Pakastimen aarteista ruokaa

Minulla on tapana laittaa ylijäämäruoka pakastimeen. Kiljun kiukusta jos joku on heittänyt ruokaa vaikkakin biojäteastiaan, mutta että siitä olisi voinut vielä joku kerta tehdä jotain uutta. Tähän pyrimme. Yleensä ruoka kyllä menee suoraan kasvavien lapsien masuihin..

Eilen otin pakastimesta kulhollisen riisiä, pari kanafilettä ja perunamuusijämän. Kyllä, jossain mielenpuhteessa pakastin muusia. Keittoja en pakasta kun peruna ei kestä. Yhden päivän mietin mitä niistä tekisin ja annoin niiden sulaa. Kätevästi jäähdyttää myös jääkaappia!

Huomenna riisi saa seurakseen chili con carne- kastikkeen, joka syntyy meillä jauhelihasta, kidney-pavuista ja kikherneistä. Ruokaisa jo sinänsä mutta lapset vaativat riisiä.

Kanafileet upotin tänään valmiiksi marinoitujen kanasuikaleiden joukkoon, ei mukinaa eikä narinaa.

Ja perunamuusista tein lettuja. Ohje on suuntaa-antava ja poimittu netistä:

Perunaletut: (löysähkö taikina, kaadettavissa pannulle)

2 dl perunamuussia (tai valitsemasi määrä, suhteuta muut aineet tähän määrään)
2 kananmunaa (laitoin yhden)
1 tl suolaa (suoraan myllystä, en mitannut)
ripaus mustapippuria
2 dl maitoa (sopivasti)
1,5 dl vehnäjauhoja (voi jättää poiskin, mutta halusin tehdä ohjeen mukaan, maistunee lapsille paremmin)

paistamiseen margariinia.

Sekoita ensin muussi, munat ja maito ja sen jälkeen jauhot ja mausteet, sitten lisää jauhot ja anna turvota 15 min. Paista kypsäksi. Nauti!

Aineeton juhla

Olimme taannoin häissä, jotka muistan varmasti pitkään monesta syystä. Tunnelma vihkiäisissä oli sanoin kuvaamaton. Paikka oli samalla mystinen, klassinen, vanhanaikainen, nykyaikainen, harras, perinteinen ja värikäs. Tunnelmaa ei haitannut paikalle bussilasteittain saapuneet turistit, vauvan itku, haukoittelevat lapsivieraat tai jännitys siitä, kuka ei jaksa enää seistä.

 

 

 

Vihkimispaikan piha oli niin siisti etten voinut uskoa todeksi! Ei tupakantumppeja, ei mitään roskia, papereita eikä riisiäkään, jota yleensä heitetään vihkiparin päälle. Muttei ollut myöskään roskiksia, jotka olisi auttanut tätä onnetontajuhlijaa joka unohti oman miniroskiksensa toiseen kassiin ja mietti paikkaa omalle purkalleen...

 

Ilokseni huomasin, kun oli aika tulla paikasta ulos että saimme puhaltaa saippuakuplia vastanaineiden ylle! Roskatonta ajattelua! Ehkä muutkin ovat ajatelleet kaupungin lintuja ja siirtyneet riisistä kupliin. Hyvin ajattelevaista.

 

Minä ojensin vielä hääparille ennen lähtöämme hääjuhlista miniroskikset. Minut esiteltiin roskapäivässäihmiseksi ja sain kuulla monia tarinoita mihin käyttöön minit tulisivat.

 

 

Aineettomat lahjat ovat ne parhaimmat!