Olen perinteisesti sunnuntai-iltaisin kirjoitellut blogitekstit valmiiksi seuraavaa viikkoa varten ja ladannut kuvat koneelle ja päässyt myös lisäilemään niitä ihan rauhassa.
Nyt kun lapsilla kesälomat koittivat ja iltarutiineihin on tullut viivästyksiä kaikista käskyistä huolimatta (eihän lapsille voi sanoa että äiti tarvitsee nyt omaa aikaa!), niin blogikirjoitusaika on tiivistynyt 45 minuuttiin, mikä on todella vähän.
No mutta onneksi on tuo jalkapallo. Kun mies saapuu sunnuntai-illan harrastuksestaan, nappaan koneen mukaani ja istahdan sängylle näpyttelemään. Se kyllä ei ole paras mahdollinen asento kirjoittaa...
En aikonut tätä asiaa tänne kirjoittaa enkä kyllä aiheesta ottanut edes kuvaa. En vaan kehdannut vaikka sen asian jaan teille.
Mutta kismittää yksi aika pieni asia. Nimittäin vaatekaapin koko. Asiahan on nyt niin että lasten piti saada omat huoneet ja ne toteutettiinkin viime kesänä. Lapset jäivät alakertaan, me sullouduttiin yläkerran pikkuhuoneeseen, kera pikkuisten vaatekaappien. Ne tosiaan olivatkin jopa kapeampia kuin alakerran jättikaapit, joten joka kesä ja joka syksy joudun vähentämään vaatekasoja pienemmiksi. Joka kerran kun olen siivonnut kaapin, laittanut paidat ja housut siisteihin pinoihin, ne levähtävät alle viikossa ja sieltä ei sitten löydä enää mitään.
Henkarikaappi on sullottu jo täyteen.. hyllyjä on kuitenkin aika monta käytössä joten voin vain todeta että vaatteita on liikaa. Vaikka niitä vähennänkin aika ajoin.
Vaatehuone alakerrassa ei tuo mitään helpotusta tähän vaikka tarpeellinen onkin. Siellä ovat jo kausivaatteet - ja kengät, viinipullot (joo-o) ja liinavaatteet ja pyyhkeet, kaikki muistotavarat ja kirppiksille menevät vaatteet ja vaikka mitä. Täynnä sekin mokona.
Mutta onneksi on edes jotain paikkoja mihin sitten tunkea ylimääräiset. Eli kaikki kirpputorit ja lähetystorit ja muut vastaavat.