime vuonna tai yleensäkin matkoilla olen ostellut uusia vaatteita. Ne ovat ehdoton poikkeus ja niihin ovat kuuluneet merkit Desigual ja nyt viime vuonna ostin kolmet uudet Levi´s farkut. Desigual on mun yksi kestosuosikki ja levikset oikeasti kestää vuosia käytössä. Tänä vuonna en ehkä sitten tarvitse niitä koska kaapista löytyy "tusina" paitoja, 3 hametta, 3 mekkoa (hihaton,lyhythihainen ja pitkähihainen, jonka ostin kirpputorilta ja möin toisen epäsopivamman lähes samaan hintaan), 2 huivia, yhdet kumisaappaat, yhdet ballerinat, ja koruja. Voi olla että jos löytyy outletistä Desigual korkokengät, saatan ostaa. Omistanhan yhdet (siis yksi pari) korkokengät ennestään!

Olen myynyt kirpputoreilla vaatteitani paljonkin mutta suurimman osan olen vain lahjoittanut pois. Tänään aloitan karsimisprojektin ja katsotaan mihin kaikki turhat vaatteet päätyvät.

Wish me luck!

Pesulapäivä(t)

Ostoksilla ja myymässä kirpputorilla elokuussa löysin mielestäni aivan mahtavan kyltin. Välistä kyllä tuntuu siltä että pyörittää pesulaa. Aina on puhtaita vaatteita oltava kaapissa ja kuivumassa ja likaiset vaan huutavat pyykkikorissa pesuun pääsyään.

Jotenkin tämä kyltti myös kehoittaa / käskyttää minua myös viemään puhtaat pyykit kaappiin tai ainakin lähelle niitä. Edelleen kuitenkin oletan että puolet porukasta viikkaavat ne omille paikoilleen kaappiin jostane löytyvät nopeasti päälle.

 

Tämä kyltti nyt joka tapauksessa löytyy pesuhuoneen ovesta. Oli vaan niin mainio etten voinut jättää ostamatta!

Aurinko paistaa ja vettä sattaa..taitaa tulla....

Kauan odottamani kirppisaamu valkeni vihdoin sunnuntaina ja yllätti. Koko yön oli satanut vettä! En minä tilannut vettä vaan aurinkoa! Saisin samalla mukavasti rusketusta..

Sade taukosi hetkeksi alkaen taas ripsottamaan kovaa kun pakkauduin kaverin kanssa autoon joka oli pakattu täyteen tavaraa. Päätimme silti suunnata kohti Vermoa.

Sade taukosi mukavasti ja pääsimme sisään ja lastasimme tavarat rekille, pikkupöydälle, ja maahan kasseihin. Pari tuntia siinä seisoskeltuamme alkoi satamaan vettä. Meillä ei enää ollut mitään millä peittää tavaroita joten seisoin sateenvarjon kanssa estämässä pahimpia pisaroita pilaamasta kirjoja.

Puolen tunnin sateen jälkeen aurinkokin paistoi kuumasti viimeiset tunnit ja sain haluamani päivetyksen.

Houkutus oli kova lähteä ostamaan kirppisjuttuja ja kävinkin kiertämässä muutamaan otteeseen. Mutta tiedättekö? Mitään ei löytynyt, mitään en ostanut. Tarjontaa oli laidasta laitaan. Ystävämyyjäkin kävi kierrosta heittelemässä ja löysi juttuja.

Lähdin lenkkareissa liikenteeseen, mutta vaihdoin ne aika äkkiä Desigual-saappaisiini, jotka sitten keräsivätkin katseita ja huomiota :) Kyllä, ne pitävät oikeasti vettä ja ovat hyvät jalassa.

Tiliä tuli mukavasti ja luulenpa että lähden syksyllä uudestaan!

Mahtuu Mahtuu!

Kun sain lahjaksi kahvikapselikoneen, mietin kuumeisesti mistä saisin edullisesti säilytysjärjestelmän kapseleille. Toisaalta niitä olisi halunnut säilöä näyttävästi pöydällä jossain telineessä ja vaivattomasti ottaa yhden tai kaksi ja tehdä vaan juoma.

Tulin ostaneeksi peltirasian kapseleille lokakuussa ja totesin sen heti ensi alkuun hankalaksi, liian pieneksi ja mitättömäksi kauniille kapseleille ja sen lisäksi se on piilossa laatikossa. Mutta siihen oli tyytyminen.

Kävinpä itseäni piristämässä lähi-Fidassa tässä yksi päivä ja huomasinkin että tavaroita oli alennuksessa. Kas, siellä oli kapselitelineitä vielä laatikossa. Ahaa. Dolce Gusto seinätelineitä. No seinälle niitä en halua. Dolce Guston kapseliteline verkkokaupassa maksaa noin viisikymppiä.

Samaisessa laatikossa oli myös pöytäteline ja punnitsin että raaskisinko ostaa sitä sittenkään. Mitä kotiväki sanoisi jos ostaisin sen sinne pöydän täytteeksi. Puhetta on ollut, että mitään ei osteta, eikä hyllyihin ei mahdu ja kuka niitä kapseleita muutenkaan juo. (minä)

Mutta tulin sitten katsoneeksi hintaa. En miettinyt enää. Jos joskus tämä pitää myydä tai antaa eteenpäin, niin ei harmita.

Hinta oli noin 2€ !! Kannattiko? Kannatti.

On se hiano.

Nyt vaan kaappien uudelleen järjestämiselle aikaa. Sitten täytyy keittiöntasot uudelleen organisoida. Pitäisiköhän heittää jotain pois....

"Kanteleen kutsu"

 Oranssia oranssiblogissa? No onhan sitä ajoittain. Välillä on varmaan kuvien taustallakin vilahtanut oranssinen pöytäliina, keltaisella pohjalla näyttäisi olevat oranssisia kuvioita.

Olen saanut tämän pöytäliinan lahjaksi sukulaiselta, joka osti tämän ystävältään,kun oli kierrätykseen tämä ihanuus menossa.
Tänään mietittyäni vilkaisin helman alle ja löysin tietoa jota en ole ennen tarvinnut, eikä se ole liiemmin minua kiinnostanut. Kuosin on suunnitellut Marimekolle Sanna Annukka ja vuosiluku 2008 viittaa myös johonkin. Netistä löytyi nopealla vilkaisulla vain sinistä "kanteleen kutsu"- materiaaleja: mukeja, tyynyliinoja ja verhoja. Mitenköhän erikoinen tämä oranssi sitten on?

Meillä sitä käytetään ihan arkipöytäliinana. Olen haaveillut siihen päälle jotain läpinäkyvää suojaa, mutta sellaista ei ole löytynyt vielä. Hyvin on kestänyt käyttöä, meillä tosin lapset on jo niin isoja ettei se juurikaan kastu, ja pesuunkin se pääsee aika ajoin. Pöytäliinoja pitäisi ostaa lisää, mutta kaikkea en ihan kelpuutakaan :) Muoviset kestäisivät kulutusta, mutta ovat mielestäni aika rumia.

The mekko

Once in a lifetime experience. Kun kohtalo puuttuu peliin.

Nuukuus-vuosi tuottaa haasteita. Mitään ei saisi ostaa. Ellei tarvitse ihan varmasti. Tarpeitahan on. Esimerkiksi sellainen, että viime vuonna olin ylioppilasjuhlissa Desigual-mekossa. Tänä vuonna samassa perheessä on taas juhlat enkä kyllä halua pukeutua samaan. Se ei vaan käy. Mutta en ostele mekkoja kun ne ei oikein sovi mulle.

Tässä eräänä keskiviikkona kun pääsin töistä vähän aikaisemmin, eikä ketään tarvinnut viedä harrastuksiinsa, käväisin hetken mielijohteesta (lue=odottanut koko päivän) Fida lähetystorilla.
Kiertelin vaaterekkejä ihan vaan katsellen ja silmiini osui mekko, jonka vaatemerkki oli Miun. Olen tämän suomalaisen vaatemerkin fani facebookissa ja Moumou-Iinahan on töissä Uudenmaankadun liikkeessä Helsingissä. Epäilin heti että se on joku väärennös ja tarkistin netistä millainenko se aito logo on.

Aitohan se oli! Olin ihan äimänä ja nappasin henkarista mekon ja ajattelin että miten tämmöinen on tänne joutunut. Tärisin onnesta enkä ollut edes varma mahtuuko mekko mulle tai onko malli edes sopiva mulle.  En vaan voinut jättää sitä toisten armoille.

Vilkaisin hintalappua. Olin varma että siitä puuttuu numeroita.. Hinta oli 9.80€. Yhdeksän euroa kahdeksankymmentä senttiä. Nuukuusvuotta kärsivä shoppailija kiittää eikä kommentoi eikä valita hintaa. Voin sanoa että Miun-merkkiset maksavat uutena yli 100€ joten pikkanen lottovoitto osui kohdalle.

Sitten piti kyllä sovittaakin mekkoa. Nappasin itsestäni päättömän selfien pukukopissa. Se sopi kuin valettu. Uskomatonta tuuria! Valitettavasti se kuva ei päädy tänne. Sensuuri iski.

Mekko ylioppilasjuhliin hankittu.

Usko tähän fida liikkeeseen palautui hetkessä ja aion jatkossakin käydä tasaisin väliajoin.

Olen kerran vieraillut myös Miun-liikkeessä ja kun tämä nuukuus-vuosi päättyy, sijoitan yhteen uuteen suomalaiseen mekkoon tai muuhun vaatekappaleeseen tästä liikkeestä ostettuna. <3

Uusille esittely

Blogin puolella on ollut hieman hieman hiljaista, kirjoittajan puolesta. On tässä ollut taas kaikenlaista menoa ja meininkiä elämässäni, mutta ei yhtään kuvia. Hyvin huonosti on tullut otettua kuvia yhtään mistään.

Mutta koska ehkä tänne puolelle on eksynyt uusiakin ihmisiä niin voisin päällisin puolin esitellä itseni. Uudestaan. Tai lienekö koskaan edes sitä tehnyt. En saata muistaa.

Olen äiti-ihmiseksikin kutsuttu naishenkilö. Ikäni voisi sijoittaa gallupkyselyissäkin haarukkaan 30-40 vuotiaaksi. Lapsia on pari siunaantunut ja oma mieskin taloudesta löytyy. Eläimiä ei ole, mutta saan ihastella muiden lutukaisia aivan tarpeekseni. Rakastan kaikkea oranssia, vaikkei se täällä blogissa aina näykään, ihan niin fanaattinen en ole. Tai no, aika usein käytän samoja oranssisia vaatteita, kyllästymiseen asti. Joku voisi luulla, etteikö minulla ole varaa ostaa uusia vaatteita tai aionko oikeasti kuluttaa vaatteet puhki tai olenko vaan niin yksinkertainen että en pidä muista vaatteistani :) Tiedän vetäväni joskus överit kun on oranssi takki, kaulaliina, paita ja housut samaa väriä, mutta väliäkös sillä. Blogin nimeen en puutu.

Pidän muutamista kädentöistä mutta ne ovat aivan kausiluontoisia. Talvisin virkkaan onnistuneesti vähän kaikkea ja aloittelen kutomisia, jotka tyssää osaamattomuuteen tai huolimattomuuteen. Mosaiikkityöt ovat lähellä sydäntä kesäisin, ihan aloittelijakin siinä hommassa. Decoupage-lakkailen milloin mitäkin ja teen paljon syntymäpäiväkortteja paperista ja muusta sälästä.

Rakastan kirpputoreja, käyn itse myymässä ja ostan lähes kaikki vaatteeni niistä. Kierrätys on osa elämäntapaani.

Liikunta kuuluu myös elämääni, tavalla tai toisella viimeisen kymmenen vuoden ajan ainakin. Niistä aina joskus muistan kirjoitella.

Ajanilmiöitä seurailen, otan kantaa asiaan jos se kiinnostaa minua.. Blogissani näkyy pilkahdus elämääni, kaikilta osa-alueilta.

Tervetuloa!!

Överit

Siis ihan kauheet överit tuli vedettyä!

Jotkut teistä vetää suklaaöverit. Vaateostosöverit, sisustustuoteöverit, karkkiöverit ja mitä kaikkee sitä voikaan vetää.

Mutta ei. Mulla ei mitään sellaista.

Mun oli tarkoitus katsastaa Fidalla vaan peltipurkkeja kaapintäytteeksi. Ihan vaan että jos ei löydy, niin palaan asiaan viikon päästä. No tietysti mun on aina pakko kiertää kaikki paikat, vaaterekit ja pikkusälä, jos löytyis halvalla jotain mistä vois askarrella jotain.

                                                                                         Löysinkin pari heijastinta ja rintanappeja :)

Mutta sitten. Ette usko.

Mä sekosin.

Mähän tunnetusti keräilen siis avaimenperiä. Ja nuorempana myös postimerkkejä. Postimerkit on vieläkin tallessa ja halvimpia, saatuja merkkejä käytän myös askarteluun, mm. koristan niillä peilikehyksiä ja lasinalusia.

Nyt sitten löysin sieltä lähetystorilta ison laatikollisen kirjekuoriin pakattuja postimerkkejä. Ja niitä oli paljon! En niin välitä suomalaisista, mutta tykkään yhdysvaltalaisista ihan mielettömästi kun niillä on niin hyviä aiheita. Ajattelin että mun täytyy saada niitä. Tätä ei voi ohittaa. Tämä tilaisuus ei toistu.

Mutta paljonko mä voin laittaa rahaa 1) heräteostokseen 2)nuukuusvuonna 3)askarteluun 4)keräilyyn jota tuskin enää harrastan? Niitä oli siis paljon ja kuin sikää säkissä oli lähes ostettava.

No tässä tulos:

Enpä tiedä montako sataa merkkiä tuossa on. Sain onneksi hieman alennusta kassalla, kun sanoin että menee askarteluun läheiseen päiväkotiin. Kuoria oli kolme ja maksoivat yhteensä 30€. Kyllä, maksoin niistä kolmekymmentä euroa. Osa menee askarteluun, osan laitan kansioon ja osan laitan kiertoon. Osaa niistä katselinkin jo ja suosikkeja löysin :)

Sekoilua kerrakseen...

Kirppishuumaa

Päätin jo kesän alussa että tahdon mennä myymään vaatteita ja tavaroita kirpputorille. Kaveri vain puuttui.

Mutta sitten löytyi ihana kaveri, jonka kanssa menikin siihen asti hyvin suunnitelmat kun päästiin jonottamaan paikkaa. Emme päässeetkään vierekkäin. Hän paleli puoli päivää varjossa, minä paistattelin koko päivän kuumassa auringonpaisteessa, oli syksyn kuumin päivä! Ei ollut oikein enää Espanjan aurinkoraitoja jäljellä, mutta sainpahan vähän väriä! Olin kyllä varautunut niin että kasvoille ja kaulalle laitoin aurinkorasvaa, mutta kiireessä vesipullo unohtui kotiin.

Kauppa kävi ihan mukavasti ja tavaraa lähti kotiin paljon vähemmän. Ensi vuonna uudestaan!

kamat esillä

rekissä takkeja



Tee pysyi kuumana koko päivän. Eväät maistuivat jo alkupäivästä.

Se oli yksi lauantaipäivä...

...kun suuntasin lapseni kanssa Helsinkiin!

Tarkoitus oli siis suunnata Ruttopuiston kirppishuumaan ja ehkä jopa ostaa jotakin! Olin kotona katsonut siivouspäivän sivuilta että siellä olisi eniten yhdessä paikassa myyjiä. Hui sentään, nuukuus-vuosi on kyllä hyvin lähtenyt käyntiin ja rahaa säästetty. Nyt oli aika hieman kuluttaa...

 Löysin itselleni pari tunikaa, jotka valitettavasti eivät säily ehjinä vaan tuunaan niistä jotain, joka säilyy nyt salaisuutena.. Tyttönen löysi hameen. Ei me paljoa köyhdytty ja lähdettiin ajoissa pois ja suuntasimme kävellen kohti muuatta kioskia.

Olen siitä lukenut ja kuullut paljon hyvää, joten sen on oltava joku toosi erikoinen.

Nimittäin Salmiakkikioski! Runeberginkatu 43 on aika tarkka osoite. Kiva myyjä antoi maistella muutamia herkkuja ja lähdin iloisin mielin sieltä pois. Ostin ihan irtareina salmiakkikaloja ja salmiakkinappeja, salmiakkijauhokarkkeja, hollantilaisia pisaroita ja salmiakkitoffeeta jossa maistui Naga morich! Chilitoffeeta! Maistoin ihan reilulta kädeltä sitä kotona kun mies sanoi ettei se juuri polta. Poltti! Mutta silleen sopivasti :)

Sieltä matkasimme Ratikalla takaisin keskustaan ja Ruohonjuureen. Ostin ison pussillisen Pesupähkinöitä. Ostin muuten edellisen kerran huhtikuussa 400g ja ne ovat kestäneet siis 5 kuukautta. Nyt ostin 500g, niin ei tarvitse heti ostaa lisää. Voin edelleen vaan suositella.

Kierroksemme päättyi Käsityökortteliin, joka pidettiin Narinkkatorilla. Tarjolla olikin monenmoista käsityötä, kaikki aivan ihania. Tytsy osti itselleen Elvarin karkkikorvikset. Nam!

Elämäni nappeina...

Huomasin tässä eräänä päivänä (huomaa taas teksteistä että on tullut otettu kuvia, ajateltua asioita ja kirjoittamista muttei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, joten ajantaju on mennyt), että elämääni on sujahtanut paljon erilaisia nappeja. Vai mitä sanotte näistä?

Löysin Tallinnan reissultani Karnaluks-askartelukaupasta aivan ihania isoja nappeja. En vain tiedä vielä mitä teen niistä. Ehkä koruja?

Nämä napit ovat myös puuta ja löysin ne samaisesta putiikista kuin yllä olevat...Johonkin ne tulevat koristamaan...

Tämä paita löytyi sattumalta, heräteostoksena Terranova-liikkeestä.. Tallinnasta. Sellainen peruspusero, jollaisia ei ole liikaa. Oranssia ei ollut joten sovin itseni kanssa että tämän on sovittava.

Tämä ihanuus taas löytyi kirpputorilta pari viikkoa sitten. ostin sen kokeilematta, ihastuin siihen välittömästi! Napit, väritys, koko - täydelliset. Mallisto on muuten "A tribute to Marimekko H&M".

 

Värjäämäni valkoinen neulepusero valkoisilla napeilla hurmaa minut joka päivä vieläkin. Se onnistui niin hyvin ja se on niin mukava päällä..

 

Oranssi pitkähelmainen lyhythihainen napillinen paita on myös lähellä täydellisyyttä. Ostettu kirpputorilta.

Nappikoruja opin tekemään ystäväni käsityöillassa. Ihan tosi helppoja tehdä ja niin persoonallinenkin. Tämä on ensimmäinen. Nappeja on vino pino odottamassa tekemistä.. Yhden taisin tässä väsätäkin yhdelle ihanalle ihmiselle...

Napeista on moneksi!