Hae tästä blogista

10. kesäkuuta 2013

Mietiskelyä minuudesta ja ryhmistä elämässäni...

Olen pohtinut tätä aihetta tosi kauan enkä ole saanut vielä mitään kirjoitettua ylös. En koneella tai käsin.

Ihminenhän tahtomattaan kuuluu elämänsä aikana ainakin johonkin ryhmään, joukkoon ja yhteisöön.

Minäkin olen kuulunut itse asiassa todella moneen. Pienenä lapsena en koskaan ollut päiväkodissa. Tai lastentarhaksi sitä taidettiin silloin kutsua. Minun ensimmäinen ryhmäni (jotenkin en nyt saa kiinni sitä sanaa jota käytin ennen kirjoittamista, saan sen ehkä mieleeni tässä kirjoittaessani) ennen kouluun menoa oli (1)perheeni. Sitten tuli (3)koululuokka. Luokallani oli muutamia tuttuja kasvoja jo kerhoajoilta: kävin jotain seurakunnan (2)kerhoa pari vuotta ennen koulua. Kuudenteen asti luokkani pysyi miltei samana. Muutama uusi oppilas tuli lisää, muutama muutti. Opettaja pysyi samana useamman vuoden, sitten tuli vaihdoksia, mutta jengi pysyi yhtenäisenä.

Vaikka toisaalta koin pientä koulukiusaamista ulkonäköni tai "taustani" perusteella, luokan yhteishenki oli hyvä. Hankimme luokkasormukset ja sovimme tapaavamme sitten tulevaisuudessa.

(3)Yläasteelle mennessä luokkamme jaettiin kolmeen osaan ja läheisestä pienestä taajamasta tuli lisää lapsia luokillemme. Joitakin asioita muistaa todella tarkasti. Osaa asioista ei halua muistaa ja todella iso osa on hämärän peitossa. Pysyin tämän 9 vuotta aika samanlaisessa maineessa. En harrastanut muuta kuin pianon soittoa, joten en ryhmäytynyt sillä saralla mitenkään. Oli perhe ja sitten ne luokkakaverit. Sain sieltä elinikäisiä ystäviä. Otimme taas luokkasormukset.

 Menin (4)lähilukioon, joten siinä vaiheessa elämää jengi jakaantui. Osa lähti muihin kuntiin lukioihin, osa meni ammattikouluun, osa varmaan, en tiedä? Sain uusia luokkatovereita, tosi mukavia! Osa oli vanhasta koulusta, osa jopa ihan sieltä ekaluokasta lähtien. Tunsin kuuluvani ryhmään, mutta en tiedä olisinko ollut oma itseni? Olinko? Vai katsottiinko minua vain sinä hiljaisena ujona tyttönä, joka ei vastaillut juurikaan tunnilla? Minuus taisi olla vielä siinä vaiheessa aika hukassa.

Lukiosta päästyäni olin hetken tyhjän päällä. Mietin mitä tekisin elämälläni. Muutin uuteen kaupunkiin miehen kanssa ja kävin (5)talouskoulun, jossa minut otettiin erilailla vastaan. Kukaan ei tuntenut minua ennestään ja pystyin olemaan "se puhelias" itseni. Oli aika kiva tilanne. Sieltä tosin ei elinikäisiä ystäviä tullut, mutta mukavaa oli. Ryhdyin ammattiopintojeni(6) pariin hieman vahingossa ja pari vuotta opiskeltuani pääsin oikeisiin töihin(7). Hiljainen olin edelleen ja varovainen ja kokematon.

Nykyisessä työssäni (8) olen ollut kymmenisen vuotta ja kaikki ovat menneet ihan nappiin. Mukavaa on ollut, olen saanut uusia ystäviä, minuun luotetaan ja minun kuulumisistani välitetään. Kuulun ryhmään.

Tapasin ala-asteen luokkakavereitani tässä hiljattain ja ajatus pompahti mieleeni. Millaisena he muistavat tai näkevät minut? Ovatko he kiinnostuneita siitä olenko muuttunut paljon, olenko muuttunut ollenkaan, olenko saanut muita ystäviä, olenko menestynyt elämässäni, onko minulla miestä( elämän kuulumiset toki vaihdoimme kaikki tarkkaan)? Miten pärjään työelämässä, olenko muuttunut puheliaammaksi?

Aika avoimesti sitten kerroin vähän kaikesta, mutta tietysti jäi paljon asioita kertomatta, mikä on selvää kun tavataan vain yhden illan aikana. Kehkeytyykö tästä uusi alku ja alan tavata vanhoja koulukavereita enemmän? Tyydymmekö me vain siihen samaan että tapaamme 5 vuoden välein ja that's it? Miten läheisiksi haluan vanhojen tuttujen tulevan? Haluavatko he pitää yhteyttä?

Muutamat heistä ovat kavereitani (9)Facebookissa, mikä on yhteydenpidon kannalta ja uutta tapaamista ajatellen hyvä asia, mutta kaikkien kaveri ei varmaan siellä tarvitse olla? Ja jos tavataan muualla, on kiva moikkailla ja jutella muuten vaan. Yhteisiä asioita löytyi muutaman kanssa yllättävästi, mutta paljon jäi varmasti monilla kertomatta.

Ehkä sitten viiden vuoden päästä, tai kymmenen, jolloin olemme jo aivan ikäloppuja!

Olen tällä hetkellä tyytyväinen elämääni. Pääsen toisen ryhmän tai toisen työyhteisön jäseneksi (joka on kymmenes) syksyllä ja heillä on vissiin minusta jo eräänlainen käsitys. Hyvä vai huono, en tiedä, siitä lähden ottamaan selvää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit :)

Lukijat