Hae tästä blogista

26. marraskuuta 2012

Ihmiskohtaloiden pohdintaa...

En nyt sanoisi, että herkuttelisin ihmisten kohtaloilla. En todellakaan. Ne kiehtovat minua. Minun tulee vain luettua, katsottua ja kuunneltua paljon ihmisten erilaisia elämiä. Miten ne ovat sujuneet, onko ollut jotain erityistä, vai ihan tavallista. On surullisia, iloisia, kohtalokkaita, jännittäviä, sairauskeskeisiä ja sitten on ihan "terveitä". Kaikki kiehtovat. Kohtalot sivuavat omaani jollain lailla: sukulaisten, kavereiden, ystävien, tai sitten vaan kuuluisien henkilöiden tai fiktiivisten henkilöiden kohtaloita.

Luen tällä hetkellä kirjaa "Kaikki peliin", jonka on kirjoittanut David Nicholls. Kuulemma kuuluisa. Aiemmin en ollut tästä ihmisestä kuullutkaan, toki piti googlata. Sain kirjan lahjaksi kesällä ja nyt vasta olen syventynyt vuoteen 1985 jolloin päähenkilö meni yliopistoon ja miten hän aikoo rakastua tyttöön. Aluksi tämä ajatus siitä, että Minä luen kirjaa, miten englantilaisnuorukainen yrittä rakastua naiseen, tuntui ihan käsittämättön tylsältä, mutta kun nyt olen lukenut 100 sivua, kirja on kirjoitettu äärettömän hauskasti! Suosittelen kaikile aikuisille. Kirjan kielenkäyttö sopii aikuisille. :).   ..

Toinen sykähdyttävä ihmiskohtalon (tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin, ehkä kerron niistä lopuista sitten myöhemmin) tapasin perjantai-iltana jolloin katsoin nauhalta elokuvan "vihreä maili". Äärimmäisen surkeat kohtalot on jaettu aika monelle henkilöille tässä elokuvassa, tämä elokuva on juuri niin koskettava kuin sen mainostrailerit ovat antaneet ymmärtää. Olen nähnyt pariinkin kertaan. Iso kookas musta mies suuruudessaan ei olekaan niin paha. Vanhus, joka on oikeastaan aika vanha, pitää sisällään koskettavaa salaisuutta ja jolla on pieni salaisuus vanhassa talossa. Vanginvartija saa palkkansa ilkeästä työstä. Suosittelen elokuvaa aikuisille. Ja ei niin herkille.

Ehkä eniten mietityttää oma kohtalo. Mihin sitä lopulta päätyy tässä elämässä? Olen aivan todella tyytyväinen nykyiseen, onnelliseen elämääni. Mutta mitä tapahtuu 10-20 vuoden jälkeen? Toivottavasti vain hyvää.

Seuraan ympärilläni olevaa maailmaa avoimin silmin. Tykkään pysähtyä tuntemieni ihmisten kanssa juttelemaan muutakin kuin "hei". Tapaan aika ajoin vanhoja naapureita, vanhoja työkavereita ja vanhoja koulukavereita ja kysyn "mitä kuuluu?", koska oikeasti minua kinnostaa. Miksen voisi yhtä hyvin kysyä tuntemattomalta bussissa (rikkoa suomalaisuuden hiljaisuuden) miten menee tänään? HUI kauheaa! varsinkin vanhuksilta. Vai onko se tunkeilua?

Muuttakaa maailmaa ja puhukaa ihmisten kanssa!

Tällaisia ajatuksia tänään oranssifriikillä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit :)

Lukijat