Minä mielelläni juttelen ihmisten kanssa kaupungilla. Juttelisin varmaan enemmän jos joku pysäyttäisi ja kysyisi vaikka ilmasta. Ihan mistä vaan.
Männä viikolla matkustin "metrolla mummolaan" kuten uudessa lastenlaulussa lauletaan. Metrosta poistuessani ja liukuportaita alasmennessä edessäni käveli miehenkloppi. En kiinnittänyt häneen huomiota, niinkuin en yleensäkään sellaisiin jotka ovat verhonneet itsensä hupuilla tai "muilla hämärillä" asioilla. Ylitin suojatien ja hän mitä ilmeisemmin seurasi perässä, ohitin hänet siis.
Sitten kuulin takaani "Hei, sinä tyttönen..!" Mietin että minuako hän tarkoittaa?? Käännyin tietysti katsomaan vaivihkaa ja mies tuijotti minua, tupakka menossa suuhun jonka aikoi juuri sytyttää. Tietysti mieleeni tuli että hän haluaa ehkä kysyä tulta, minulla vastaus siihen jo valmiina.
Hän katsoi minua kasvoille ja ehkä vähän naurahti, ja katsoi alas, ja uudelleen silmiin. Tokaisi: "Ethän sä kyllä ookaan mikään tyttönen, luulin sua jokski viistoistavuotiaaks".!!! Minäpä hieman tokaisin että niin, taidan olla sua vanhempi, mitä asiaa? "Olisin tarvinnut vähän kolikoita kun pitää mennä apteekkiin lääkkeitä ostamaan". Minä:" Sori, mulla ei oo yhtään kolikoita"(mikä oli täysi tosi).
Siinä matkalla pysäkille(bussi) ehdittiin vielä vaihtaa sana iästä. Hän oli minua vuoden nuorempi ja tokaisi että näytin ensin (vaatteiden perusteella ehkä) nuoremmalta.
Asiasta jäi hassulla tavalla hyvä mieli. Mutta se ilme kun hän näki kasvoni, on unohtumaton. Olen mielestäni nuoren näköinen, mutten ehkä sittenkään kaikkien mielestä :)
Mummini oli kutonut pyynnöstäni lapasia, kun ovat kadonneet mystisesti kaapeista. Ai että ne ovat ihania!!
Vai mitä mieltä olette? Tässä hänen taidonnäytteensä, ainut kirjava malli jonka hän osaa.. <3
