Viime viikon maanantaina päätin, että nyt se loppui! En ostaisi tai söisi karkkia, keksiä, pullaa enkä jäätelöäkään, edes tarjottuna, arkipäivisin, jotta voisin herkutella viikonloppuisin. Jos totta puhutaan, nuukuusvuoden kuittien keräilyä jatkan edelleen, mutta herkkujen ostamista se ei enää ole hillinnyt..Kuitit tallessa, mutta enää en jaksa laskea...
Ensimmäinen päivä: Maanantai oli kyllä pahin päivä vuosiin. Syön aina johonkin tunteeseen herkkuja. Sen tiedostan kyllä, mutten ole halunnut sitä myöntää. Syön suruun, pahaan oloon, iloon, menestykseen, menetykseen, pettymykseen..ihan mihin vaan.
Nyt sanoin töistä lähtiessä itselleni (ohittaessani parikin mahdollista ruokakauppaa): "en tarvitse karkkia, ei ole syytä ostaa, pärjään ilmankin..." Siis eräänlainen tsemppimantra!
Kotiin päästyäni söin ihan oikeaa ruokaa lasten seurana ja nälkä hävisi. Yleensähän söin kotiintullessa leipää, jogurttia, hedelmiä...
Toinen päivä: Tiistaina koitti toinen koetinkiveni: ruokakaupassakäynti yksin. Teen yleensä viikon ruokaostokset maanantaisin, mutta tällä viikolla pystyin siirtämään sen tiistaille. Mantra soi päässäni, en voisi mitenkään antaa itselleni anteeksi jos toisena päivänä sortuisin.. Ei edes pientä suklaapalaa, pientä rasiallista nameja ja uutuusjäätelöaltaalle menoa on vältettävä kaikin keinoin.
Ehkä pahin/paras asia on tässä se etten ole yrittänytkään korvata herkkuja hedelmillä niinkuin yleensä kehoitetaan tekemään. En ole ostanut hedelmiä enkä juuri siis syönytkään. Mutta vedenjuontia olen lisännyt. Ja kahvin...
Olenkin kovasti pohtinut voisiko herkku olla toisinaan pähkinät? Pystyn niitä syömään toistaiseksi. Ne sisältävät terveellisiä rasvoja ja proteiineja...ja nehän ovat suorastaan terveellisiä!
Kolmas päivä: Keskiviikko meni sitten jo melkein omalla painollaan ja vettä juoden. Syön kuitenkin ihan kunnollisen lounaan töissä ja on siellä kahvitunnilla aina välillä jotain terveellistäkin tarjolla, joita tulee sitten popsittua..
Neljäs päivä: Torstaina sainkin punnita omaatuntoani tosissani ja päättää syödäkö porkkanamuffinssi, jota tarjottiin töissä. Vihdoin uusi työkaveri leipaisi herkkuja, niin en kehdannut ollasyömättä. Sellainen minä olen...Söin yhden ja se oli kyllä hyvää, joskin ei onneksi niin makea, että olisi jäänyt himo päälle.
Viides päivä: Perjantaina söin toisen (muffinssin, kun olis mennyt roskiin), mutta se oli ihan harkittu juttu. Olin jo voitolla!!
Kuudes päivä: Lauantaina herkuttelin kotona leffaa katsellessa irtokarkeilla, joita olikin tosi vaikea valita laatikoista, kun ei tehnyt mieli!!?? Ennenkuulumatonta.
Seitsemäs päivä: Sunnuntaina olikin sitten äitienpäivä eli ihan oikea lupa syödä mitä vaan. Vaan se maanantai oli taas edessä, otettava niskasta kiinni ja sanottava itselleen " en tarvitse herkkuja, en tarvitse karkkia, iho ja keho voivat paremmin kun et mässytä sokeria, olet terveempi ja voit paremmin kun juot paljon vettä..."
Herkutteluvetohan itse asiassa lähti siitä ajatuksesta että "jos syöt herkkuja, samana päivänä menet lenkille". Helpompi oli sitten jättää herkut pois kokonaan...ja lenkille menen joka tapauksessa :)
Loppukuusta "joutuu" taas kiskomaan herkkuja juhlissa, joissa pääsen ulkoiluttamaan ensi kertaa Miun-mekkoa, jonka ostin Fidasta jokin aika sitten .Olisikohan ehkä näitä tarjolla siellä myös tänä vuonna...
