Kun olisi sitten aikaa.
Kun olisi inspiraatio.
Aikaa kirjoittaa.
Sitä on juuri nyt. Tällä hetkellä. Ehkä ilman keskeytystä.
Kaikki asiat ovat jo menneet, mistä olen halunnut kirjoittaa. Haluan kirjoittaa siitä mikä on lähellä sydäntä. Jostain tärkeästä. Ottaa kantaa, kuitenkaan toisia loukkaamatta.
"Miksi aina istut koneella?" "Miksi sä aina räpläät sitä kännykkää?"
Niin. Miksi.
Ehkä yritän etsiä inspiraatiota. Kirjoittamiseen.
Katselen kuvia joita olen napsinut kännykällä. Hämyisiä, pimeitä, väärinpäin otettuja (kännykän kamera jostain syystä kääntää ne lähes aina), haluanko jakaa niitä kymmenien ihmisten kanssa? Osa tietää kuka olen, osa ei varmaankaan. Osa ei tunne ollenkaan.
Tämä anonyyminä kirjoittaminen on melkein pakollista. Osa bloggaajista kirjoittaa omana itsenään, osa kärsii siitä, osan lähimmätkin saavat osansa vaikkeivat haluaisi. Siksi kirjoitan hieman epämääräisesti täällä. Pahoitteluni. Toisaalta ei haittaa jos minut tunnistetaan, kirjoitan siitä mitä tunnen, omia tekstejäni. Mutta en halua tunnistautua.
Olen myös miettinyt suuntaa mihin tämä blogi on menossa. Miten sitä pitäisi muuttaa? Ulkoasua? Tekstejä? Olen tällä hetkellä hieman jumissa tämän asian kanssa. Toki elämässäni tällä hetkellä tapahtuu aika kaikenlaista. Vastuuta on annettu ja otettu vastaan, töissä ja vapaa-ajalla. Luottamustehtäviä, kokouksia, sähköposteihin vastaamista, järjestelyjä.
Kaikkea mukavaa. Toki elämään on mahtunut myös hauskanpitoa ja ystäviä, ja perheiltoja, viestejä ja toisista huolehtimista, ja itsestäkin.
Jäämme kaikki odottamaan mihin tämä on menossa. Ehkä olisi pienen tauon paikka. En tosiaan tiedä.
En tiedä.