Syksyn Oranssit

 

Kauniita nuo runsaat pihlajanmarjaoksat! Kun saisi jonkin inspiraation ja tekis hilloketta tai jotain. Kuulemma kannattaisi odottaa ekoja pakkasia, mutta säilyykö ne sinne asti?

 

Näistä voisi jotain askarrellakin...

 Mutta surullista kyllä, jotkut eivät arvosta vaan tiputtavat marjat maahan, tallovat ne ja "roskaavat".
Ei kauhean kiva näky...

 

Meksikonlahden tuliainen

Tämä on varmasti suurin näkemäni simpukka. Lapseni sukelsi sen merenpohjasta. Olimme uimassa Meksikonlahdella ja vesi oli todella kirkasta ja vesi turkoosia, pohjaan näki hyvin.

Se kuljetettiin Suomeen asti ehjänä ja nyt koristaa matkamuistohyllyä.

Upea!

Se Tallinnan reissu

Reissasin yhden spesiaalin naisihmisen kanssa Tallinnaan elokuussa ja meillä oli huippuhauskaa! Juttua riitti, vaikka ikäero oli aika suuri. Facebook, artistit, instagram, elämä, shoppailu, ravintolassa syöminen, intialainen ruoka, sekoilu lippujen kanssa...

 

Minun Desigual-friikkiyteni tuli sitten ilmi aika tavalla selkeästi. No olihan minulla mukanani D-pikkulaukkuni, lompakko ja paitakin...

Bongasin Rocca Al Mare- kauppakeskuksesta Denim Dream- liikkeen jossa tiesin myytävän Desigualia..

 

Sekoaminen tapahtui siinä vaiheessa kun huomasin että alennuksessa olivat ballerinat. (ja luulin että hyllyssä olivat ainoa pari). Olin koko kuukauden haaveillut ja ihastellut ja manaillut Minna Parikan ballerina Edith siniset kengät- mallia satasen hintaan, jotka näin tässä postauksessa mutten saanut aikaiseksi ostaa niitä. Ne olivat pakko olla hyvät jalassa, ja suomalaista tekoa, mutta jotenkin ostaminen vain jäi...No on se satanen aika paljon kengistä, mutta silti ne himottivat..

Puoleen hintaan olivat popot, hintaan 26€. Satuin vielä kokeilemaan kenkiä, pyysin toisen parin (englanniksi) ja ne istuivat kuin valittu. Desigualeista ei voi kieltäytyä, varsinkin kun ne olivat alessa. Varsinkin kun minulla ei ole ballerinoja ollenkaan. Koko oli oikea, ne eivät puristaneet.

Ostin ne.

Ai että olin onnellinen! Vaikka kesä olikin lopussa, olisi ensi kesäksi kävelykengät! Ja ihanan väriset!

Mitäs tykkäätte?

On Aika...

Onhan se jo aika kämänen. Ja käytetty. Ja vanha. Ja rikki. Haljennut.

Mutta se uusi. Uusi on hieno. Oranssi. Litteä. Magee.

Ai Mikä?

Sano se Laulaen

Virossa myytiin ainakin elokuussa coca-cola-pulloissa laulun sanoja tai pätkiä lauluista. Minähän innostuin jo ensimmäisestä saamastani, koska se oli Michael Jacksonin "You are not alone". Vein ystävälle tuliaiseksi samaisen pullon ja nappasin pari muuta itselle.

 

 

 

"I will survive" by Gloria Gaynor

"Come Mr. DJ." Madonna biisistä Music

"Hey Brother" Avicii

Pesulapäivä(t)

Ostoksilla ja myymässä kirpputorilla elokuussa löysin mielestäni aivan mahtavan kyltin. Välistä kyllä tuntuu siltä että pyörittää pesulaa. Aina on puhtaita vaatteita oltava kaapissa ja kuivumassa ja likaiset vaan huutavat pyykkikorissa pesuun pääsyään.

Jotenkin tämä kyltti myös kehoittaa / käskyttää minua myös viemään puhtaat pyykit kaappiin tai ainakin lähelle niitä. Edelleen kuitenkin oletan että puolet porukasta viikkaavat ne omille paikoilleen kaappiin jostane löytyvät nopeasti päälle.

 

Tämä kyltti nyt joka tapauksessa löytyy pesuhuoneen ovesta. Oli vaan niin mainio etten voinut jättää ostamatta!

Leijonanharja

Tässä taasen on harjas jota olen käyttänyt vuosia. Ihana Ystävä tekaisi sen minulle muutama vuosi sitten ja kyllä on ollut ahkerassa käytössä. Pesty on käsin ja taas kulkee! On lämmin ja sopii takin kuin takin kanssa.

Tästä tulikin mieleeni että huivihaaste alkakoon! Lupaan kuvata kaikki huivini tänne ja huivifriikkinä kertoa kaikista sen tarinan... Tiedän että parikin lukijaani ovat samanmoisia friikkejä! Kiinnostaisiko lähteä mukaan?

Fazerin Sinistä Kakkua

Aina on aihetta juhlaan ja herkkuihin, sanoo yksi ystävistäni. Minä en ole juurikaan juhlinut viime aikoina. Mieltä on painanut monikin asia ja asiat pohdituttaa laidasta laitaan.

Mutta nyt ajattelin leipoa! Aika helposti tähän kaakkuun löytyy ainekset kotoa. Fazerin sininen levy tosin täytyi kaupasta hakea, niitä ei voi ostaa meille valmiiksi...

Tässä ohje!
(otettu netistä joskus vuonna 2002)

200g marg.
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
0,5 dl maitoa
1/2 levyä fazerin sinistä eli 100g

Paloittele 100g suklaata 0,5 cm paloiksi. Vaahdota sokeri ja margariini. Lisää munat yksitellen vaahtoon, sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen maidon kanssa vaahtoon. Sekoita suklaapalat kevyesti joukkoon.
Korppujauhota rengasvuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista 175C 45min - 1 h

Parhaimmillaan kakku on muutaman päivän jälkeen, muhittuaan jääkaapissa :)

Oranssi Lempihuivi

Oli käsittämätöntä miten pystyin luopumaan kaikista huiveista koko heinäkuuksi. Yleensä irtaantuminen on todella raastavaa ja vaikeaa. Irtautuminen alkoi jo siitä kun lähdin matkalle kesäkuussa enkä huolimattomuudessani ottanut yhtäkään huivia mukaan! Olin lievästi järkyttynyt, kun sitten muistin että otinhan mä. Juuri lahjaksi saamani Desigual-jättihuivin, tosin sitä ei voinut kaulaan kiepauttaa.

Tämä oranssi ihanuus oli minulla mukana kesällä 2013 koko ajan. Sain sen ystävältä lahjaksi ja käytin sitä koko ajan. Joko kaulassa tai päässä. Sillä reissulla ei ollut tilaa lippikselle joka suojaisi päätä. Tämä oli erinomainen. Tämän oli tarkoitus lähteä Amerikan reissulle, mutta kiireessä en löytänyt sitä ja nyt se on löytänyt paikkansa taas kaulassani.

 

Se on itse tehty, taitavasti, hellästi. Tuo maskotti karkoittaa pahat henget pois ja antaa ilmettä.

Lempihuivini tällä hetkellä!

 

Ne Loppu ja Uuden Alku

Nyt on sitten kerrottu teille meidän kesälomamatkasta. Aikas huippu matka oli ja kiva olisi kokea se kaikki uudelleen. Mulle tuli ihan hiki kuvia katsellessa (matkan sää muistoissain), mutta ne ovat kivat muisto unohtumattomasta matkasta.

En tiedä mitä te siellä ruudun toisella puolella mietitte, mutta kun sain tehtyä nuo postaukset aika lailla yhteen putkeen ja kun niitä riitti kolmeksi viikoksi, niin ei tarvinnut ajatella kirjoittamista.

Nyt taas ajatuksia vilistää puolelle ja toiselle. Välillä ollaan niin positiivisella mielellä ja elämä on ihanaa, sitten on se syksyn synkistelyvaiheen aika kun kaikki jurppii. Mutta vain omassa mielessä ja tokihan niitä purkaa sitten ystäville aika ajoin ja tällä kertaa ei sen vakavempaa.

Kyllähän sitä tulee miettineeksi elämää nyt ja ennen ja sitten tulevaakin.

Sain kokea hetkellisesti sen kuinka olla nuori 13 vuotias ja koulumaailma otti ohjat minusta. Sain kokeilla kouluelämää uudemman kerran ja kyllähän se maailmaa avarsi. Lapsen koulussa oli "avoimet ovet" ja sain olla yksi oppilaista yhden päivän. Kokemus oli mukaansatempaava. Opettajat olivat mahtavia, mukavia, asiansatuntevia...

Se toi hieman ajattelemisen aihetta.

Millaista blogia haluan kirjoittaa?

Mitkä tulevat olemaan aiheita tänä "kautena"?

Mikä on yksityiselämäni pääkohdat?

Mihin vedän rajat?

Mihin käytän vapaa-aikani?

Millainen työkaveri haluan olla?

Tuleeko minulle ikäkriisi?

Miten tapaisin mahdollisimman paljon ystäviäni jotta perhe-elämäkin saa aikaa?

Miten ihmeessä saan mahdutettua liikuntaharrastustakin mukaan kun on treeneihin vientiä, kotitöitä, olla läsnä lapselle, tee ruokaa, siivoa, vie roskat?

...

Olen kyllä ylpeä itsestäni kun pari päätöstä olen saanut jo tehtyä. Ilmoitin parillekin kotimyyntiyrityksen edustajalle etten pidä kotikutsuja tänä syksynä ollenkaan. Tykkään tavata ihmisiä mutta kutsujen kautta en saa oikeaa yhteyttä ihmisiin. Sillä tavalla joo, näen ihmisiä, mutta heillä on harvoin aikaa kysellä minun kuulumisia ja toisin päin joten se on jotenkin väkinäistä. Tällä en tarkoita kaikkia ihmisiä, joita kutsuillani tapaan, mutta muutamia en sitten tapaa muutenkaan. Ja kutsuillani ei luonnollisesti ole ollut ostospakkoa... Jos palaisi siihen, että vaan tapaisi ihmisiä!

Haluaisin päivittää blogia säännöllisesti mutta voi olla että siihenkin tulee taas muutos syksyn mittaan. Ei niinkö etten haluaisi kirjoittaa, vaan aikani tietokoneella on kortilla... Puhelimen kautta pystyn kirjoittamaan mutta kuvien lisääminen on mahdotonta. Kuka sitten lukee kirjoituksia joissa lukee "kuva tulee myöhemmin". Voi olla etten minä ainakaan.

Tuntuu että joka syksy sama juttu. Muutoksia, ei muutoksia, pohdiskeluja, miettimistä ja siltikään ei valmista, päätöksiä, keskeneräisiä...

No katsotaan mitä tuleman pitää!