Loppu "vuosi ilman uusia vaatteita" - projektille?

Olen ollut tietämättäni ja tietoisesti mukana haasteessa "vuosi ilman uusia vaatteita". Haasteen aikana kaupoista ei saa ostaa uusia vaatteita, asusteita eikä kenkiä. Muutaman poikkeuksen jokainen määrittelee itse. Saa ostaa joko alusvaatteita tai sukkia tarpeeseen uutena.

Minulle kehittyi aikaa myöden pihiys uusia vaatteita kohtaan. En vaan voinut ostaa vaatteita kaupoista. En oikeastaan edes löytänyt itselleni sopivia kuteita. En halunnut mennä muodin mukana ja käyttää samanlaisia vaatteita kuin jokainen vastaantuleva. Halusin värikkäitä vaatteita. Kengät olivat ainoita joita ostin uutena. Kirpputoreilla vaatteet olivat halvempia ja jos kyllästytti jonkin ajan päästä, ne laitettiin uudelleen vaan kiertoon.

Sitten luin Rinna Saramäen "Hyvän mielen vaatekaappi". Kirppisaate ei ollutkaan hyvä. Pitäisi ostaa kestävää ja laadukasta ja mielellään Suomessa tehtyä. Ja missä nykyajan vaatteet on tehty ja millaisissa oloissa, massatuotantona? Hmm. Mutta jos siltikin kyllästyy?

Ostin viime syksynä korkokengät. Minna Parikan korkokenkiin ei kyllästy. Ne ovat hyvät jalassa ja onneksi viiden vuoden sisällä on tulossa monet juhlat joissa niitä voi käyttää. Niistä olen ylpeä että sain ostettua uutena ja mustana, joten ne käyvät monen asun kanssa. Ne ovat ainoat korkokengät jotka omistan mutta ovat sen arvoiset.

Vaatekaappini pursuaa vaatteita. Minulla ei ole erikseen työvaatteita ja vapaa-ajan vaatteita, joten suosin rentoa tyyliä arkisin ja viikonloppuisin. Mutta jos nyt pitäisi lähteä vaateostoksille, niin millaisia vaatteita pitäisi ostaa? Sellaisia jotka sointuvat yhteen, tälle iälle sopivia, ajattomia, värikkäitä, värittömiä... Tulen hulluksi.

Mutta sitten keksin. Minun pitää palkata itselleni tyylikonsultti. Jos olisi varaa sellaiseen. En kyllä raaski. 

Innostuin klikkailemaan Zadaa-sovelluksessa vaatteita jotka näyttävät kivoilta, mutta sovittamaan niitä ei pääse. Ne tulevat kivasti lähelle postitettuna, mutta jos ovat epäsopivia, niin myyntiin vaan? Nyt on etsinnässä musta nahkatakki, mutta ostaisitko sinä nahkatakkia sovittamatta?

Tällaisia mietinnässä tänään..

Rasvapurkkilaihis

Kirjoittelin teille tammikuussa voidepurkkien inventaariosta. Nyt olemme puolessa välissä vuotta joten on aika hieman kertoa kuinka tähän asti on asia edennyt.

Kasvovoiteet: Kaikkia on vielä tallella, vaikka käytän joka päivä. Ostin vielä yhden tammikuussa lahjakortin jämillä ja se sopii kaikkein parhaiten omasta mielestäni iholleni. Huom. Siis omaa rahaa ei mennyt. Pitäisi kaikki käyttää vuoden loppuun mennessä tyhjäksi. Ihan sen koostumuksienkin takia.

Shampoo-osasto: Iso värjätyille hiuksille ostettu pullo ei sitten lopu millään. Tosin en ole puoleen vuoteen väriä päähäni laittanut, mutta pullon shampoo tuoksuu jumalaiselle joten sitä käyttää jo ihan senkin takia. Kaksi pienempää käytetty, tosin näihin talkoisiin osallistuvat myös muut perheenjäsenet ja shampoo on ihan käyttötavaraa. Kun loppuu, ostetaan uusi.

Jalkavoiteet ja ihorasvat: En ole mikään ihoni ja jalkojeni himorasvaaja, mutta kun tein jaloilleni kuorintasukkatestin, sain jalkavoiteet hyvin kulumaan loppuun. Kantapäille sain joululahjaksi tuon keltaisen rasvan, joka on paksua ja vähän hassua voidetta. 3 käsirasva purtiloa on tuhottu talven kylmillä ilmoilla. Siihen kun lisää sen että töissä joutuu pesemään käsiä jatkuvasti, niin rasvaa kuluu tuhottomasti kun yrittää pitää ihon kimmoisena. Kierre, joka onneksi loppuu näin kesäisin. Ei se käsienpesu vaan kuiva sisäilma ja kylmä ulkoilma. Ostin Tallinnasta maaliskuussa ison purkin suositeltua jalkarasvaa ihan tarpeeseen. Nyt kun muistaisi sitä laittaa joka ilta

Hoitoaineet: En hirveästi käytä hoitoaineita, mutta toinen lapsista hoitaa tämän puolen. Näitä on jäljellä mutta sopivat parhaiten värjätylle hiuksille. Ehkä tulevat taas käyttöön kun kuontalo tummui purkista lauantaina

Kasvojenpuhdistusemulsiot: Kun pumppupullo tyhjeni suihkussa,täytin sen vihreällä puhdistusgeelillä. Yksi noista on yläkerran peilikaapissa ja toivon että kumpikaan jäljelläolevista ei tyhjene ikinä. Mustikanhajuista ei enää saa (?) Oriflamelta ja se on kyllä parasta.

Sanoisin että olen hienosti välttynyt ostamasta uusia purkkeja muuten kuin tarpeeseen. Taitaa edes jokin onnistua!

Tiskirättien vallankumous

Mä oon aina ostanut tiskirätit eli siivousliinat kaupasta. Oon aikani niitä käyttänyt ja sitten heittänyt roskiin. Sitten olen ostanut niitä mitä voi pestä koneessa. Mutta niistä tulee sellaisia ällöttäviä ruipeloita. Yäk.

Ostinpa ystävältä kerran bambulangasta kudotun rätin. Tavallaan ihastuin siihen heti, mutta unohdin pestä sitä usein, koska minulla oli vain yksi ja sellaista tarvittiin joka päivä pöytien pyyhkimiseen.

Tänä päivänä minulla on useampi rätti. Itsetehtyjä! Olen virkannut niitä Tallinnan Karnaluksista ostamillani langoilla ja on ne kyllä ihania. Värikkäitä löytyi ensin. Sitten seuraavalla ostoskeikalla löysin Novitan lankoja ja kyllä nyt kelpaa.

Aikaisemmin tein lahjoiksi pannunalusia, lasinalusia ja peilikehyksiä. Sitten ison kasan heijastimia, joita annoin joululahjoiksi, nimipäivälahjoiksi ja lähetin ja annoin niitä myös pitämilleni bloggaajille.

En osaa oikein vieläkään vielä kukkia tuliaisiksi, joten nyt tuttavat saavat tiskirättejä. Käytännöllisiä ja ekologisia. Pienet silmukanhäviämiset ei varmaan haittaa. Ne kestää kulutusta, 60C pesua ja ne ovat erittäin tehokkaita tahranpoistoon. Ja malleja on useita mitä voi tehdä. Pyöreä pitäisi opetella seuraavaksi.

Tahtoisitko sinäkin lahjaksi tiskirätin? :) Mikä väri olisi sinulle mieluinen?