Oman elämän triathlon

Minulla on jostain syystä aina viimeisillä lomaviikoilla pakko kokeilla jotain uutta ja "radikaalia". Yhtenä vuonna kokeilin karppausta, mutta viikon jaksoin sitä. Ei toiminut minulla. Nyt päätin kokeilla kokeilla leivätöntä ruokavaliota. Puputan tosi tummaa reissumiestä aamuisin ja iltaisin ja olo on kuin pullataikinalla. Tykkään tummasta leivästä enkä juuri syö vaaleaa leipää.

Olo helpottui jo muutamassa päivässä. Turvotus laski eikä minun tehnyt mieli juurikaan edes herkkuja. Otin tilalle aamupalaksi maustamatonta jogurttia (jota syön kyllä muutenkin), johon laitan joukkoon mustikoita (pakastimessa 10 litraa itsekerättyjä), ruokalusikallisen kurpitsansiemeniä ja auringonkukansiemeniä. Ja kun haluan herkutella valutin hieman juoksevaa hunajaa. Annos oli yllättävän täyttävä ja kuppi kuumaa teetä kruunasi aterian.

Sitten innostuin itse valtavasti mahdollisuudesta juosta porukassa. Kun en siis ole juossut kahteen ja puoleen vuoteen oikein ollenkaan. Vuonna 2013 juoksun naistenkympin toukokuussa ja syyskuussa hurautin Espoossa rantakympin. Sitten juoksuinnostus lopahti.
Esko E2O-blogista "kutsui" mukaan lukijoitaan lenkkikerhoon ja innostuin ihan valtavasti. Porukassa juokseminen on niin kivaa ja siihen jo melkein totuin noissa tapahtumissakin. Yksin juokseminen on niin tylsää vaikka olisi musiikkia ja kaikkea.

Päätin ottaa oikein kunnolla liikunnan kannalta ja polkaista pyörällä Munkkiniemeen. Kun reittisuunnitelmat oli tehty, sovin vielä tapaamisen sukulaisen kanssa samaan paikkaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ei vaan kolme. Liikunta, sukulaiset, ja reippailu!

Poljin kymmenisen kilometriä suhteellisen kevyesti ja aikaakin meni vain n. 40 minuuttia. Tietysti sain sateen niskaani, mutta se ei erityisemmin haitannut. Piristi kyllä hieman. Oikein sujuva reitti oli. Ehdin hengähtää sukuloimassa pari tuntia ja söinpä hieman mustikkapiirakkaakin. Ehkä virhe...

Sitten lenkkeilimme iloisessa seurassa n. 7 kilometrin matkan aikaan 50 minuuttia ja minäkin pysyin joukossa eikä ollut yhtään raskasta! Porukassa kaikki sujuu ja vauhti oli leppoisaa. Mieletön kokemus juosta ihan ventovieraiden seurassa. Niin luonnollista ja vesisade loppui sopivasti juoksun ajaksi.

Kun pääsin lopuksi vielä huoltopisteeseeni niin söin pienen palan vielä piirakkaa ja poljin iloisessa vesisaateessa jälleen kotiin.

Ihme kyllä, en ollut yhtään niin poikki kuin olisin luullut kotiin tullessani. Aion mennä uudestaankin.

Odotettu Naisten Kymppi

Alussa meitä oli viisi naista...

 

 

Niin saapui odotettu naistenkympin juoksu. Olin odottanut sitä helmikuusta asti, ilmoittautumisesta asti.Olin innostanut mukaani ystäviä, työkavereita ja naapureita. Olin mainostanut että siellä olisi kiva hengailla ennen tapahtumaa, reitin varrella on mukavaa nähtävää eikä reitin pituuskaan tuntunut pitkältä kun ympärillä velloo tuhansia naisia. Yhdessä lenkkeilisimme reitin läpi ja nauttisimme saamamme kassin lounaan jälkeen päin.

 

Helle helli juoksijoita paikan päällä. Irina aloitti soittamaan aikaisemmin kuin oli luvattu ja jumppaohjaajat sen jälkeen aloittivat lämmittelyjumppansa. Hiki tuli jo silloin!

 

Maali. Odotettu maali. Mutta miten minulla voi olla tällainen kuva?

Kuuma ryhmä lähti juoksemaan klo 13

 

Ja ensimmäinen tuli maaliin 40 minuuttia myöhemmin...

Maalisuoraa...

Päivän juontajat nrj:ltä

 

Siinähän kävi sitten niin onnettomasti, että sain ihan kivasti treenattua kevään aikana eri porukoilla ja ihan hyvää aikaa saatiin. Niin minä menin ja sairastuin isoon ja limaiseen flunssaan 4 päivää aikaisemmin! Lämpöä nousi ja olo oli kertakaikkisen kurja 3 päivää! Vielä lauantaina olin varma etten selviä edes kannustamaan joukkiotani Helsinkiin! Juoksu ei tullut kuuloonkaan, eikä sitten kävelykään koska henki eri kulkenut ja hengästytti jopa pikkukävely.

Sunnuntaiaamuna päätin kuitenkin lähteä kannustamaan joukkoni voittoon maaliin. Olo oli jo siedettävä, mutta siinä helteessä olisi ollut tosi vaarallista edes kävellä se 10 km.

 

Sain varustekassin ja herkuttelin lounaalla ja odottelin kavereita maaliin.

 

Harmitti niin vietävästi!

Juoksunhuumaa

Treenasin koko syksyn yhtä tapahtumaa varten. Piti juosta enemmän, käydä salilla vetämässä punttia ylös ja muutenkin olla urheilullinen. Siinä oli mun haave, päämäärä.

No. Tulin juosseeksi jonkin verran. Kuntopiirissä kävin muutaman kerran ja jäin kyllä koukkuun. Työssäkäyminen ja perhe-elämä vähän vaan hidasti kuntoutumista kunnonkohotusta.

Sitten sairastuin. Ensin oli viikonpäivät outoa kurkkukipua. Sitten oli korvat kipeänä. Viikon ihmettelin että tuleekos sitä flunssaa tai jotain! Ja sitten tuli flunssa joka kesti tasan 4 päivää. Sit otin iisisti 3 päivää ja menin kuntopiiriin.

Ja sit oli toi kympin juoksu. Vähän aamulla tuntui siltä ettei jalat veny, selkä jumissa ja missään ei oo mitään voimaa. Söin runsaan aamiaisen ja 3 tuntii ennen juoksua, vedin Valion pro feel proteiinijogurttijuoman.

Pyöräilin paikalle alkulämmittelyksi ja sit vähän jumppasin muiden mukana.

Juoksu kulki ihan oletettavasti. Alkumatka meni aika joukon mukana eli hitaasti. Päivä oli aurinkoinen ja pilvinen eikä satanut vaikka sen uhka olikin. Viiden kilsan kohdalla oli juomapiste, joka meinasi mennä ohi huonon infon takia. Taisin suullisen ehtiä nakata kielen päälle kun tajusin että se oli jotain energiajuomaa. Toisella pisteellä oli sitten vettä, jota halusin. Sille kävi vähän samalla lailla. En malttanut pysähtyä kunnolla juomaan joten hörppäsin ja viskasin roskiin.

Juomapisteen jälkeen oli tiukka ylämäki jolle sanoin ei kiitos ja kävelin ehkä minuutin. Sitten alkoi loppumatka ja mieleen iski että sisulla jaksetaan! Jalat eivät oikein kantaneet enää, sitten mentiin takapuolenlihaksilla. Pari kilsaa ennen maalia oli tuttuja kannustamassa ja kuvaamassa. En tainnut edes hymyillä siinä vaiheessa. Sitten kun pastillit loppui, otin käyttöön "pyhänhengen". Sillä jaksoin juosta loppuun asti ja vielä ohitinkin juoksijan siinä!

Voittajafiilis oli kyllä. Kyllä siinä vaiheessa aina miettii (toisen kerran elämässä) että miksi ryhtyy tällaiseen rääkkiin? Ihan vapaaehtoisesti olin ilmoittautunut. Ja itse asiassa tänne ilmoittauduin ENNEN kuin olin juossut Naisten Kymppiä. Positiivinen ajattelutapa ehkä??

Mutta kyllä se olo on ihan parasta kun saa istua alas ja alkaa kaivamaan yllätyssyömistä kassista jonka olet saanut käteesi juoksun jälkeen. Jalat eivät olleetkaan niin loppu.

Monta tuntia juoksun jälkeen, suihkun, syömisen, venyttämisen ja taas syömisen jälkeen jaksaa taas ajatella. Jaksaa ajatella tulevaa ja seuraavaa koitosta. Kyllä siitä vaan tulee niin voittajafiilis kun on saanut juostua.

Suosittelen kaikille liikunnaniloa! Ihan mitä tahansa.

Karkkilakko!

No, kun ollaan päästy tähän säästämisen makuun, niin hankinpa eilen Jumppakortin! Se kattaa kuntosalin (En Ole KuntosaliIhminen Ollenkaan), juoksuratoja, jumppia yms liikuntaa... Puolen vuoden sessiosta sai pulittaa aivan kivasti ja nyt sitten aloitan treenaamaan! Laps tosin totesi, että eikös meidän pitänyt nyt säästää ja sä otit tollasen kalliin kortin..?! Noh, niin. Äidillä on tarpeita :)

Juoksuhan on alkanu taas kulkemaan kivasti, ulkona. Musatoosa kännykästä, kuulokkeet korviin ja tuttu reitti ja jalkaa toisen eteen. Hyvin on mennyt, tulevaa "kisaa" ajatellen. Selästä vaan loppuu aika nopeasti vauhti, jos niin voi sanoa. Sitä vauhtia otetaan nyt sitten kuntosalilta. Sinnehän minut houkutteli kaveri joka hankki samanmoisen läpyskän alkukuusta. Yhdessä!

Pari viikkoa alkoi sitten herkkulakko. Mielessä ei ole niinkään laihtuminen vaan elämäntapojen parantaminen. Herkkujen syöminen vei aina vaan rahaa(kin) eikä siitä pitemmän päälle tullut hyvä olo. Ainakaan minulle. Töissäkin on tosi harvoin tarjolla mitään, mikä on vaan hyvä!

Mikrobanaania ja jäätelöä :)

Viikonloppuna kyllä hieman herkuttelin. Jäätelöä (Ben&Jerry's mansikkajuustokakkukeksi) ja sunnuntaina tulin syöneeksi naapurin tekemää herkullista mustikkapiirakkaa ja sit vielä tein kotona banaanijälkiruokaa. Kuinka järkevää! Ei ollut...paha olo tuli.

En nyt ole ihan kokonaan kieltänyt itseltäni herkkuhetkiä mutta tällä hetkellä niistä erossa pysyminen on helpompaa ja helpompaa. En osta enää kaupasta -pakko-saada-lohdutus-jäätelö-kun-on-kauppareissukin-jäätelöitä... Kävelen tyynesti kaikista karkkihyllyistä ohi. Olen sanonut itselleni että sitten joskus. En tarvitse juuri nyt.

Olen yrittänyt syödä terveellisesti ja järkevästi ja mönkään taisi mennä.. Yritän nyt selvittää mitä ruoka-ainetta vatsani ei kestä ettei tarvitse yöllisiä kramppeja enää kestää. Ihan kamalaa. Epäilylistalla ovat salaattisekoitus (auringonkukansiemen/cashewpähkinä/kurpitsansiemen), jota olen ripotellut jogurtin päälle aamuisin kourallisen. No joo ja välillä iltaisinkin..(niihin iskee himo!) ja sitten kahvi, tuo rakas maitokahvi, nautintoa-aine joka melkein syrjäytti teen ja hunajan. Ja sitten omenat. Niin helppo välipala...

Katsotaan miten käy.

Naisten Kympillä

Nukuin edellisen yön suht hyvin, en jännittänyt kuten tapanani on yleensä enkä nähnyt painajaisia..

Söin normaalin aamiaiseni ja mietin miten pärjään noin puoli kolmeen asti ruoatta...

Mietin kauan jaksanko ottaa reppua mukaan. Se pitäisi laittaa Töölön kisahalliin säilytykseen, ja mietin tarvitsenko oikeasti varasukkia, takkia, aurinkovoidetta, nenäliinoja, rahapussia tai jotain muuta tarpeellista.

Tyydyin ottamaan mukaan kasarivyölaukun, jota olen käyttänyt kirppiksillä myydessä rahapussina. Sinne mahtui kännykkä pusseineen, bussikortti, litteä kukkaro johon mahtui rahaa ja maksukortti, nenäliinoja ja sitten ennen lähtöä ne prillit, kun niiden kanssa ei voi juosta.

Olin löytänyt perjantaina pitkähihaisen juoksupaidan lähikaupasta ja päätin laittaa sen Naistenkympin juoksupaidan päälle. Lippis lähti mukaan koska en osaa juosta ilman hattua. Juuri ennen lähtöä nappasin mukaan vielä oranssin huivin. Pitkät juoksutrikoot, suosikkijuoksusukat ja ajankuluttamat juoksulenkkarit jalkaan ja menoksi!

Pakollinen lippis, kasarivyölaukku ja oranssi huivi

Lähdin hyvissä ajoin kotoa kohti Helsinkiä.

Tapahtumapaikalla ei juurikaan ollut väkeä kun sinne pääsin noin klo 9.50. Vessoihin ei ollut jonoa :)
Kaikki ihmiset (minun nähdäkseni) olivat porukalla liikkeellä, mikä tietysti olisi ollut hauskinta. Ensi vuonna sitten minäkin oikeasti kerään porukan joka lähtee mukaan! Se hengailu onnistuu porukan kuin porukan kanssa. Juoksu/kävelyvauhdin jokainen voi valita sitten itse.

Klo 10 oli vielä aika tyhjää...

Itse olin ajatellut jo pitkään hölkkävauhtia. Viime lauantaina juoksin kymmenen kilometriä ensimmäistä kertaa elämässäni ja se sujui ihan mukavasti. Oli tilaa juosta!

Kävin vaihtamassa pitkähihaisen juoksupaidan naisten kympin paidan alle, niin näytin sitten ihan virallisestikin tapahtumaan osallistujalta.

Ensiksi siellä esiintyi joku bändi Naisten kymppi house band mr c. Sitten esiintymislavalle nousivat Helsinkin kaupungin liikuntaviraston liikunnanohjaajat ja olisin kyllä halunnut olla vastapäisellä kalliolla katsomassa kun 20000 naista liikkuu samaan tahtiin. Toivottavasti joku tajuaa laittaa vaikka Youtubeen :) Sitten esiintyi ja tanssitti Sambic tanssikoulu ja sit oli vuorossa Virve Rosti! Siinä vaiheessa alkoi sade... Mietin että voi jee! Onneksi se ei kauaa kestänyt ja kun ilman lämpötila oli kuitenkin liki 20C niin ei kylmä juurikaan tullut. Tuuli oli välillä navakka, mutta kuivattipa se sitten sopivasti ennen lähtöä. Naisten kympin perustajajäsen Anneli Jalkanen piti puheen jonka jälkeen Anne Sällylä veti ihanat kasarijumpat ja saatiinpa me vielä opastusta PSY:n tanssiinkin :) Mikä fiilis!

lähtöportti

Sit jo pamahtikin lähtölaukaus Juoksijoille isolla J:llä. Tuli kiire portille jotta pääsisin hölkkäporukkaan. Ehdin hyvin ja pystyin hölkkäämään omassa tahdissa, joskin aika hitaassa. Mutta hyvä niin, en väsynyt ihan niin helposti.

Ensimmäisen kilometrin kohdalla olivat ensimmäiset kannustajani! Lapset ja mies sekä muuta sukua. Oli tosi kiva yllätys, vaikka tiesinkin että he tulisivat. Juoksimme keskellä ajoväylää, poliisit estivät muuta liikennettä, jotta me saimme juosta, jutella ja nauttia matkasta. No minä kuuntelin sujuvasti mitä muut höpöttelivät.

Kolmen kilsan kohdalla oli tarjolla raikasta vettä ja otin mukin, join pienen kulauksen ja heitin pois. Näytti riittävän. Jokin europarlamentaarikko tarjosi reitillä suolakurkkuja! Viihdyttäjiä ja kannustajia reitillä oli jos jonkinmoisia. Etukäteen huolehtimani ylämäki osoittautui helpoksi. Kaikki olivat helppoa kun juoksi toisten perässä, kuuli hauskoja juttuja ja pystyi keskittymään vaan juoksuun. Tai oikeastaan liikuin eteenpäin ilman että tarvitsi oikeasti miettiä edes juoksua. Kerran jouduin sitomaan kengännauhan, tuli pysäytys ja toisella kerralla lippis lensi päästä kun tuli lahdelta odottamaton tuulenpuuska. Kanssakilpailija ihanasti nappasi sen minulle maasta. Kiitos!

7 kilometrin kohdalla oli taas vesipiste ja päätin hörppiä samaan tapaan. Sen jälkeen sain taas kannustusta äidiltä ja ystävältä. Juoksu tuntui helpolta.

Maali näkyi 9,5 kilometrin kohdalla ja pinkaisin vielä kunnon juoksuun, helppoa se ei ollut, jotkut päättivät kävellä tai jäädä seisomaan keskelle, ohi ei päässyt vasemmalta eikä mistään. Mutta eipä tuo siinä vaiheessa enää ärsyttänyt.

Maaliin päästyäni olin aika poikki. Mutta hengissä. Suuntasin kohti ruokapistettä, josta saikin ruusun ihan esimmäisenä. Pastasalaatti, jogurttia eri muodoissa, energiapatukka, ruisleipä, vissyvettä, esitteitä... ja ihana naisten kymppi 30v kassi!

Elämäni ensimmäinen naisten kymppi oli onnellisesti ohi ja fiilis oli ihan mahtava. Jaksoin hölkätä koko matkan ja voin kyllä todeta, että olisin voinut juosta kovempaakin, mutta en ehkä sittenkään olisi pystynyt. Ja kun yksin olin liikkeellä, ihan fiksuakin. Aika oli kuitenkin 1 tunti 7 minuuttia.

Olin etukäteen päättänyt olla paikalla loppuun asti mutta sitten tuli kylmä ja nälkä. Päätin lähteä kotiin.

Ihana päivä. Kannatti mennä! Kannatti osallistua. Ja menen varmasti ensi vuonnakin.

voittajan ruusu ja odotettu ruokakassi

Seuraava kisa jo häämöttää... Rantakymppi :)

Siihen on melkein viikko

Kun juoksen Naisten Kympissä! Tänään juoksin elämäni ensimmäisen kerran kymmenen kilometriä. Olin kysynyt kokeneemmilta neuvoa, kannattaako juosta kymppiä ennen kisaa ja sain kivasti neuvoja.
 Nyt hyvillä mielin odotan ensi viikonloppua ja helpottuneena siitä että matka ei ole liian raskas minullekaan. Hölkkäryhmään silti menen, tuskin jaksan juosta tuntiin koko matkaa kuitenkaan.

Sain myös postia tällä viikolla ja olin siitä hyvin iloinen.

Elikä varmaankin juoksuinnostukseni on vienyt kirjoittamishaluni vähäksi aikaa.

Juoksua juoksua!

Nyt se on sitten Juoksuharrastus siinä pisteessä, että päätin osallistua Naisten Kymppiin!. Ilmoittauduin jo ja maksoinkin. Kaveri puuttuu, mutta onneksi mulla on ihania ystäviä jotka tsemppaa mua ja harjoittelee yhdessä.

Nyt odottelen kovasti että pääsen ulos juoksemaan. Se on kuulkaa hallissa harjoittelua ja hölkkä niin tylsää! Maisemat ei vaihdu ja hiki tulee heti ja tunkkainen ilma löyhkää. Menee sekin paremman puutteessa, mutta ulkoilmaa odotellaan jo.

Kuntonyrkkeilyssä oli kivaa 7 kuukauden tauon jälkeen ja siellä aion käydä nyt satunnaisesti. Sählyä on pari kertaa vielä jäljellä ja jotain painoja voisi nostella kotonakin. Eiköhän se tästä!

Liikuntaapi

Juostessa tulikin tosi hyvä olo! Ystävän kanssa aika meni nopeammin kun pystyi kuitenkin juttelemaan samalla, tosin kierrosten laskeminen oli hieman hankalaa. Mutta aikaa meni ja sitten mentiin vielä kuntosalin puolelle. Minä hakkasin kaikin voimin nyrkkeilysäkkiä hanskat kädessä ja ystävä jumppasi. Vähän kyllä kieltämättä hirvitti mennä sinne himokuntoilijoiden joukkoon pelkästää säkille. Mulle tuli jostain kumman syystä sellainen olo et olisin näytillä siellä. En tykkää sellaisesta ollenkaan. Keskellä salia roikkui kaksi punaista säkkiä... No mutta saipahan lapaluut ja niiden alla olevat lihakset kyytiä.

Juoksukin tuntui kulkevan mukavasti. Kaikesta kylmyydestä huolimatta ajattelin tänään mennä ulos juoksemaan.. mitähän siitäkin tulee...?

Kaamos on alkanut..

...Ilmeisesti minun kehossani tällä viikolla koska en sitten millään meinaa herätä. Silmät ristissä vieläkin vaikka iltaa kohden mennään.

Aamulla oli pikkaisen vaikea herätä, vaikka kello soi ajoissa, menin normaaliin aikaan nukkumaan ja nukahdinkin ihan hyvin. Kolme varttia keikuin unen rajamailla ja kun kello näytti PALJON, oli pakko nousta, pukea päälle, tehdä aamiainen mukaan ja juosta bussiin.

Bussissa juttelin niin intensiivisesti naapurin kanssa eilisillasta että kun ovet avautuivat, tajusin äkkiä että mun pysäkki! Ryntäsin kasseineni ulos bussista ja juoksin töihin.

Siellä sitten joka välissä söin aamiaista ja yritin heräillä. Kun lounaan aika tuli, olin jotenkuten hereillä...Kotiin tullessa olin taas kuin unessa..

Puuh, rankkaa tää elämä. Jos sitä tänään juostessa heräisi ja hakkaisi viimeiset rippeet säkkiin... ;) Ja kaveri lähtee mukaan!

Mä tein sen, ekoteko!!

Olin tänään metsästämässä itselleni juoksuhousuja, siis sellaisia, joissa on pitkät lahkeet ja ne on siis tiukat. Sellaisia näen joka puolella ja sellaiset mustat on saatava. Jotta ihana juoksuharrastus saa jatkoa syksyllä.

Olen kyllä aika pihi kun pitäisi ostaa jotain uutta. Vaikka tarvitsisinkin.  Ne ei saa maksaa maltaita, mutta niiden tulisi olla laadukkaat. Prismat ja Citymarketit lähellä ammottivat tyhjyyttään tai olivat liian kalliita. Suuntasin siis Stadiumiin. Ja pyörällä olin liikkeellä.

Sieltä löysin sitten täydelliset ja maksoivat siis vain 28€. Onnellinen! Kassalla tarkkailin koko ajan myyjää, kun maksoin kortilla. Kohta se pussittaa muoviin mun pöksyt... NYT! "Hei, en tarvitse MUOVIkassia, ne menee noin". JES. Myyjä ei tunkenut niitä mainoskassiin ja laitoin housut kangaskassiin, jonka ihana ystäväni on ommellut.

Syksy saa tulla ja minä jatkan juoksuharrastusta.

Ekoteko! Ei muovikasseja tähän talouteen!

Torstai oli toivoa täynnä

Lähdin aamulla lenkille naapurin kanssa ja juoksimme aika helposti 7 km. Seitsemän kilometriä! Minä!

Takareidet olikin aika kipeät mutta olo oli mahtava ja aamupala maistui taivaalliselta suihkun jälkeen.

Ehkä se tästä. Lisäksi minut haastettiin. Naisten kympille ensi keväänä. Nyt on tavoite :) Nyrkkeilyn aloitus on ehkä hieman kevyempi kun jaksaa valmiiksi jo juosta. Punnerruksia pitäis alkaa tekemään enempi..

Suunnitelmia, suunnitelmia...

:)

Juoksua juoksua

Pistin viestin naapurille illalla josko olisi vapaata lenkkiseuraa tarjolla. Hän olisi vapaa aamulla klo 9 ja ajattelin että jes!

Mittari käteen ja juoksuksi laitettiin ihan heti. Hän oli aikaisemmin löytänyt hyvän reitin veden luota ja suuntasimme sinne.

Minä tein henkilökohtaisen ennätyksen, koska jaksoin juosta 7 km yhtämittaa. Mutta aikaa meni 50 minuuttia joten sellaista mukavaa jutteluvauhtia menimme. Mutta kyllä oli hyvä ilma!

Ja aamupala maistui suihkun jälkeen :)

Juoksuharrastusta vol. 2

Eilen sitten lähdin ihan omasta tahdostani lenkille. Ilma oli mitä mainioin, ei sadetta, ei aurinkoa, ei tuulta.

Matkaan otin mukaan miehen "rannekellon", jossa on erinäisiä toimintoja. Se mittaa matkakilometrejä, juoksuaikaa, kilokaloreita ja sitä miten kovaa menee per tunti. Ja kilsan välein se piippaa. Eli aikamoinen tsemppari, jo odotin että saisin siitä jopa puhekaverin :) Ai niin, GPS näytti tietokoneella vielä matkan jonka olin kulkenut, eli siis reitin. Aika kätevää!

Juoksin n. 48 minuuttia. Kilsoja kertyi muistaakseni 6-7 ja tästä oli kävelyä vain pari minuuttia. Aika hyvä suoritus mulle joka ei juokse aktiivisesti, mutta tästä mittarista sain hyvän kaverin.. Musiikki korvista vielä puuttui, vaikka luonnonrauhaa löytyi luonnonsuojelualueelta. Sekin hoitunee tänään, koska pakkaan musiikkia mukaan ja kiinnitän sen lanteille. Vanhanajan vyölaukku sopii tähän hommaan.

Wish me luck!

"Kuntoile säkin nyt joskus!"

On kyllä laiskuus iskenyt kuntoilun suhteen. Se menee ja se tulee, se mieliala, jolloin tekee mieli tehdä jotain itsensä hyväksi. Tietää että se parantaa oloa ja tulee virkeämmäksi jälkeenpäin, mutta se lähteminen on NIIN vaikeaa. Kotonakin voisi tehdä, mutten halua yleisöä...

Pari vuotta sitten jumppasin Wii-konsolilla aikas paljonkin. Oli kaikenlaisia ohjelmia aerobicistä ihan hupijuttuihin. Kuntonyrkkeilykin on jäänyt, kun kertakortin kerrat loppuivat (jotka kyllä kestivät yllättävän kauan), joten uuden osto on edessä. Ehkä syksyksi ostan taas.

Siihen nyrkkeilyinnostukseen sain eilen potkua Wii-pelistä nimeltä Don King Boxing. Vähän on urpoa nyrkkeillä ohjaimet käsissä, mutta hyvän treenin sain eilen kun aina hävittyäni ottelun (story-mode) jouduin punnertamaan ainakin 10 kertaa. Nyt onkin sitten lihaksissa kipuja :) Sainkin punnertaa yli 6 kertaa...

Paras treeninaloittamisaika on muuten.... huomenna!

Tänään on liian kuuma, liian tuulista, ei ole kaveria, soittimen kuulokkeet ei pysy korvissa, kengät hiertää, ne ei ole tarpeeksi käytetyt, väärä kellonaika ruokarytmissä, on jano, on nälkä, reitti on liian tuttu, en uskalla muuttaa reittiä etten eksy, liian kylmä, liian nopeasti tulee hiki, ei voi samalla puhua puhelimeen, vaatteet hiertää...

Tuttuako? Join the club!