Katselimme pätkän Batmania Helsingin parhaassa elokuvateatterissa ja tunnelma oli intensiivinen. Leffaa varten ostetut popparit ja limu hupenivat jo mainosten aikana ja ärsyttävän kovaääninen miesporukkakin hiljeni kuin tykinsuusta kun leffa alkoi. Huomasin jossain vaiheessa että koko porukka oli kuin naulitut penkkeihinsä, kukaan ei enää syönyt, missään ei kuulunut rapinaa, kukaan ei tarkistanut kännykästä paljonko kello oli. Ihan paras tunnelma. Me istuttiin tietysti takarivissä, en enää halua että kesken leffan kukaan heittää mun päälle esim. popcornia. Niin on käynyt!
(jos et halua tietää mitä leffassa lopussa tapahtuu niin lopeta lukeminen tähän, vaikken mitään oleellista kerrokaan)
Leffan lopussa, kun kaikki oli ohi, eräs henkilö testamenttasi rakennuksen poikakouluksi, jotta se säilyy ja siellä koulutetaan poikia hyviksi ihmisiksi. Tuli vaan niin mieleen Louisa M. Alcottin Viimevuotiset ystävämme - kirja jossa Jo March otti haltuunsa edesmenneen tätinsä vanhan kartanon jossa aikoi pitää koulua pojilleen ja vähäosaisille pojille. Tämä jäi lopusta mieleen.
Ja juuri nyt tuli mieleen Oprah Winfreyn kouluhanke, josta kerrottiin jäähyväisspektaakkelissa. Oprah oli antanut rahaa kouluun, joka koulutti vähäosaisin poikia toteuttamaan unelmiaan eli saamaan koulutusta.
Että pieni on elokuvamaailmakin.
Pidin siis itse leffastakin, todella laadukas päätös, joskin pari kohtaa jäi mietityttämään, mutta hyvä päätös hyvälle sarjalle. Kannattaa mennä katsomaan jos on nähnyt edelliset osat. Traileri ei kerro mitään.