Olenkin tätä miettinyt välillä mistä se oikein johtuu? Nuorempana olin hiljainen ja ujo, joka säikähti pienintäkin kohtaamista ison ryhmän kanssa. Ryhmätyöt tai luokan edessä esiintyminen sai pakokauhun valtaan vaikka niistä selvisin yleensä ihan hyvin. En muista änkyttäneeni edes, mutta hiki valui, vatsa meni sekaisin ja tahdoin vain äkkiä pois tilanteesta. Mutta selvisin. Iän myötä on tullut vähän tyhmää rohkeuttakin, sinkoilua paikasta paikkaan ja toisaalta osaan sanoa myös ei. Ja sitten niitä tilanteita kun tullut heittäydyttyä hommiin.
Jos elämässäni oli "tyhjää", niinkuin vaikka olisin vaikka vuorotteluvapaalla tai kymmenen vuotta vanhempi (niinkuin lapsenikin), tekisin varmasti enemmän. Kaikenlaisia vapaaehtoistyöntekijöiden kursseja olen harkinnut käyväni, voisin jutella, lukea, ulkoiluttaa vanhuksia, olla tukiperheenä lapsiperheille, ottaa vaihtoppilaita kotiin asumaan, toimia enemmän yhdistyksissä ja tapahtumissa... tarjolla olisi vaikka mitä!
Mutta nyt ilmaantui yhden päivän homma. Vaikka liityinkin Roska päivässä-liikkeeseen jo aikoja sitten, päätin tehdä enemmän. Menen keräämään yhdeksi hetkeksi roskia rannalle. Keräämäni roskat tullaan hakemaan puolestani. Tarvitsen vain jätesäkkejä ja hanskat. Ja joskus sain roskapihdit nimipäivälahjaksi sukulaiseltani joten otan nekin käyttöön! Mitä vain ympäristön hyväksi...
