Jotenkin alkaa tuntua että maanantaisin tapahtuu kaikkein eniten. Ei mitään maata mullistavaa, mutta pieniä yksityiskohtia, sellaisia joita kerrot ohimennen työkaverille tai illalla perheelle.. Ihan pieniö minusta hauskoja juttuja.
Sunnuntai-iltana se alkoi. Etsin lapsen kotiavaimia hullun lailla, kun ne eivät olleet siellä missä yleensä ja pitäähän lapsen kotiin maanantaina päästä. Ei repussa, neljän takin taskussa, kolmen ulkohousujen taskussa, mun takin taskussa, eteisen laatikossa, eteisen lattialla. Ei missään. Olisiko unohtunut kaverille, kävikö tällä viikolla kaverilla kylässä? Lapsi oli jo nukkumassa joten yksin pähkäilin näitä ja sain pähkäillä aamuun asti. Luultavasti en edes näkisi lasta aamulla kun lähden aikaisemmin töihin kuin hän herää. Päätän kirjoittaa lapun asiasta laukun päälle ja menen nukkumaan.
Maanantaiaamu: Etsin edelleen avainta ja nyt se mun lappukin on kadonnu laukun päältä. Kirjoitan uuden. Ai, se olikin tippunut laukun alle. Jaahas.Sujautan avaimeni näkyville sivutaskuun, joudun luovuttamaan omani. Katson vielä kerran laukun sisään kirjojen alle. Noh, avain. Siellä. Tallessa. Huoh.
Lähden töihin hieman kiireessä ja huomaan puolimatkassa pysäkkiä että unohdin tärkeän varusteen kotiin ja palaan hakemaan sitä. Myöhästyn siitä paremmasta bussista.
Töiden jälkeen tulen kotiin ja lähden autolla kauppaan. Iso lista viikon tavaroista. Ostan kaikki tarvittavat ja palaan kotiin.
Alan purkaa kassin sisältöä jääkaappiin ja ihmettelen. En muista ostaneeni mansikka-viilis purkkia. Yhtä. Kahdelle lapselle?? Tosin en muista edes pakanneeni sitä saatika ihmetelleeni sitä että linjalle on osunut sellainen. Hmm. Jotain puuttuu. Ne toiset perunat. Listassa oli muttei kassissa. En ottanut niitä. Unohdin. Katson kauppalaskusta. Ei perunoita muttei myöskään viilistä. Hups.
Illalla aloin sumplimaan taas kerran toisen lapsen kaverikyläilyjä puhelimitse. Yleensä viestittelen mutta tänään jostain syystä kärsivällisyyteni ei olisi kestänyt odottelua...Soitin A:n äidille. Puhelu meni vastaajaan ja juuri kun aloin puhua asiaani vastaajaan, sain toisen puhelun. Vastasin siihen ja sanoin että odota hetki, mulla on toinen puhelu kesken. Ja tajusin vasta sitten että miten ihmeessä pääsen siihen toiseen puheluun takas! Ja sitten puhelin alkoi soida taas ja A:n äiti soitti. Siinä vaiheessa painoin vain punaista lopeta-puhelut nppäintä ja aloitin alusta.. Aika sekavaa. Mutta ymmärrystä sain.. huh.
Päivän päätteeksi taisin nukahtaa kunnolla yöunille klo 2.30 päivän kahvitilkkasen takia. Ja näin unta yhdestä blogia kirjoittavasta immeisestä :) Mistähän sekin pilkahti mieleen :)
Mukavaa tiistaita kaikille!