Oman elämän triathlon

Minulla on jostain syystä aina viimeisillä lomaviikoilla pakko kokeilla jotain uutta ja "radikaalia". Yhtenä vuonna kokeilin karppausta, mutta viikon jaksoin sitä. Ei toiminut minulla. Nyt päätin kokeilla kokeilla leivätöntä ruokavaliota. Puputan tosi tummaa reissumiestä aamuisin ja iltaisin ja olo on kuin pullataikinalla. Tykkään tummasta leivästä enkä juuri syö vaaleaa leipää.

Olo helpottui jo muutamassa päivässä. Turvotus laski eikä minun tehnyt mieli juurikaan edes herkkuja. Otin tilalle aamupalaksi maustamatonta jogurttia (jota syön kyllä muutenkin), johon laitan joukkoon mustikoita (pakastimessa 10 litraa itsekerättyjä), ruokalusikallisen kurpitsansiemeniä ja auringonkukansiemeniä. Ja kun haluan herkutella valutin hieman juoksevaa hunajaa. Annos oli yllättävän täyttävä ja kuppi kuumaa teetä kruunasi aterian.

Sitten innostuin itse valtavasti mahdollisuudesta juosta porukassa. Kun en siis ole juossut kahteen ja puoleen vuoteen oikein ollenkaan. Vuonna 2013 juoksun naistenkympin toukokuussa ja syyskuussa hurautin Espoossa rantakympin. Sitten juoksuinnostus lopahti.
Esko E2O-blogista "kutsui" mukaan lukijoitaan lenkkikerhoon ja innostuin ihan valtavasti. Porukassa juokseminen on niin kivaa ja siihen jo melkein totuin noissa tapahtumissakin. Yksin juokseminen on niin tylsää vaikka olisi musiikkia ja kaikkea.

Päätin ottaa oikein kunnolla liikunnan kannalta ja polkaista pyörällä Munkkiniemeen. Kun reittisuunnitelmat oli tehty, sovin vielä tapaamisen sukulaisen kanssa samaan paikkaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ei vaan kolme. Liikunta, sukulaiset, ja reippailu!

Poljin kymmenisen kilometriä suhteellisen kevyesti ja aikaakin meni vain n. 40 minuuttia. Tietysti sain sateen niskaani, mutta se ei erityisemmin haitannut. Piristi kyllä hieman. Oikein sujuva reitti oli. Ehdin hengähtää sukuloimassa pari tuntia ja söinpä hieman mustikkapiirakkaakin. Ehkä virhe...

Sitten lenkkeilimme iloisessa seurassa n. 7 kilometrin matkan aikaan 50 minuuttia ja minäkin pysyin joukossa eikä ollut yhtään raskasta! Porukassa kaikki sujuu ja vauhti oli leppoisaa. Mieletön kokemus juosta ihan ventovieraiden seurassa. Niin luonnollista ja vesisade loppui sopivasti juoksun ajaksi.

Kun pääsin lopuksi vielä huoltopisteeseeni niin söin pienen palan vielä piirakkaa ja poljin iloisessa vesisaateessa jälleen kotiin.

Ihme kyllä, en ollut yhtään niin poikki kuin olisin luullut kotiin tullessani. Aion mennä uudestaankin.

Iso haave toteutunut

Kauan olen täälläkin haaveillut, voivotellut ja ihastellut. Olen säästänyt rahaa joulu- ja syntymäpäivälahjoista, pistänyt sukan varteen kahisevaa kun olen myynyt kirpputoreilla omaisuutta. Olen kolunnut nettikirpputoreja, bongaillut alennusmyyntejä ja kiertänyt kirpputoreja.

Ei ole auttanut yhtään asiaa. Tulin siihen tulokseen että saan ostettua haluamani mailman ainoat mukavat korkokengät suoraan kivijalkaliikkeestä Helsingistä. Yksi uusi ostos sallittakoon minulle, joka on ollut mukana "Vuosi ilman uusia vaatteita" kolmisen vuotta. Käytössä olleita nykyisiä korkokenkiä olen käyttänyt kuutisen vuotta ja nyt pinta alkaa halkeilemaan, ne ovat siis kangasta osin. Ja kyllä. Omistan tällä hetkellä yhdet (1) korkokengät. Olen vähän kranttu enkä ole löytänyt toisia sopivia enkä oikeastaan ole tarvinnutkaan.

Mitä minä sitten löysin? Mistä kengistä olen sitten haaveillut monta vuotta?

Minna Parikan mustat Jodie korkokengät. Kuvat on otettu liikkeessä. Kokoni on 37 puolipohjallisella. Täydelliset.

Nyt voi juhliin kuin juhliin laittaa jalkaan kengät, jotka on hyvät jalassa ja ovat näyttävät.

:)

Tiskirättien vallankumous

Mä oon aina ostanut tiskirätit eli siivousliinat kaupasta. Oon aikani niitä käyttänyt ja sitten heittänyt roskiin. Sitten olen ostanut niitä mitä voi pestä koneessa. Mutta niistä tulee sellaisia ällöttäviä ruipeloita. Yäk.

Ostinpa ystävältä kerran bambulangasta kudotun rätin. Tavallaan ihastuin siihen heti, mutta unohdin pestä sitä usein, koska minulla oli vain yksi ja sellaista tarvittiin joka päivä pöytien pyyhkimiseen.

Tänä päivänä minulla on useampi rätti. Itsetehtyjä! Olen virkannut niitä Tallinnan Karnaluksista ostamillani langoilla ja on ne kyllä ihania. Värikkäitä löytyi ensin. Sitten seuraavalla ostoskeikalla löysin Novitan lankoja ja kyllä nyt kelpaa.

Aikaisemmin tein lahjoiksi pannunalusia, lasinalusia ja peilikehyksiä. Sitten ison kasan heijastimia, joita annoin joululahjoiksi, nimipäivälahjoiksi ja lähetin ja annoin niitä myös pitämilleni bloggaajille.

En osaa oikein vieläkään vielä kukkia tuliaisiksi, joten nyt tuttavat saavat tiskirättejä. Käytännöllisiä ja ekologisia. Pienet silmukanhäviämiset ei varmaan haittaa. Ne kestää kulutusta, 60C pesua ja ne ovat erittäin tehokkaita tahranpoistoon. Ja malleja on useita mitä voi tehdä. Pyöreä pitäisi opetella seuraavaksi.

Tahtoisitko sinäkin lahjaksi tiskirätin? :) Mikä väri olisi sinulle mieluinen?

Pakastimen aarteista ruokaa

Minulla on tapana laittaa ylijäämäruoka pakastimeen. Kiljun kiukusta jos joku on heittänyt ruokaa vaikkakin biojäteastiaan, mutta että siitä olisi voinut vielä joku kerta tehdä jotain uutta. Tähän pyrimme. Yleensä ruoka kyllä menee suoraan kasvavien lapsien masuihin..

Eilen otin pakastimesta kulhollisen riisiä, pari kanafilettä ja perunamuusijämän. Kyllä, jossain mielenpuhteessa pakastin muusia. Keittoja en pakasta kun peruna ei kestä. Yhden päivän mietin mitä niistä tekisin ja annoin niiden sulaa. Kätevästi jäähdyttää myös jääkaappia!

Huomenna riisi saa seurakseen chili con carne- kastikkeen, joka syntyy meillä jauhelihasta, kidney-pavuista ja kikherneistä. Ruokaisa jo sinänsä mutta lapset vaativat riisiä.

Kanafileet upotin tänään valmiiksi marinoitujen kanasuikaleiden joukkoon, ei mukinaa eikä narinaa.

Ja perunamuusista tein lettuja. Ohje on suuntaa-antava ja poimittu netistä:

Perunaletut: (löysähkö taikina, kaadettavissa pannulle)

2 dl perunamuussia (tai valitsemasi määrä, suhteuta muut aineet tähän määrään)
2 kananmunaa (laitoin yhden)
1 tl suolaa (suoraan myllystä, en mitannut)
ripaus mustapippuria
2 dl maitoa (sopivasti)
1,5 dl vehnäjauhoja (voi jättää poiskin, mutta halusin tehdä ohjeen mukaan, maistunee lapsille paremmin)

paistamiseen margariinia.

Sekoita ensin muussi, munat ja maito ja sen jälkeen jauhot ja mausteet, sitten lisää jauhot ja anna turvota 15 min. Paista kypsäksi. Nauti!

Helmikuu: Kenkien kunnostaminen

El naturalista- merkkiset talvikengät ovat olleet minulla jo noin viitisen vuotta. Ne ovat violetit ja kärjistään pahasti kuluneet, aivan kuin joku keskenkasvuinen pikkutenava olisi niillä laahustanut varpaitaan mennessään. Aivan kuluneet.

Olimme joulukuussa käymässä Tallinnassa ja päätin etsiä sieltä edullisen suutarin joka pistää kengät kuntoon. Suomessa en ollut vielä ehtinyt käydä ja kenkäkaupassa sanoivat, ettei violettia nahkankunnostusainetta löytynyt valikoimista.

Helpompi sanottu kuin tehty, kuuluu sanonta. Kävin kahdessa suutariliikkeessä, joissa kumpikaan myyjä/suutari ei puhunut suomea, mutta elekielellä selvisin. Toinen näytti ei oota samantien, toiselle puhuin suomea ja hän vastasi englanniksi ettei moista väriä löydy eikä hän tosiaan tiedä paikkaa jossa saisin kengät kuntoon tässä lähellä. Suutarit olivat todella piilossa turisteilta ainakin.

Vielä yksi paikka oli katsastamatta. Ison kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa oli misterminit-liike jossa ystävällinen vanhaherra katsoi ensin ja pudisti päätään. Olin vissiin aika epätoivoisen näköinen, joten hän meni purkkihyllylleen ja ojensi voidetuubin jossa oli jonkin sortin väristä tahnaa. "Käviskö tämä, on aika samanväristä?" hän sanoi viroksi (luulen niin). Tuumin hetken ja päätin ostaa, 5,50€ oli hinta eikä se nyt ollut paha hinta jos saisin kengät uudistettua eikä tarvitsisi uusia hankkia tai näitä pois heittää.

Kuukausi siinä sitten vierähti ennenkuin ryhdyin toimeen. Pakkauksessa olikin suomenkielinen ohje. Vedin sienellä melkein samanväristä voidetta pintaan ja annoin kuivua ja sitten pyyhin sideharsoliinalla pinnalta enimmät pois. Voisin sanoa että kannatti!

Vai mitä olette mieltä?

Kengät ennen...



ja jälkeen!

Kyllä näillä kehtaa taas tepastella!


Vuoden 2015 vaateostokset

Kolmistaan-blogin Karoliina oli saanut RositaAngatalta haasteen jossa pitää listata vuoden 2015 aikana ostamat vaatteet. Minähän innostuin tästä aivan valtavasti ja päätin tehdä oman listaukseni omaan bloginpahaseeni, vaikka vuosi ei ole lopuillaan vielä.

Kaikista ostoksista ei varmana ole kuvaa ja osa on unohtunut tai laitettu jo kierrätykseen (krhm) mutta sekin että ottaisi aina kuvan ostoksesta selkeyttäisi ensi  tulevan vuoden ostosbuumia. Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi- kirja tuli luettua kesällä ja se selkeästi ohjaa minua kun oon vaatteidenostoaikeissa, oli se sitten vaateliikkeessä tai kirppiksellä.

Nämä eivät ole missään aikajärjestyksessä ja perässä on selitys miksi vaate on ostettu. Ja merkki (K) tarkoittaa että vaate, kengät tai laukku on ostettu käytettynä, kirppikseltä tms.
EDIT: Yritän myös muistella hintoja saada jonkinlaista käsitystä kulutetuista euroista

*65€ mustat pilli Levikset - ostettu kesällä ulkomailta outletistä uutena, viime kesänä ostin kolmet farkut USAsta mutta mustat jäi kaivelemaan..

* 10€ Harmaat varrelliset Converset (K) - tarvitsin yksinkertaisesti toiset

* 10€ Pitkähihainen Desigual-mekko (K) -myin toisen epäsopivamman mekon kirpputorilla about samaan hintaan

Desigual-mekko

* 6€ oranssit Ed Hardy tennarit (K) - kesällä ei niin kuumat ja oon haaveillut edhardyn tuotteista pitkään

* 2€ Oranssi puolipitkähihainen trikoopusero (K) - oranssi. ja edelleen käytössä

* 3€ oranssi neulemekko (K) - pakkosaadajotain-kun-kerran-kirppikselle-pääsen. Ei istunut päälle ollenkaan ja vein kierrätykseen puolen vuoden päästä



 * 5€ Oranssi hellemekko (K) -piti ottaa mukaan risteilylle etelän maille. Ei sopinutkaan tyyliin ja lahjoitin pois

* 2€ Ed hardy valkoinen toppi (K) ja 2€ musta Ed Hardy teeppari (K) - selkeesti puuttui kokoelmista

* 4€ Retro liiviessu-mekko - nämä ovat vaan niin ihania kun kestävät pesua ja on sitä aitoa vanhaa mitälielukua (K)

EDIT: juuri tämän kirjoitettuani muistin vielä kasan vaatteita joita ostin naapurista könttähinnalla: Punainen pitkä trikoopaita, valkoinen urheiluteeppari, siniset stretch-farkut yht. 10€

No tulihan listaan nyt edes jotain.Voi olla että kaikki eivät tässä vielä ole. Laukkuja en ole ostanut ollenkaan ja kengissä olen päätynyt selkeään käytä-ensin-loppuun-osta-sitten-vasta-uudet. En tiedä kannattaako tätä nyt edes mainostaa mutta minun ei ole tarvinnut alusvaatteita eikä sukkia ostaa tänä vuonna ollenkaan.

119€ tuli loppusummaksi. Ylivoimaisesti nuo levikset jotka ostin uutena oli kalleimmat, mutta tiedän että ne kestävät ajan ja kulutuksenkin. Olen löytänyt leviksiä (joku pinttymä että ne täytyy olla juuri tuon merkkiset) myös kirpputoreilta, mutta nyt niihin on kaikkiin tullut polviin reiät. Ja niin haperoa ovat että shortseina käytin loppuun ja nakkasin pois.


Millaisen listan sinä saat aikaiseksi?





SiiSti Biitsi-talkoot

Meninpä sitten ja ilmoittauduin ja osallistuin ihan itsekseni talkoisiin, jonka ajankohdan sain valita itse ja paikan jossa kerään roskia. Siisti Biitsi on rannikolle suunnattu roskien keräämistalkoot, jota varmasti kaikki voivat tehdä ilman erityistä syytä.

Otin kotoa mukaani jätesäkkejä ja työhanskat (kaupunki olisi ne tarjonnut, mutten jaksanut lähteä niitä etukäteen mistään hakemaan), juomapullon vettä ja lippiksen ja aurinkolasit koska oli luvattu hyvää säätä, sekä roskapihdit, jotka olen saanut vuosia sitten nimipäivälahjaksi. (ai miten niin olen joskus ennenkin kerännyt roskia vapaaehtoisesti...) ja hilpaisin pyöräni selkään.

Ranta, jossa keräsin roskia oli yllättävän hiljainen niin kuumaksi päiväksi. Roskia oli aika vähän, loppujen lopuksi tuli vain puolikas jätesäkillinen.

Olin vissiin aika virallisen oloisen roskienkerääjän näköinen roskapihteineni. Minulle annettiin hankalasta paikasta roska, mehutetra. Kiitin.

Toisessa paikassa pieni poika sanoi:" mitä sä teet?, mikä sulla on kädessä?" Äitinsä siinä vieressä kertoi mikä on homman nimi johon poika "älä mua poimi!" "Ethän sinä mikään roska ole..."

Sain olla aika rauhassa. Roskia ei ollut paljon. Erittelin vielä paperille jonka palautan järjestäjälle, mitä roskia näin ja keräsin. Muovia, paperia, metallia, lasia, kangasta, tupakantumppeja, jäätelöpapereita, tetramehujen pillinsuojuksia, sipsipusseja, kertakäyttöastioita, patteri, yksi kenkä...

Tässä yksi roska, joka löytyi vedenrajasta, roskiin meni mutta kuva piti ottaa.

Voisin harrastaa tätä useamminkin. Nesteytys oli kunnossa. Kioski harmillisesti meni kiinni ennenkuin ehdin sinne asti. Lippis unohtui laukkuun, aurinkolaseilla ei nähnyt roskia, vesi liplatti vieressä. Nyt on silmät ihan kipeät auringosta, vaikken aurinkoa juuri nähnyt. Tajusin onneksi kotona(ennen reissua) aurinkorasvaa laittaa :)

Suosittelen osallistumaan! Tai liity sinäkin Roska päivässä liikkeeseen! He ovat myös facebookissa!

Mitä en tekisi ympäristöni hyväksi?

Vapaaehtoistyö on verissä. Tai no en tiedä. En muista että vanhempani olisivat tehneet "vapaaehtoisesti" mitään työn ja kodin ohella. Eräs työkaveri kysyi vähän aikaa sitten että mistä kumpuaa tuo halu tehdä toisten hyväksi ja puolesta, kotoako? Tekivätkö vanhempasi samalla lailla?

Olenkin tätä miettinyt välillä mistä se oikein johtuu? Nuorempana olin hiljainen ja ujo, joka säikähti pienintäkin kohtaamista ison ryhmän kanssa. Ryhmätyöt tai luokan edessä esiintyminen sai pakokauhun valtaan vaikka niistä selvisin yleensä ihan hyvin. En muista änkyttäneeni edes, mutta hiki valui, vatsa meni sekaisin ja tahdoin vain äkkiä pois tilanteesta. Mutta selvisin. Iän myötä on tullut vähän tyhmää rohkeuttakin, sinkoilua paikasta paikkaan ja toisaalta osaan sanoa myös ei. Ja sitten niitä tilanteita kun tullut heittäydyttyä hommiin.

Jos elämässäni oli "tyhjää", niinkuin vaikka olisin vaikka vuorotteluvapaalla tai kymmenen vuotta vanhempi (niinkuin lapsenikin), tekisin varmasti enemmän. Kaikenlaisia vapaaehtoistyöntekijöiden kursseja olen harkinnut käyväni, voisin jutella, lukea, ulkoiluttaa vanhuksia, olla tukiperheenä lapsiperheille, ottaa vaihtoppilaita kotiin asumaan, toimia enemmän yhdistyksissä ja tapahtumissa... tarjolla olisi vaikka mitä!

Mutta nyt ilmaantui yhden päivän homma. Vaikka liityinkin Roska päivässä-liikkeeseen jo aikoja sitten, päätin tehdä enemmän. Menen keräämään yhdeksi hetkeksi roskia rannalle. Keräämäni roskat tullaan hakemaan puolestani. Tarvitsen vain jätesäkkejä ja hanskat. Ja joskus sain roskapihdit nimipäivälahjaksi sukulaiseltani joten otan nekin käyttöön! Mitä vain ympäristön hyväksi...

Nyt meni pähkinöiks!

Olettekos koskaan tutustuneet näihin? Mä lainasin ystävältä näitä jokunen aika sitten (vuosi ainakin) lainaksi ja kokeilin näitä pyykin sekaan...

En oikein tullut vakuuttuneeksi, mutta nyt oli sitten pakko ostaa omat pähkinät. Nämä toisaalta voi olla jo monelle tuttujakin, mutta halusin esitellä nämä kuitenkin.

Nämä ovat siis pesupähkinöitä. Niitä murskataan sopiva määrä pieneen kangaspussiin ja laitetaan pyykin joukkoon pesuaineeksi. Ja sitten tulee puhdasta pyykkiä! Ilman muita aineita. Nämä eivät ole oikeita pähkinöitä joten pähkinäallergisetkin voivat käyttää.

Lainaan paketin kyljessä olevaa tekstiä: Pesupähkinä (Sapindus Mukorossi) on peräisin Himalajan vuoristoalueelta, jossa ne kasvavat luonnonvaraisina. Intiassa ja Nepalissa pesupähkinöitä on käytetty jo satojen vuosien ajan pyykinpesuun ja henk.koht. hygieniaan. Keräys tapahtuu hellävaraisesti, jopa satoja vuosia vanhoja puita vahingoittamatta. Koko tuotantoprosessi on luonnonmukainen, energiaa säästävä ja vuorovaikutuksessa yhdessä luonnon ja paikallisten ihmisten kanssa. Pesupähkinät ovat uusiutuva luonnonvara, joka ei kuormita vesistöjä ja meriä, kuten tavalliset pesuaineet.
(jos tämä ei ole hyvä myyntipuhe, niin mikä sitten? muhun ainakin kolahti, jos olisi siis ollut puhe!)

Pesupähkinät eivät ole pähkinöitä vaan kuivattuja luumarjoja.

Tutustukaa ihmeessä. Sitä ihmettelen että miksi "kaikki" ekologiset saippuat ja pesuaineet on sijoitettu kaupoissa ylimmälle hyllylle? Vaikeasti saatavissa todella. Hinta ei ollut mun mielestä paha ja nyt olen todella tyytyväinen. Meidän pesuaineet ovat tähänkin asti olleet hajuttomia, mutta pakkauksen mukaan "jos kaipaat pyykkiin raikasta tuoksua, lisää muutama tippa eteeristä öljyä pyykinhuuhteluaineen lokeroon"

Näillä maailma pelastuu!

Olipa kerran valkoinen pusero

Olipa kerran ihana valkoinen napillinen pusero, joka ihastutti käyttäjäänsä vuodet ympäriinsä. Se oli ihanan kevyt, helposti puettava ja se sopi niin arkeen kuin juhlaan. Toisinaan se kyllä ylhäisessä yksinäisyydessään makasi kaapin pohjalla ja murjotti, kun se ei kelvannut, kun se oli niin valkoinen.

Mutta sitten yksi päivä sen käyttäjä keksi hauskan jutun, jonka aikoi toteuttaa kun tulisi tarpeeksi tietoa ja aineksia toteuttaakseen sen!

No, siitä ajatuksesta taisi vierähtää ainakin vuosi, ennenkuin tapahtui!

Käyttäjä hankki suuuresta kaupasta tarvikkeita ja sitten alkoi tapahtua!

...

No, ensin täytyi valkoinen pusero pestä tavallisella pesuaineella...

Mä tein sen, ekoteko!!

Olin tänään metsästämässä itselleni juoksuhousuja, siis sellaisia, joissa on pitkät lahkeet ja ne on siis tiukat. Sellaisia näen joka puolella ja sellaiset mustat on saatava. Jotta ihana juoksuharrastus saa jatkoa syksyllä.

Olen kyllä aika pihi kun pitäisi ostaa jotain uutta. Vaikka tarvitsisinkin.  Ne ei saa maksaa maltaita, mutta niiden tulisi olla laadukkaat. Prismat ja Citymarketit lähellä ammottivat tyhjyyttään tai olivat liian kalliita. Suuntasin siis Stadiumiin. Ja pyörällä olin liikkeellä.

Sieltä löysin sitten täydelliset ja maksoivat siis vain 28€. Onnellinen! Kassalla tarkkailin koko ajan myyjää, kun maksoin kortilla. Kohta se pussittaa muoviin mun pöksyt... NYT! "Hei, en tarvitse MUOVIkassia, ne menee noin". JES. Myyjä ei tunkenut niitä mainoskassiin ja laitoin housut kangaskassiin, jonka ihana ystäväni on ommellut.

Syksy saa tulla ja minä jatkan juoksuharrastusta.

Ekoteko! Ei muovikasseja tähän talouteen!