No iloista eilisestä ei saa tekemälläkään. Aika synkkää tekstiä, mutta onneksi sain sen irti minusta. Siihen muuten tepsi kävelylenkki ärrälle ja takas, ihanassa pakkassäässä. Rakastan pakkasta, mutta tämä viikonloppu meni löhötessä. Viikko oli rankka, vähän kaikilla saroilla.
Onhan mulla parikin projektia joista tahdon teille kertoa. Esimerkiksi tämä kuittien säästely-projekti. Jouduin tyhjentämään pullottavan lompakon kuiteista torstaina, kun sinne ei oikein mahtunut lisää. Siinä sitten äkkiä tein laskelmia kuluistani ja hieman hätkähdin... Omiin kuluihin ei kuulu normaalit ruokakulut jotka perheelle menee, tai muut lasten tarpeet mutta ne omat kirppisostokset, namiostokset ja leffaillat. Kuun lopussa lupaan teille yhteenvedon.
Herkkujen ostamiseen menee huomattavasti vähemmän rahaa kun joudun (ja säästän!) ottamaan kuitin vastaan. Mietin useammin, tarvitsenko juuri nyt tähän ja tähän tunteeseen herkkulohtua. Sitähän se mulla on. "On ollut rankka päivä, käyn ostamassa lakua", "olipa ihana päivä, ostan ihan pikkasen pussin karkkia!", " Nyt taitaa olla se aika kuukaudesta, että ketuttaa, tarvitsen salmiakkia!"
Mutta en halua etten sais koskaan syödä karkkia. Ei ole sellaista maailmaa olemassakaan. Pidänkin kulut kurissa ja ostan ihan vähän. Eikä enää mitään 300 gramman pussia...
Ja onhan noita projekteja kesken. Mutta niistä sitten kun ne valmistuu.
Päivä kerrallaan, haaste kerrallaan, eteenpäin...