Joulusta asti olen taistellut, mutta en ole päässyt irti. Oikeastaan en ole kyllin tarpeeksi edes yrittänyt.
Tuli alkuvuodesta syntymäpäivät, helmikuussa lasten hiihtoloma, maaliskuussa lasten synttärit ja huhtikuussa pääsiäinen. Ja kohta on vappu.
No mikä? No sokerihumala! Hankala kaveri, josta tulee riippuvaiseksi. Tiedän olevani joko tai -tyyppiä. Joko en syö ollenkaan tai sitten sitä on saatava joka päivä! Pikkaisen arka aihe kirjoitella, kovinkaan moni ei tiedä että olen syönyt lähes joka päivä. Liian helppo töiden jälkeen piipahtaa itsekseni kaupassa ja ostaa... omenoita. Ei kun karkkia. Ihan pieni määrä vain.
Seuraavana päivänä sama juttu. Vaikka rahanmeno yhtenä päivänä ei olekaan hirmuinen, kuukausimäärässä se on varmaan aika paljon. En koskaan säästä kuitteja. Ehkä pitäisi. Välillä yritän sanoa itselleni, että en sentään ole alkoholisti joka olisi nesteistä riippuvainen tai en toki tarvitse tupakkaa, myrkkyä koko sätkä. Saan usein kuulla, kun mietin seuraavaa suunpalasta suklaakakkua tai muffinia, tai kun yritän vältellä kiusausta ottaa karkkia kun sitä on tarjolla ja ilmaista, että " Sähän oot noin hoikka, kyllä sä voit ottaa vielä lisää". Joo-o, olen päässyt tähän 10 kiloa matalempaan painoon ajattelemalla mitä syön, ja liikkumalla.
Liikkuminen on toki jatkunut, sählyä kerran viikossa ja kuntonyrkkeily 1-2 kertaa viikossa. Nyt kun kevät on tullut, on pyöräilykin maistunut. No kiloistani en olekaan huolissani.
Mutta käännekohdasta minun piti kertoa.
Torstaina ajattelin surua ja ajattelin piristää itseäni ja työpaikan naisia herkuilla. Yleensähän se on ollut pussillinen karkkia tai itsetehty juustokakku. Tosi terveellistä. Torstaina kävin aamulla kaupassa ja mukaani tarttui pussillinen omenoita ja päärynöitä sekä tuore ananas, sekä pieni pussi karkkia. Ananas oli maailman paras keksintö. Se on ihan älyttömän makeaa, kiihdyttää aineenvaihduntaa ja siitä riittää monelle! Kiitosta tuli herkuista. Söin aika paljon kaikkea. Vatsa tuli täyteen eikä tehnyt töistä lähtiessa karkkia mieli. Sama juttu tänä iltapäivänä, kävin kyllä kaupassa, mutta ohitin karkkihyllyn. Annan kyllä itselleni luvan ostaa ja syödä makeaa, mutta joskus pitää tehdä (tämä tuli ehkä vähän huomaamatta) täydellinen stoppi että kroppa tajuaa puhdistautua luonnon omin keinoin.
Sellainen virkeä oli on nyt ja sählytreeni teki tosi hyvää eilen illalla.
Nyt herkuttelemaan paistetulla kalalla jossa päällä pestokastiketta. :)