He toivoivat aurinkoista ilmaa, mutta tulikin vähän sadetta.
Heitä oli 8, serkuksia, aveceja, tytsyjä ja poikia.
Rannekkeet saatuaan he suuntasivat Rinkeliin. Maisemia katseltiin, vauhtia kauhisteltiin, heilumista vältettiin, ja pois päästiin. Ei enää toista kertaa sinne, vannottiin!
Joukko villi meni Salamaan, Tulirekeen, toiset kävivät myös pyörteissä Hurjakurun, Vonkaputous jäi väliin :(
Sade hieman yltyi, joukkio ihana päätti singahtaa avaruuden lumoihin, Linnunrataan siis matkamme kävi.
Kirnu se houkutti ja koukutti, 4 päätti sinne suunnata, jopa kahdesti. Menoa oli hurja ja nopea, toisen kerran tahtoi tuon kokea.
 |
| Kirnu paras |
Vanhaan Vuoristorataan oli pitkä jono, mutta taisi mennä nopeasti kun jengi kovasti jutteli. Pari miestä jonotti Maisemajunaan hurjaan, ei kai kukaan tippunut sieltä, tarkistettiin ovet ja kaikki moneen kertaan.
Ilmapomput ei ottanut alle Vuoristoradassa kuin yhden, toiset kiljuivat ihan muuten vaan, jopa ylämäessä.
Ukko, se pelotti monia. Tuo hurja laite uusi. Neljä rohkeaa jonotti sateessa. Pelko yltyi kun jonotus kesti. Liian kova vauhti, ollaanko me hulluja?! No ollaan vaan, yhdessä. Vauhti oli hurja, me takana huudettiin niin että äänihuulet avautui. Kierros oli hurja, niin ettei uudestaan tarvinnut tulla.
Ukon jälkeen suuntasimme syömään, Kattilassa kaikki nurin ja kurin ja sekavasti, iloinen joukko suuntasi kohti Lintsiburgeria. Hyvät oli hamppikset ja nälkä lähti, iso juoma oli päivän tähti.
Jälkiruoka odotti ulkona, Suklaakebab riitti kolmelle mokoma.
Pettymys oli suuri kun huomattiin että Sateenkaari oli kadonnut. Vain aurinko loisti yllä Mustekalan, Sinne suuntasi porukka mukava.
Kyllä kirjoittaja raahasi porukan vielä Kieputtimeen, koki entislaisen hurmoksen kun pää kieppui ympäri niin.
Vekkulaan ja kummitusjunaan mentiin pakoon sadetta, kello löi kohta jo kymmentä. Vielä ehti porukka hajota kun kaksi ryntäsi Kieppiin. Siinä oli menoa ja hölskyntää jokaiseen makuun, sai siirrellä sen jälkeen sisäelimiä uudenlaiseen asentoon.
Viimeiseksi maistui vielä hattara ja pehmis ja valokuvan ikimuistoisesta päivästä otti kirjoittaja joka sanoi kiitos!
Vannomatta paras joskaan ei viimeinen, kirjoittaja lähti Viikinkilaivaan kahden toisen tytsyn kanssa. Vauhti keskellä ei ollut hurja, eikä paha olokaan tullut kuten edellisinä vuosina. Vaan toista kertaa tätä ei taida siihen saada, mutta ei se mun maailmaa kaada.