Matkakertomus kesä 2012 osa 5

Ma 9.7.2012 Matkamme vei Kööpenhaminan eläintarhaan. Koska oli jälleen kerran luvattu kissoja ja koiria taivaalta, otimme varulta mukaan uikkarit jos pääsis vaikka uimaan. Menimme matkan automaattimetrolla. Huisia kyytiä se.

Eläimiä näimme todella paljon eikä olisi järkeä laittaa kaikista kuvia tänne. Tässä kuitenkin mielestäni parhaat otokset:

Kukkuu! Parikin jääkarhua oli pikkuruisessa aitauksessa mutta kohta valmistuu isompi leikkipaikka heille viereen

Just hanging here, don't worry... Kaksi isoa karhua hauskuutti ihmisiä ja 3 pentua leikki vedessä ja tämä yksi söpöläinen kurkki. Aika taitava :)

Vaanimisharjoituksia, jotka eivät sitten johtaneetkaan mihinkään. Matkan jälkeen keskiviikkona kuulimme että joku ulkomaalainen mies oli yöllä kiivennyt tiikerin häkkiin ja hänet oli löydetty kuolleena aamulla. Hyi kamalaa, kenelle edes tulisi sellainen mieleen!

Are you talking to me? Hassunnäköinen lintu. Huoma oranssi nokka!

Viimeisenä muttei vähäisimpänä pieni pupujussi. Niitä oli ainakin 5 pienellä kummulla jossa eli jäniksiä. Kuusi vuotta sitten vieraillessamme kyseisessä paikassa niitä ei ollut ollenkaan. Kummun sisällä on pieni labyrintti ja pieniä katseluikkunoita joista voi tirkistellä pupujen elämää lähemmin. Ne oli niin söpöjä!!

Kierroksen ja sateen jälkeen suuntasimme nokkamme kohti rantaa. Olihan se nähtävä, Tanskan dyynit. Tehty paikka jossa olisi ajanvietettä joka makuun ja uintipaikka jossa voi uida vaikka kilometrin yhteen suuntaan.

Matkasimme taas metrolla. OLI JÄÄTÄVÄ TUULI kun pääsimme rannalle. Hiekkaa oli ja simpukankuoria joita poimimme vähän mukaan.

Ihmisiä ei ollut missään. Oli kylmä. Lähdimme pois. Harmi. Jäi uimatta.

Tiistaina, lähtöpäivänämme otimme laukut mukaamme ja veimme ne valmiiksi lentokentälle. Tulimme vielä nähtävyyksiä katsomaan. Metrolla.

Kävimme tsekkaamassa Christianhavetissa kirkon huipulla. Kyllä kerran matkassa pitää päästä kiipeämään kapeita portaita 400 rappusta, eikö vaan? Lapset myös!

Huipulla tuuli ja portaat kapenivat kerros kerrokselta. Puiset portaat oli tosi ahtaasti rakennettu, kun alas tultiin samoja portaita, jonoja syntyi... Mutta tulipa käytyä.

Seuraava pysäkkimme olikin sitten valokuvavapaa. Siellä myytiin hieman erikoista tuotetta, jota ei tulisi mieleenkään ostaa...

Matka meni kaikin puolin mukavasti. Joka päivä tuli kieltämättä käveltyä ainakin 15km, jalkapohjat huusi joka ilta kivusta, mutta yllättäin yön aikana ne aina palautuivat. Aina harmittaa kun ei muista ottaa askelmittaria mukaan. Huom. Lapset kävelivät saman määrän.

Mitähän ensi vuonna tehdään...?