 |
| Alussa meitä oli viisi naista... |
Niin saapui odotettu naistenkympin juoksu. Olin odottanut sitä helmikuusta asti, ilmoittautumisesta asti.Olin innostanut mukaani ystäviä, työkavereita ja naapureita. Olin mainostanut että siellä olisi kiva hengailla ennen tapahtumaa, reitin varrella on mukavaa nähtävää eikä reitin pituuskaan tuntunut pitkältä kun ympärillä velloo tuhansia naisia. Yhdessä lenkkeilisimme reitin läpi ja nauttisimme saamamme kassin lounaan jälkeen päin.
Helle helli juoksijoita paikan päällä. Irina aloitti soittamaan aikaisemmin kuin oli luvattu ja jumppaohjaajat sen jälkeen aloittivat lämmittelyjumppansa. Hiki tuli jo silloin!
Maali. Odotettu maali. Mutta miten minulla voi olla tällainen kuva?
Kuuma ryhmä lähti juoksemaan klo 13
Ja ensimmäinen tuli maaliin 40 minuuttia myöhemmin...
Maalisuoraa...
Päivän juontajat nrj:ltä
Siinähän kävi sitten niin onnettomasti, että sain ihan kivasti treenattua kevään aikana eri porukoilla ja ihan hyvää aikaa saatiin. Niin minä menin ja sairastuin isoon ja limaiseen flunssaan 4 päivää aikaisemmin! Lämpöä nousi ja olo oli kertakaikkisen kurja 3 päivää! Vielä lauantaina olin varma etten selviä edes kannustamaan joukkiotani Helsinkiin! Juoksu ei tullut kuuloonkaan, eikä sitten kävelykään koska henki eri kulkenut ja hengästytti jopa pikkukävely.
Sunnuntaiaamuna päätin kuitenkin lähteä kannustamaan joukkoni voittoon maaliin. Olo oli jo siedettävä, mutta siinä helteessä olisi ollut tosi vaarallista edes kävellä se 10 km.
Sain varustekassin ja herkuttelin lounaalla ja odottelin kavereita maaliin.
Harmitti niin vietävästi!