Olette ehkä huomanneet että Oranssifriikin blogi päivittyy satunnaisesti. Asia ei ole suoraselitteinen. Ei Niin etteikö elämässä tapahtuisi mitään mistä kirjoittaa mutta että löytäisi aikaa sille kirjoittamiselle. Se se on se ongelma. Ainainen, taitaa olla.
Olen vähemmän ja vähemmän päivisin tietokoneen ääressä, töissä todella vähän (ja kuka nyt töissä blogia kirjoittaisi muutenkaan?) ja enemmän ja enemmän puhelimen ääressä ja netissä. Pelaan valitettavan paljon omalla älypuhelimellani. Olen addikti. Siinä mielessä huono ostos minulle, mutta ehdottomasti siitä hyvä puhelin että sähköpostit voi lukea milloin vain ja vastatakin niihin. Onnistuu nykyään myös kuvien lähettäminen puhelimella ja sähköpostitse mikä on etu... Blogia en vielä (?) voi päivittää puhelimella, ehkä sitäkin jossain vaiheessa.
Nytkin kirjoitan lasten vanhalla koneella. Niille liian hidas jo pelaamiseen ja siksi käyttämätön. Niilläkin puhelimet toimii pelikoneena kuten myös iPad, meidän oikea tietokone ja sitten on vielä pelikoneet.. Vähän liikaa mun mielestä. Peliajat on määritelty pelikoneelle ja tietokoneelle muttei kännykälle...vielä. Itsellä ainakin tuntuu silmissä pitkäaikainen pelaaminen.. huh.
Ajatuksetkin ovat menneet laidasta laitaan. Syystäkin. Työpaikan vaihto on joillekin pikkujuttu, mutta itselle ilmeisen suuri. Pinnan alla kuohuu, eri asioista eri päivinä. En halua sanoa juuta enkä jaata jatkosta, mitään ei voi tietää mitä tapahtuu vuoden kuluttua. Sitä pohdin ja kovasti itsekseni ja ystävien kera. Mitä haluan tehdä loppuelämäni, siis mitä töitä? Onko tämä se mitä haluan?
Ennen kaikki oli vaan niin selvää. Joka päivä, edelleenkin, on kiva mennä töihin. Uran vaihto tässä iässä ei mahdoton ajatus ole, mutta aika epätodennäinköinen, ainakin omalla kohdalla. Haluan tehdä tätä työtä, tahti vaan ei nyt sovi itselle. Se ei ole sama kuin 10 vuotta sitten.. Ajat muuttuu ja ihmistenkin pitää...Olenko valmis?
Otin haasteen vastaan ja vaihdan taloa ainakin vuodeksi. Katsotaan miten naisen käy.
Iloista kesää ja lomaa kaikille!