Mä oranssissa kuljen joo :)

Ystäväni on taas väsännyt minulle oranssisia juttuja. Ja olen niitä häneltä ostellutkin.

Yllättävästi ne kyllä vielä mätsää kuoseineen, vai mitä olette mieltä?

Väriin sopivat aurinkolasit on saatu lahjaksi

Samaan kuosia sormuksessa, kännykkäpussissa ja kangaskassissa

Aivan ihana kangaskassi Tanjan tekosia

Oikeat läksiäiset

Vietettiin kunnolla! Oli Kunnon ruokaa, ihania ihmisiä, tanssimista ja juttelua. Yllätystä kaikki mulle. Kävimme syömässä Hard Rock Cafessa. En ollut aiemmin koskaan aikaisemmin käynyt ko. putiikissa missään maassa ja juuri pari päivää aiemmin olin huokaillut ääneen "pääsisinpä sinne syömään". :)

Pääsimme syömään KISS-pöytään...

Sex On the Beach alkudrinkkinä maistui. Sain Lasin mukaan :) Plussana siitä että sain puhtaan, erikseen pakatun.

 

Iso hampurilainen oli Tosi Täyttävä. Mutta niin Hyvää! Suosittelen!

Muistot juomasta, hampurilaisesta ja paikasta hyvässä tallessa.

Kesään fiilistellen

Nyt heitän oikeasti lenkkarit ja sukat nurkkaan! Nyt on kesä! Muutama kesä takaperin on tullut osteltua muutamia kesäkenkiä, joita aion kuluttaa nyt oikein urakalla. Tässä niistä muutamat:

Mä en juurikaan katso itseäni läpsyttimis-ihmiseksi. En viihdy tällaisissa kengissä, MUTTA pari kesää sitten olin Barcelonassa ja jokaisella vastaantulijalla oli varvastossuiksi haukuttujakin kenkäpareja jalassaan. Lähtöpäivänä löytyivät nämä! Espritin (siihen aikaa vielä fanitin aika urakalla tätä merkkiäkin) varvastossut jotka sopivat jalkaani kuin valetut. Ovat olleet kovassa käytössä joka kesä siitä asti. <3

Nämä roomalaiset kengät löytyivät myös ulkomailta. Taisi olla Berliinistä. Alkujaan nämä hankasivat joka puolelta joten käyttö jäi edelliskesältä vähäiseksi. Nyt päätin ottaa ne taas testiin.

Nämä ihanat oranssiset kengät löysin viime vuonna Tallinnasta. Aikas mukavat jalassa, kevyet, vähän vaikeat laittaa jalkaan nopeasti mutta ah, niin ilmavat. Ja kiva väri.

Viileää kesää kaikille!

Kesän 2013 Lintsi-reissu...

...Ajoittui meidän mielestä just sopivaan ajankohtaan ettei olis liikaa ihmisiä. Klo 11 ei siis ollut juurikaan ihmisiä paikalla, ja totesimme sitten, ettei tietenkään, jos laitteet aukeavat vasta klo 12 :)

Pääsin heittämään pääni ja vatsani sekaisin kaikkiin ihaniin laitteisiin ja tuli niihin perheenjäseniäkin mukaan. Joihinkin tosiaan jouduin menemään yksin, mutta ei se mitään. Tai no, Linnanmäen laitteet eivät juuri hetkauta vatsaa tai päätä, mutta mukava niistä on tiirailla maailmanmenoa :)

Vanhan kunnon vuoristorata osoittautui kaikkien lemppariksi. Myös niiden jotka kävivät siinä ensimmäistä kertaa ikinä

Kieputin, Mun oma Top Spin, ihan parasta. Kaksi kertaa peräkkäin. Sain yhden perh.jäsenen mukaan. Kerran

Vain pää alaspäin, ah, mikä olo!

Kieppi! ihan paras heikutuslaite!


 



Ukko, yksi parhaista näkyy kauas. Pääsin eturiviin!

Muut laitteet joissa kävin: Linnunrata, Kehrä, Vekkula, kahvikupit, Salama, Tulireki, Hurjakuru, Pikajuna, uusi kummitusjuna, kammokuja.


Läksiäiset mun

Vietin läksiäisiä pienesti työpaikalla ja lahjaksi sain kyllä kaikkea kivaa lahjaksi. Oranssia yllättäin!

Tässä osa...ja yllättäin kamerakännykkäni ei osaa kuvata kunnolla kun kaikki on nurinkurin. Ihmeellistä.. Ihan nimikoitu lakupussikin oli..

LOMA isolla L:llä!

Hyvää lomaa kaikille!

Hiljaiseloako?

Olette ehkä huomanneet että Oranssifriikin blogi päivittyy satunnaisesti. Asia ei ole suoraselitteinen. Ei Niin etteikö elämässä tapahtuisi mitään mistä kirjoittaa mutta että löytäisi aikaa sille kirjoittamiselle. Se se on se ongelma. Ainainen, taitaa olla.

Olen vähemmän ja vähemmän päivisin tietokoneen ääressä, töissä todella vähän (ja kuka nyt töissä blogia kirjoittaisi muutenkaan?) ja enemmän ja enemmän puhelimen ääressä ja netissä. Pelaan valitettavan paljon omalla älypuhelimellani. Olen addikti. Siinä mielessä huono ostos minulle, mutta ehdottomasti siitä hyvä puhelin että sähköpostit voi lukea milloin vain ja vastatakin niihin. Onnistuu nykyään myös kuvien lähettäminen puhelimella ja sähköpostitse mikä on etu... Blogia en vielä (?) voi päivittää puhelimella, ehkä sitäkin jossain vaiheessa.

Nytkin kirjoitan lasten vanhalla koneella. Niille liian hidas jo pelaamiseen ja siksi käyttämätön. Niilläkin puhelimet toimii pelikoneena kuten myös iPad, meidän oikea tietokone ja sitten on vielä pelikoneet.. Vähän liikaa mun mielestä. Peliajat on määritelty pelikoneelle ja tietokoneelle muttei kännykälle...vielä. Itsellä ainakin tuntuu silmissä pitkäaikainen pelaaminen.. huh.

Ajatuksetkin ovat menneet laidasta laitaan. Syystäkin. Työpaikan vaihto on joillekin pikkujuttu, mutta itselle ilmeisen suuri. Pinnan alla kuohuu, eri asioista eri päivinä. En halua sanoa juuta enkä jaata jatkosta, mitään ei voi tietää mitä tapahtuu vuoden kuluttua. Sitä pohdin ja kovasti itsekseni ja ystävien kera. Mitä haluan tehdä loppuelämäni, siis mitä töitä? Onko tämä se mitä haluan?

Ennen kaikki oli vaan niin selvää. Joka päivä, edelleenkin, on kiva mennä töihin. Uran vaihto tässä iässä ei mahdoton ajatus ole, mutta aika epätodennäinköinen, ainakin omalla kohdalla. Haluan tehdä tätä työtä, tahti vaan ei nyt sovi itselle. Se ei ole sama kuin 10 vuotta sitten.. Ajat muuttuu ja ihmistenkin pitää...Olenko valmis?

Otin haasteen vastaan ja vaihdan taloa ainakin vuodeksi. Katsotaan miten naisen käy.

Iloista kesää ja lomaa kaikille!

Anna Hyvän Kiertää

Osallistuin haasteeseen Ihan Kaikki Kotona -blogissa. Ja minun tuli jatkaa sitä täällä eli laittaa hyvä kiertämään.

Siitä tuleekin haaste sinänsä että saan jonkun kommentoimaan tänne, saati osallistumaan :)

Mutta haaste kuuluu näin:

Kolme ensimmäistä rohkeaa henkilöä, jotka lähtevät haasteeseen mukaan, saavat postitse jotain omin käsin tekemääni 12 kuukauden kuluessa. Ilmoittautuminen tapahtuu tähän postaukseen kommentoimalla ja osoitteesi voit lähettää minulle sähköpostitse: Haaste loppunut.

Sääntönä on myös se, että näiden kolmen ilmoittautuneen tulee jatkaa haastetta omassa blogissaan samalla tavalla (tai jos et omista blogia, voit soveltaa tätä esim. työkavereihin tai muihin ihmisiin)

Tämä oli aika hauska haaste. Kiva jäädä odottamaan mitä postista ilmaantuu ja myöskin innolla odotan osallistujia!

Rohkeasti vain mukaan!

Kymmenen hyvää

Sain hauskan haasteen Ihan Kaikki Kotona - blogin Tanjalta jossa listataan ihania hyviä asioita kesästä ja sitten niitä ikäviäkin asioita. Minun 10 hyvää asiaa kesässä ovat:

1. Loma - 4 viikkoa tänä vuonna
2. Jäätelö - aina voi syödä, ja ihanasti on eri makujakin tarjolla, vaikka aina otan sen saman..
3. Ulkomaanmatka - irti arjesta kunnolla
4. Uusien avaimenperien etsiminen uusista paikoista - aina yhtä kivaa
5. Kiireettömyys
6. Aurinko - tarpeeksi lämmin
7. Oma(kin) aika - ihan aikaa itselle ja vaikka askarteluille
8. Mökillä olo - pieninä annoksina nautittuna
9. Ystävät - niitä tapaa niin harvoin aina
10. Huvipuistot - ne hurjimmat laitteet kuuluvat minun kesääni!

Ikävempien asioiden lista:
1. Hyttyset ja itikat - no kuka niistä tykkää?!
2. Liiallinen lämpö ulkomailla - 5 päivää yli +32 asteessa on liikaa minulle.
3. liian lyhyt loma
4. liian humalaiset örkit - pilaa tunnelman, oli sitten minkä maalainen tahansa
5. No enpä jaksa enempää miettiä ikäviä asioita!!

Heitän tämän haasteen
MouMou - blogin Iinalle

On My Way - Blogille

Kristiinan Näpertely-blogille

Mietiskelyä minuudesta ja ryhmistä elämässäni...

Olen pohtinut tätä aihetta tosi kauan enkä ole saanut vielä mitään kirjoitettua ylös. En koneella tai käsin.

Ihminenhän tahtomattaan kuuluu elämänsä aikana ainakin johonkin ryhmään, joukkoon ja yhteisöön.

Minäkin olen kuulunut itse asiassa todella moneen. Pienenä lapsena en koskaan ollut päiväkodissa. Tai lastentarhaksi sitä taidettiin silloin kutsua. Minun ensimmäinen ryhmäni (jotenkin en nyt saa kiinni sitä sanaa jota käytin ennen kirjoittamista, saan sen ehkä mieleeni tässä kirjoittaessani) ennen kouluun menoa oli (1)perheeni. Sitten tuli (3)koululuokka. Luokallani oli muutamia tuttuja kasvoja jo kerhoajoilta: kävin jotain seurakunnan (2)kerhoa pari vuotta ennen koulua. Kuudenteen asti luokkani pysyi miltei samana. Muutama uusi oppilas tuli lisää, muutama muutti. Opettaja pysyi samana useamman vuoden, sitten tuli vaihdoksia, mutta jengi pysyi yhtenäisenä.

Vaikka toisaalta koin pientä koulukiusaamista ulkonäköni tai "taustani" perusteella, luokan yhteishenki oli hyvä. Hankimme luokkasormukset ja sovimme tapaavamme sitten tulevaisuudessa.

(3)Yläasteelle mennessä luokkamme jaettiin kolmeen osaan ja läheisestä pienestä taajamasta tuli lisää lapsia luokillemme. Joitakin asioita muistaa todella tarkasti. Osaa asioista ei halua muistaa ja todella iso osa on hämärän peitossa. Pysyin tämän 9 vuotta aika samanlaisessa maineessa. En harrastanut muuta kuin pianon soittoa, joten en ryhmäytynyt sillä saralla mitenkään. Oli perhe ja sitten ne luokkakaverit. Sain sieltä elinikäisiä ystäviä. Otimme taas luokkasormukset.

 Menin (4)lähilukioon, joten siinä vaiheessa elämää jengi jakaantui. Osa lähti muihin kuntiin lukioihin, osa meni ammattikouluun, osa varmaan, en tiedä? Sain uusia luokkatovereita, tosi mukavia! Osa oli vanhasta koulusta, osa jopa ihan sieltä ekaluokasta lähtien. Tunsin kuuluvani ryhmään, mutta en tiedä olisinko ollut oma itseni? Olinko? Vai katsottiinko minua vain sinä hiljaisena ujona tyttönä, joka ei vastaillut juurikaan tunnilla? Minuus taisi olla vielä siinä vaiheessa aika hukassa.

Lukiosta päästyäni olin hetken tyhjän päällä. Mietin mitä tekisin elämälläni. Muutin uuteen kaupunkiin miehen kanssa ja kävin (5)talouskoulun, jossa minut otettiin erilailla vastaan. Kukaan ei tuntenut minua ennestään ja pystyin olemaan "se puhelias" itseni. Oli aika kiva tilanne. Sieltä tosin ei elinikäisiä ystäviä tullut, mutta mukavaa oli. Ryhdyin ammattiopintojeni(6) pariin hieman vahingossa ja pari vuotta opiskeltuani pääsin oikeisiin töihin(7). Hiljainen olin edelleen ja varovainen ja kokematon.

Nykyisessä työssäni (8) olen ollut kymmenisen vuotta ja kaikki ovat menneet ihan nappiin. Mukavaa on ollut, olen saanut uusia ystäviä, minuun luotetaan ja minun kuulumisistani välitetään. Kuulun ryhmään.

Tapasin ala-asteen luokkakavereitani tässä hiljattain ja ajatus pompahti mieleeni. Millaisena he muistavat tai näkevät minut? Ovatko he kiinnostuneita siitä olenko muuttunut paljon, olenko muuttunut ollenkaan, olenko saanut muita ystäviä, olenko menestynyt elämässäni, onko minulla miestä( elämän kuulumiset toki vaihdoimme kaikki tarkkaan)? Miten pärjään työelämässä, olenko muuttunut puheliaammaksi?

Aika avoimesti sitten kerroin vähän kaikesta, mutta tietysti jäi paljon asioita kertomatta, mikä on selvää kun tavataan vain yhden illan aikana. Kehkeytyykö tästä uusi alku ja alan tavata vanhoja koulukavereita enemmän? Tyydymmekö me vain siihen samaan että tapaamme 5 vuoden välein ja that's it? Miten läheisiksi haluan vanhojen tuttujen tulevan? Haluavatko he pitää yhteyttä?

Muutamat heistä ovat kavereitani (9)Facebookissa, mikä on yhteydenpidon kannalta ja uutta tapaamista ajatellen hyvä asia, mutta kaikkien kaveri ei varmaan siellä tarvitse olla? Ja jos tavataan muualla, on kiva moikkailla ja jutella muuten vaan. Yhteisiä asioita löytyi muutaman kanssa yllättävästi, mutta paljon jäi varmasti monilla kertomatta.

Ehkä sitten viiden vuoden päästä, tai kymmenen, jolloin olemme jo aivan ikäloppuja!

Olen tällä hetkellä tyytyväinen elämääni. Pääsen toisen ryhmän tai toisen työyhteisön jäseneksi (joka on kymmenes) syksyllä ja heillä on vissiin minusta jo eräänlainen käsitys. Hyvä vai huono, en tiedä, siitä lähden ottamaan selvää!