On jalkapalloa ja formulaa televisiossa ja minulla ihanat käsityöt. Istumista kaiket päivät siis. Sitä on tullut tehtyä näinä päivinä vissiin ihan liikaa joten tänään minut potkittiin lenkille.
Ei kai se lähteminen ihan omasta halusta tullut, mutta ajattelin, että kaipa sitä on jossain vaiheessa TAAS ryhdistäydyttävä (sanahirviö). Soitin naapurille josko lähtis virkistäytymään yhdessä, mutta hän olikin alennusmyynneissä.
Puin mustat päälle, lenkkarit jalkaan ja lippiksen laitoin päähän kuten perinteiseen kuuluu ja.. Unohdin näkölasit silmille! Se on kuulkaa raivostuttavaa kun lasit ei pysy nenällä ja niitä saa siirtää koko ajan ylöspäin. Kännykkäpussi heilui toisessa kädessä ja toisessa ne lasit. Ja ranteessa oranssi kello. Alkumatkan juoksu sujui mukavasti, mutta sitten iski tuuli. Vastatuuli. Soitin kaverille kuulumisia...
Päätin lähteä pitkälle lenkille. Soitin työkaverille ja kyselin olisiko kotona. Olin jo puolessa matkassa heidän kotiaan, tosin ihan tarkkaa paikkaa en osannut siinä vaiheessa sanoa.. Ajattelin että hän istuu varmaan ruuhkassa mökkiviikonlopun jäljiltä perheensä kanssa. Hän vastasi ja sanoi menevänsä kohta jumppaan...ei kun tulikin mun kanssa kävelylle! Päivän pelastus! 1,5 tuntia me käveltiin ja rupateltiin ja oli tosi mukavaa.
Nyt on hyvä olo että on tullut tehtyä Edes Jotain.