Jos lokakuu tai syyskuu oli hullu menokuu, ja tällä en nyt tarkoita mitään biletysmenokuuta, niin on kyllä marraskuukin ollut. Menoja, tuloja, turnauksia, harrastuksia, töitä, työiltoja, juoksuharrastusta, kokouksia ja salibandyn peluuta. Ei siis mitään ihmeellistä. Tuntuu vaan että vuorokauden 24 tuntia ei riitä. Tosin kuten blogin alkuvaiheissa totesin, en aio tinkiä yöunista ja niitä on nukuttu riittämiin. Blogi onkin jäänyt sitten vähän vähemmälle. Mutta so what.. elämää ei sen enempää...
Joulukortit on nyt väännetty ja kun tätäkin lukee osa sukulaisista, kuvia tulee myöhemmin, vaikkei niistä mitään ihmeellisiä tule enkä ole aiemmin niitä kuvaillut, niin kuva tulee myöhemmin. Idean keksin jo viime vuonna, silloin en tainnu lähettää yhtäkään. Onneksi lapsista on hieman apua näinä päivinä.
Marraskuun viimeisenä päivänä sitten laitetaan pöytä koreaksi. Ainakin vähän. Ja juodaan ekat glögit!
