Alkuviikko on mennyt miettiessä elämän tarkoitusta, valintoja mitä elämässään tekee ja miten ne tekee. Mikä tuottaa toiselle hyvää oloa ja mikä pahaa, mikä tuottaa itselle hyvää oloa ja ja mikä pahaa.
Vaikka kuinka vanhaksi elää, niin ei ihminen opi. Ainakaan tämä ihminen. Huonoja tekee ainakin tämä ihminen jatkuvasti. Jätettävä on asioita väliin jatkossa joissa pahoja, odottamattomia asioita tapahtuu, vaikkei niitä juuri sillä hetkellä tajua.
Pitäisi aina ajatella ensin muita. Ja kyllä itseään ja seuraavaa tuntia. Tai päivää. Mutta ei aina onnistu. Anteeksianto on maailman paras asia. Mutta vaikeaa välillä.
Anteeksi.
---
Työpaikalla oli tänään tosi hyvä teksti pöydällä. Ajatus ei niinkään kuvasta tätä päivää vaan yleensä aika osuva.
Iloista loppuviikkoa!
