Oman pesän Hunajaa

Sukulaisellani on pari pesää mehiläisiä jotka tuottavat ihanaa hunajaa. Hunajan maku riippuu kukista joista ne mettä ammentavat.

pesä

Mehiläiset touhuissaan

se johon hunajaa kertyy

Tänä vuonna valitettavasti tulee vähemmän hunajaa koska pesiä on kuollut. Mutta toivottavasti sitä kuitenkin tulee. NAM.

Tippa punaista tuntemattomalle

Mä en tiedä miksi olen miettinyt tätä postausta tosi pitkään, että kirjoittaako tätä vai ei.

Mutta ajattelin kuitenkin jakaa tämän teidän kanssa. Luovutin verta kolmekymppisenä ensimmäisen kerran. Menimme silloin naapurin kanssa lähikoululle, jossa järjestettiin verenluovutustilaisuus. Porukkaa oli paljon ja meillä oli lapset mukana, kuinkas muuten, kotiäidit ovat kotona lastensa kanssa. Vuorotellen vahdittiin lapsia ja annettiin verta hyvään tarkoitukseen. Olo oli mainio sen jälkeen. Kuvittelin että pyörryn tai muuten tulee paha olo kun niin paljon verta otetaan kehosta pois.

Sen jälkeen tuli pitkä tauko. Vuonna 2009 luovutin seuraavan kerran ja nyt luovutuksia on jo 7. Aika vähän silti. Mitään ongelmia ei ole koskaan ollut, ei pahoinvointia, pyörtymistä yms. Siellä saa joka kerta syötävää ja juotavaa. Naiset saavat luovuttaa kolmen kuukauden välein, miehet kahden.

Aion jatkaa verenluovuttamista niin kauan kuin terveyttä riittää. Ja toivoisin että moni muukin tekisi niin. Se on pieni n. puolen tunnin palvelus. Tee kuitenkin etukäteen sovinkoluovuttajaksi-testi. Lähimmän luovutuspisteen tai kiertävän verenluovutustilaisuuden löydät osoitteesta www.veripalvelu.fi.


Haastankin nyt kaikki sopivat lukijani luovuttamaan verta! Itse menen seuraavan kerran lokakuussa.

Syökää suklaata ja maailma pelastuu!

Sunnuntaiaamuna ennen juoksulenkille lähtöä hain lehden laatikosta ja näin suklaata! Oikeasti. Jättikokoisia fazerinsinisen paloja. Ajattelin että mitä ihmettä..?

Ai se olikin vain Fazerin mainos.:

"Hyvän resepti:
Rakenna lapselle tulevaisuus
...
Tule tekemään hyvää: lahjoitamme jokaisesta ELOKUUN aikana myydystä Karl Fazer 200g suklaalevystä 5 senttiä afrikkalaisen Biébyn kummikylämme koulun rakentamiseen."

Nyt on hyvä syy ostaa syksyn suklaat talteen ja toivoa, ettei syö kaikkia kerralla. Minä en onneksi niin paljon pidä suklaasta että ostaisin niitä kilokaupalla. Tai no jos hyvän asian puolesta...

 

Tämähän on kirjoitettu ennenkuin uutisoitiin kaakaopapujen kerääjien työssäoloista..

Tuhannen tulimmaista - pyykki lähestyy

Tuhannen katsonnan rajapyykki lähenee uhkaavasti. Uhkaan tehdä ja leipoa jotain hyvää jos se tapahtuu ennen perjantaita. Ja ottaa kuvia tänne. Ja tarjota sitten perheelle ja ainakin työkavereille. Heille tarjoilen kyllä jotain perjantaina lähellä olevien nimipäivien johdosta.

Katsotaan...

Yön ritarin paluu ja hassu yksityiskohta :)

Katselimme pätkän Batmania Helsingin parhaassa elokuvateatterissa ja tunnelma oli intensiivinen. Leffaa varten ostetut popparit ja limu hupenivat jo mainosten aikana ja ärsyttävän kovaääninen miesporukkakin hiljeni kuin tykinsuusta kun leffa alkoi. Huomasin jossain vaiheessa että koko porukka oli kuin naulitut penkkeihinsä, kukaan ei enää syönyt, missään ei kuulunut rapinaa, kukaan ei tarkistanut kännykästä paljonko kello oli. Ihan paras tunnelma. Me istuttiin tietysti takarivissä, en enää halua että kesken leffan kukaan heittää mun päälle esim. popcornia. Niin on käynyt!

(jos et halua tietää mitä leffassa lopussa tapahtuu niin lopeta lukeminen tähän, vaikken mitään oleellista kerrokaan)

Leffan lopussa, kun kaikki oli ohi, eräs henkilö testamenttasi rakennuksen poikakouluksi, jotta se säilyy ja siellä koulutetaan poikia hyviksi ihmisiksi. Tuli vaan niin mieleen Louisa M. Alcottin Viimevuotiset ystävämme - kirja jossa Jo March otti haltuunsa edesmenneen tätinsä vanhan kartanon jossa aikoi pitää koulua pojilleen ja vähäosaisille pojille. Tämä jäi lopusta mieleen.

Ja juuri nyt tuli mieleen Oprah Winfreyn kouluhanke, josta kerrottiin jäähyväisspektaakkelissa. Oprah oli antanut rahaa kouluun, joka koulutti vähäosaisin poikia toteuttamaan unelmiaan eli saamaan koulutusta.

Että pieni on elokuvamaailmakin.

Pidin siis itse leffastakin, todella laadukas päätös, joskin pari kohtaa jäi mietityttämään, mutta hyvä päätös hyvälle sarjalle. Kannattaa mennä katsomaan jos on nähnyt edelliset osat. Traileri ei kerro mitään.

Mä tein sen, ekoteko!!

Olin tänään metsästämässä itselleni juoksuhousuja, siis sellaisia, joissa on pitkät lahkeet ja ne on siis tiukat. Sellaisia näen joka puolella ja sellaiset mustat on saatava. Jotta ihana juoksuharrastus saa jatkoa syksyllä.

Olen kyllä aika pihi kun pitäisi ostaa jotain uutta. Vaikka tarvitsisinkin.  Ne ei saa maksaa maltaita, mutta niiden tulisi olla laadukkaat. Prismat ja Citymarketit lähellä ammottivat tyhjyyttään tai olivat liian kalliita. Suuntasin siis Stadiumiin. Ja pyörällä olin liikkeellä.

Sieltä löysin sitten täydelliset ja maksoivat siis vain 28€. Onnellinen! Kassalla tarkkailin koko ajan myyjää, kun maksoin kortilla. Kohta se pussittaa muoviin mun pöksyt... NYT! "Hei, en tarvitse MUOVIkassia, ne menee noin". JES. Myyjä ei tunkenut niitä mainoskassiin ja laitoin housut kangaskassiin, jonka ihana ystäväni on ommellut.

Syksy saa tulla ja minä jatkan juoksuharrastusta.

Ekoteko! Ei muovikasseja tähän talouteen!

Kolmannen lomaviikon askarteluinnon tuloksia pieniä

Pahvirasiaan kävi oikein mukavasti mustikka-aiheinen lautasliina, joka näytti pellavaliinalta. Sopi täydellisesti.

Posliinialuset oli helppo päällystää serveteillä myös. Käyttötarkoitus avoin. Ehkä kynttiläalusiksi?

Tyttö innostui myös askarteluun! Tässä tulosta.

Välähdyksiä viikon varrelta (päivitetty)

Piti ostaa uudet kengät töihin. Jotkut hauskat ja kevyet. Tallinnan nordcentrumista löytyi aika nopeasti kivat :) Alennuksessa.

Otin mökille mukaan pitkäaikaisen projektini, jota olen tehtaillut koko talven ja kevään. Päätin heinäkuun alussa, etten tee mitään käsitöitä, kun on varmaan niin kuumakin. No, heinäkuu oli mitä oli. Kylmä. Villasukissa viihdyin kotona useasti. Ja virkkasin. Neliöitä ja neliöitä yhteen. Otin tällä viikolla kuvan valmiista ja totesin, että ei se ole vielä valmis. Muutama rivi täytyy tehdä ennenkuin se on valmis. Tässä tähän asti. Ei ole täydellinen, mutten pyrikään sellaiseen. Minulle tämä kelpaa. Teen sitten toisen paremman. Jollekin toiselle :)

Löysin mekon kaapista. Aivan yllättäin.  Olin aivan unohtanut sen. Kesä on mennyt ilman helteitä, joten hellemekkoja ei ole tarvinnut. Ihanuus, jonka ostin viime kesänä Barcelonan lentokentältä. Desigualin liikkeestä. Kun sunnuntaina ei siellä ollutkaan liikkeet auki ja lauantaina oltiin vaan rannalla. Meinasi itku päästä. Mutta onneksi lentokentän valikoima oli Suuri.

 Uudet avaimenperät matkoilta on siirretty toisten joukkoon laatikkoon ja haaveilen edelleen niiden esillepanosta johonkin kohtaa asuntoa... Vielä ei ole löytynyt paikkaa niille.

Matkalla Tallinnaan Helsingissä tienposkessa nökötti lyhtypylväässä huomiota herättävä kyltti. Nykyaikaa...

Tallinnan reissu

Kävimme vielä mieheni kanssa Virossa ostoksilla viimeisinä lomapäivinäni.

Rocca Al Mare-kauppakeskuksessa, joka sijaitsee aivan Tallinnan eläintarhaa vastapäätä, löytyi niitä liikkeitä joissa tykkään käydä: New Yorker, Reserved, ja ne kenkäliikkeet...

Ihanaan askartelukauppaan en ehtinyt, mutta mukaan tarttui kaikkea muuta kivaa. Innostuin ostamaan kesävaatteita, koska nyt oli kuuma ja niitähän varmaan voi sitten käyttää vielä ensi kesänä.

Parissa eri blogissa olen nähnyt näytettävän maksimekkoja ja tuubitoppeja. Vierastan kaikkea uutta aina aluksi, mutta lämpenen sitten pikkuhiljaa niille... Ne jopa ehkä ehtivät mennä pois muodistakin (en kyllä seuraa muotia), kun ne löytävät tiensä vaatekaappiini.

Jotenkin, ainakin vähän karsastan ihan tosi tiukkoja yläosia, vartaloni kun ei ole mallimitoissa, mutta tällaisia olkaimettomia toppeja löysin Terranova -nimisestä liikkeestä Virukeskuksesta

Topit olivat niin herkullisissa väreissä ja onneksi omaa kokoakin löytyi, tosin jouduin ottamaan kokoa pienempää. Joku mainoskikka ihan varmasti. Ja löytyihän sieltä myös se Oranssi! raidallinen oli hieman erimallinen mutta syötävän ihana myös. Ostin myös mustan joka ei ole kuvassa.

 New Yorker-nimisestä liikkeestä löytyi tällainen löysä paita jossa oli hauska yksityiskohta. Oranssia, tietysti. Ajattelin, että tämä paita, niinkuin muutkin topit käyvät hyvin farkkujen kanssa

Näkevätkö kaikki muutkin nuo kengät? Juu, ne ovat oranssiset. En ole juurikaan kenkäfriikki, vaikka Tallinnassa minusta voisi sellainen tullakin. Mutta kun näin nuo, en voinut vastustaa kiusausta! Ne oli pakko saada. Tiedä sitten tuleeko käytettyä tai onko niillä hyvä kävellä. Mutta ei olleet hinnalla pilatut.

Ihanat hapsukengät!

Ja sitten. Viimeisenä päivänä poikkesin Monton - liikkeessä. En ole koskaan sieltä mitään ostanut, Mies on katsellut siellä puvuntakkeja. Maksimekko. Juuri sopiva rapujuhliin, ajattelin. Aika pitkä. Olkaimet saa laitettua ja oli erikseen mukana. Aika mukava päällä. Aika pitkä. Tosi mukava päällä. Jaa mitä maksaa? 60€. Ai, alennettu. Maksaa vain 17€. Ostan. Sopi tahi ei! Kuva ei anna oikeutta mekolle. Ihana. Oranssi.

Taisin hieman seota oranssista matkalla. Mutta kun niitä kerrankin löytyi niin paljon. Ja kun se on nyt muotiakin. Oranssia. Desigualia löytyi paristakin kaupasta, mutten raaskinut tuhlata yli 60€ yhteen vaatekappaleeseen kun sillä rahalla sai monta muuta. Ja sitäpaitsi ei löytynyt mitään ahaa-elämystä.

Tässä vain yksi maisemakuva kun hyppäsimme väärään trolliin hotellille päin ja kävelimme Kristine kauppakeskukseen

Olen niin huono ottamaan kuvia...

Mökillä, kuvina

Suzki meni mustikkaan

Se pikkuinen punainen mökki

Ihana rantasauna

Järvi