Hae tästä blogista

23. syyskuuta 2013

Juoksunhuumaa

Treenasin koko syksyn yhtä tapahtumaa varten. Piti juosta enemmän, käydä salilla vetämässä punttia ylös ja muutenkin olla urheilullinen. Siinä oli mun haave, päämäärä.

No. Tulin juosseeksi jonkin verran. Kuntopiirissä kävin muutaman kerran ja jäin kyllä koukkuun. Työssäkäyminen ja perhe-elämä vähän vaan hidasti kuntoutumista kunnonkohotusta.

Sitten sairastuin. Ensin oli viikonpäivät outoa kurkkukipua. Sitten oli korvat kipeänä. Viikon ihmettelin että tuleekos sitä flunssaa tai jotain! Ja sitten tuli flunssa joka kesti tasan 4 päivää. Sit otin iisisti 3 päivää ja menin kuntopiiriin.

Ja sit oli toi kympin juoksu. Vähän aamulla tuntui siltä ettei jalat veny, selkä jumissa ja missään ei oo mitään voimaa. Söin runsaan aamiaisen ja 3 tuntii ennen juoksua, vedin Valion pro feel proteiinijogurttijuoman.

Pyöräilin paikalle alkulämmittelyksi ja sit vähän jumppasin muiden mukana.

Juoksu kulki ihan oletettavasti. Alkumatka meni aika joukon mukana eli hitaasti. Päivä oli aurinkoinen ja pilvinen eikä satanut vaikka sen uhka olikin. Viiden kilsan kohdalla oli juomapiste, joka meinasi mennä ohi huonon infon takia. Taisin suullisen ehtiä nakata kielen päälle kun tajusin että se oli jotain energiajuomaa. Toisella pisteellä oli sitten vettä, jota halusin. Sille kävi vähän samalla lailla. En malttanut pysähtyä kunnolla juomaan joten hörppäsin ja viskasin roskiin.

Juomapisteen jälkeen oli tiukka ylämäki jolle sanoin ei kiitos ja kävelin ehkä minuutin. Sitten alkoi loppumatka ja mieleen iski että sisulla jaksetaan! Jalat eivät oikein kantaneet enää, sitten mentiin takapuolenlihaksilla. Pari kilsaa ennen maalia oli tuttuja kannustamassa ja kuvaamassa. En tainnut edes hymyillä siinä vaiheessa. Sitten kun pastillit loppui, otin käyttöön "pyhänhengen". Sillä jaksoin juosta loppuun asti ja vielä ohitinkin juoksijan siinä!

Voittajafiilis oli kyllä. Kyllä siinä vaiheessa aina miettii (toisen kerran elämässä) että miksi ryhtyy tällaiseen rääkkiin? Ihan vapaaehtoisesti olin ilmoittautunut. Ja itse asiassa tänne ilmoittauduin ENNEN kuin olin juossut Naisten Kymppiä. Positiivinen ajattelutapa ehkä??

Mutta kyllä se olo on ihan parasta kun saa istua alas ja alkaa kaivamaan yllätyssyömistä kassista jonka olet saanut käteesi juoksun jälkeen. Jalat eivät olleetkaan niin loppu.

Monta tuntia juoksun jälkeen, suihkun, syömisen, venyttämisen ja taas syömisen jälkeen jaksaa taas ajatella. Jaksaa ajatella tulevaa ja seuraavaa koitosta. Kyllä siitä vaan tulee niin voittajafiilis kun on saanut juostua.

Suosittelen kaikille liikunnaniloa! Ihan mitä tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit :)

Lukijat