Simpukoiden vuosi 2014

 

En nyt valitettavasti näe että olisin tästä kirjoittanut jo vuoden 2014 alussa mutta jotenkin tiesin että tästä vuodesta tulisi ennustettu simpukoiden vuosi.

 

Valoin tinaa uutena vuotena 1.1.2014 ja tinasta muodostui vain yksi asia: Simpukka. Yleensä en näihin taikoihin usko, mutta se kohtalo on ajanut minua tähän asti. Katsokaa vaikka:

 

Vuoden alussa kyläilin sukulaisen luona ja heillä oli olohuoneen matossa Simpukoita. Nehän oli pakko kuvata kun jo viikko sitten sain "näyn" tulevasta vuodesta.

 

Meriltä keräsimme myös pienempiä simpukoita ja tämä iso oli kyllä jättipotti.

 

 

 

Mitähän ensi vuosi tuo tullessaan? Ihan varmasti aion valaa uuden vuoden tinaa ja ennustaa!

 

EDIT: Tämä kirjoitus on kirjoitettu talteen ja jaan tämän teille nyt etukäteen koska blogin kirjoittamistauko tuli voimaan.

Lainehtii yli

Olen pohtinut viime aikoina vähän kaikenlaista. Mihin kaikkeen ihminen käyttääkään aikaansa ja mihin sitten ei.

Roikun aivan liian kauan aikaa Facebookissa, tai en roiku vaan käy monta kertaa päivässä. Siinä ei ole oikeastaan mitään järkeä. Siellä ei ole oikeaa elämää, siellä on tapahtumia, linkkejä, kuvia, videoita, kavereita, ystäviä, kontakteja, virtuaalielämää, pelejä, eventtejä, kutsuja.....

Mutta on siellä jotain hyvääkin. Uusia tuttavuuksia, informaatiokanava ilmoitella tapahtumista ja mainostaa ja ottaa yhteyttä kavereihin joiden puhelinnumeroita sulla ei ole.

Mutta silti roikun liian usein siellä. Pitäisi lopettaa koko touhu. Mistä jäisin paitsi?

Noh, ainakin saisin aikaa enemmän itselle, perheelle ja oikeille ystäville. Juuri äsken soitin oikealle ystävälle jonka kanssa jaoimme asioita joita ei kaikille kerrota. Sain tukea, kannustusta ja iloa. Näemme liian harvoin...

Pohdin myös aika usein olenko ollut tarpeeksi hyvä äiti. Olenko antanut tarpeeksi aikaa lapsilleni? Olenko jaksanut hoitaa heidät niin hyvin että heillä on hyvä tulevaisuus, hyvät eväät elämälle? He eivät akuutista tarvitse enää hoitoa 24/7 mutta huomio on tarpeellista. Turha murehtia menneitä, ole hetkessä läsnä. Kuuntele. Välitä oikeasti. Roiku vähemmän netissä.

Ikäkriisiäkin olen ehtinyt kehitellä. Kyllähän se on vain numero, mutta kun kaikki toitottavat sitä ja paasaavat niin alkaa kyllä kyrsimään. Nainen parhaassa iässä! Niin miltä kantilta? Kriisit oli todellisia aikasempina tasalukuina, nyt vaan pitää oppia elämään oikein.

Tämäkin aika jona kirjoitan tätä, vie aikaa. En osaa kirjoittaa koneelle valmiiksi juttuja, jotta niitä voisi hieman ajatella etukäteen. Juu, on ajastus ja kaikkea. Mutta ehkä jokin kunnon tauko tekisi hyvää kaikesta somesta, kaikesta informaatiotulvasta, kuvatulvasta, linkeistä ja muista ja palaisi kultaiselle 80-luvulle.

Siellä oli lankapuhelimet: et koskaan tiennyt kuka vastaa puhelimeen soittaessa ja jos kukaan ei vastannut, kukaan ei ollut kotona. Tapaamisten sopimiset tehtiin ajoissa, jos myöhästyit, toinen odottaisi...

Näit kavereita kasvotusten, tosin olin ehkä hieman nuorempikin ja kävin koulua, mutta kukaan ei tuijottanut silloin kännykkään niska vääränä.

Kaikkea. Pohdintaa.

Hyviä päätöksiä ja huonoja päätöksiä.

Päätän, että jätän blogin kirjoittamisen tauolle määräämättömäksi ajaksi. En tunne että olisi NYT paljonkaan annettavaa. Suon aikani ihmisille joita ympärilläni on ja soitan ystäville useammin. Katsotaan millainen tyhjä aukko sieluun jää kun en pääse kirjoittamaan. Tai jospa aloittaisi kirjeen kirjoittamisen uudelleen? Onkohan kenelläkään aikaa siihen?

Matkamuistoja varmaan palailen tänne kirjoittamaan. Tai jostain tosi kivasta asiasta jota haluan jakaa teidän kanssa.

Muista minua ja ystäviäsi soittamalla, kortilla tai kirjeellä. Kutsu itsesi kylään kertoaksesi jotain ihan pientä tai suurta.

Tulenko katumaan päätöstäni lopettaa bloggaus tällä erää? En tiedä. Kuulette minusta vielä, mutta tapaa en voi sanoa kun en tiedä sitä itsekkään.

Päätökset eivät synny hetkessä. Niihin tarvitaan miettimistä, pohtimista ja aikaa. Tämä on ollut mielessä jo jonkin aikaa, mutta olen ehkä pelännyt sen askeleen ottamista.

Kiitos kaikille lukijoille, jotka olette käyneet sivuillani! Tekstit jäävät tänne ja julkaisen kommentteja jos niitä tänne ilmestyy, mutta ehkä hieman viiveellä...

Yhden vaatteen kiertokulku

Niinkuin useimmat teistä ovat huomanneet, en juuri shoppaile vaatteita. En osta niitä uutena enkä juurikaan myös käytettynä. Ja jos ostan, harkitsen, tarvitsenko oikeasti ja onko vaatekaapissa tilaa. Poikkeuksena tekee ihan muutama merkki, kuten Desigual, Levi´s ja kengät. Toki teen myös heräteostoksia kuten varmasti useimmat, mutta nyt olen vaan tajunnut että mitä vähemmän vaatteita, sitä paremmin ne mahtuvat kaappiin ja sitä parempi mieli mulla on.

Puolisen vuotta sitten ihailin eräässä Prismassa yhtä vaatekappaletta. Se oli tietysti oranssi. Se oli sellainen napiton collegeneule, jota ei saanut kiinni, mutta suojaisi kesäillalla käsivarsia ja selkää. Kevyen tuntuinen ja mukava. Kokeilinkin sitä, mutta siinä vaiheessa 30€ tai jotain tuli vastaan. En varmaankaan tarvitsisi sitä, vaikka ihana se olikin. Jätin henkarille roikkumaan.

Aina välillä Prismassa käydessä kävi mielessä tuo ihanuus. Miten ihanaa olisi pitää ihan uutta vaatetta päällä. Tässä vaiheessa en kyllä ollut tietoinen materiaalista tai merkistäkään, vain siitä että se oli oranssi.

Sitten se tuli kesällä alennukseen, puoleen hintaan! Josko sitten...? Kokeilin uudestaan, vielä löytyi sopiva kokokin. Mutta sitten tuli mieleen että miten epäkäytännöllinen se sittenkin on. Sitä ei saa kiinni, se on kuitenkin kovin ohut (katson ja mietin aina voiko sitä käyttää vuoden ympäri vaikka useimpia vaatteita ei olekaan tarkoitettu siihen) ja se on vaan oranssi valkoisilla kuvioilla.

Tein päätöksen: En edelleenkään tunne kovin tarvitsevani sitä joten en ostanut sitä.

Käydessäni päivänä eräänä Fida lähetystorilla, huomasin jotain tuttua vaaterekissä. Siellä oli myynnissä juuri täsmälleen samanlainen neuletakki, jota on tuskin kukaan koskaan käyttänyt, se on ostettu vain siksi että se on uusi ja näyttää henkarissa hyvältä...

Mietin vaan että kuka mahtoi sen ostaa, millä hinnalla, ehkä sovittamatta, ja hyljännyt sen aika nopeasti...

Vaatteiden kiertokulku....

Surullista.

Se Linssi-pastavuoka

Löysin kuiva-ainekaapistani aineksia joita en ole juuri käyttänyt koska kukaan ei kuitenkaan kokkauksiani syö jos on jotain uutta. Löysin kuitenkin purkillisen punaisia linssejä jotka on ostettu aikaa sitten enkä ole sen chililinssikeiton jälkeen tehnyt niistä mitään.

Nyt selasin haulla "punainen linsi" reseptejä joita voisi soveltaa tai käyttää sellaisenaan edullisen ruoan toivossa.
Törmäsin pariinkin reseptiin ja yksi sopiva ehdokas löytyi tämän sivuston ja linkin kautta.
Omassa versiossani jätin sipulin pois kun sitä meidän perheessä ei syödä ja artisokan sydämiä en lähtenyt kiireessä etsimään, lie miten kalliitakin olisivat, en tiedä.

Omasta mielestäni ruoka onnistui hyvin, vaikka mustapippuri jäikin laittamatta. Koostumus ei miellyttänyt toista lasta ja toinen söi kun oli nälkä eikä muuta ollut. Ei niin suuri suksee mut parantaa aina voi!

eli mun ainelset tähän:
makaronia/pastaa
tomaattimurskaa
valkosipulinkynsiä, kasvisliemikuutio
punaisia linssejä
vettä, pizzamaustetta
mozzarellajuustoraastetta pinnalle.

Tapahtui kerran kaupassa

Eilen käydessäni kaupassa kävi monenlaista kommellusta, jonka jaoin parin ihmisen kanssa. Osin ne jo naurattaakin mutta harmittikin, vaikka sainkin omanlaisen haasteen mm. käydä kaupassa.

Ajelin eilen sydämeni kyllyydestä ja säästelemättä autolla töihin, sieltä kotiin, hain lapsen ja suuntasimme pitkään odotetulle kampaajareissulle (jota kyllä harkittu kuukausia), jota siis lapseni oli kinunut minulta viikkoja. Saavutus sinänsä että sain varattua sen ja pääsimmekin sinne.

Vein lapsen takaisin kotiin, ja jälkikasvu jäi syömään edellispäivän ruokaa...Sujahdin takaisin auton rattiin mukanani kauppakassi (tietysti) ja pieni kasa palautuspulloja, kun halusin säästää tilinrahoja muualle ja ostaa säästeliäästi ja harkitusti ostoslistan mukaan. (vrt. nuukuusviikot viime keväänä)

Palautettuani pullot huomasin että käsilaukkuni uupuu. Höh, jätinkö sen autoon kaikessa kiireessä. Autolla totesin että ei, se jäi kotiin. Niinpä. Just mun tuuria! Hetken punnittuani sitä, kannattaako taloudellisesti ajaa kotiin hakemaan lompakkoa, päätin olla hakematta ja ottaa muutama kolikko säilöstä mukaan ja toivoa että kaikki listan tarvikkeet eivät maksa liikaa. Pullonpalautuksesta tuli nippanappa neljä euroa ja listaan olin lisännyt ihan vain perustarvikkeita. Olin jopa ehtinyt miettiä ruokalistaa etukäteen oman kaapin aineksista ja oli syntynyt ajatus linssi-pastavuoasta...

Ainoastaan karpalomehu jäi listalta ostamatta. Laskin mielessäni koko ajan paljonko ainekset maksavat. Ostin siis maitoa, juustoraastetta (kallein!), perunoita, tomaattimurskaa, hiivaa.. Kassalle päästyäni huokaisin ja ladoin kaikki ostoksen vetokärrystä hihnalle ja nostin kärryn pinon päälle ajatuksissani kun selvisin niinkin hyvin. Ja samassa kuului järkyttävä räsähdys! Koko koripino kaatui rämähtäen pitkin käytävää erittäin kovaäänisesti ja pitkälle! "Oho, tsori, that's me!" Oli vaan pakko todeta ja samaan hengenvetoon sanoin kassaneidille että lompakko jäi muuten kotiin ja katsotaan riittääkö rahat. "No sellaista sattuu aina välillä" sanoi kassaneiti. Just joo, Ainakin mun kohdalla...

Monenlaista tilannekuvaa olis saanut otettua jos olisi kehdannut.

Seuraavaksi linssi-pastavuokareseptin kimppuun...

Syyshaaste toiselta bloggaajalta

Sain On My Way- blogin kirjoittajalta haasteen vähän aikaa sitten ja ajattelin nyt sitten tarttua siihen. Alunperin se on nähty mm. Ihan Kaikki Kotona -Blogissa ja hän taas sai sen yhdeltä lukijaltaan. Näin se menee: Katsotaan niitä kysymyksiä:


1. Miksi pidät blogia? Kirjoittamisen ilosta. Jotta voi jakaa asioita tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Pääasia ensin tälle oli että pääsee kirjoittamaan.










2. Miten blogisi eroaa muista käsityöblogeista? Noh, niin. Omani ei ole käsityöblogi vaan... Blogi joissa ehkä käsitellään asioita laidasta laitaan. Oman kiinnostuksen mukaan. Välillä on käsitöitä, lähinnä epäonnistumisista mutta sitten on paljon esillä askarteluita...

3. Mikä käsityö sinulla on kesken juuri nyt? Just nyt ei mikään itse asiassa. Keväällä aloitin pannulappuhommia, mutta yhden sain valmiiksi ja nyt olisi tarkoitus aloittaa uudelleen...joululahjoja...

4. Mistä löydät parhaat ideat käsitöihin? Netistä varmaan. Ja omasta päästä. Ystävillä on niin vaikeita että yritän hetken ja luovutan sitten...

5. Minne laitat ideat muistiin? En mihinkään.

6. Kuinka nopeasti ideasta syntyy valmis käsityö? Aikas hitaasti. Tarvitsen kypsyttelyaikaa ja harkintaa. Ja yleensä vain toimivan ompelukoneen (joka kaipaa nyt kipeästi huoltoa)

7. Missä teet käsitöitä? Onko sinulla käsitöille omistettu nurkkaus vai peräti työhuone? Olohuoneen sohvalla

8. Ovatko käsityötarvikkeesi hyvässä järjestyksessä? Ei... yksi kaappi niitä varten on varattu alakerrassa, siellä siis lähinnä askartelutarvikkeita.. villalangat on yhdessä korissa...lisätila ei olisi pahitteeksi.

9. Millaisia käsitöitä teet mieluiten? mosaiikkitöitä, decoupage-lakkauksia, teen mielelläni kortteja, ja sitten virkkaan, vaikka isoäidinneliöitä

10. Parhaiten onnistunut käsityösi? hmm....En tähän hätään osaa ihan tarkkaan sanoa koska kaikki "käsityöt" ovat epäonnistuneet, siis kudotut. Mutta tykkään decoupage-lakatuista rasioista eniten. Joten ne.

11. Onko sinulla käsityöhaaveita? No juu. Oppi ja olla aikaa oppia jotain uutta. Jota voi sitten oikeasti hyödyntää ja tehdä itse





12. Paras syksyn piristys Kaikki eläinaiheiset käsityöt ja värikkäät sellaiset!

Muutosten aikaa

Kesä loppui ja kesälomahuvien kirjoitukset.

Kuten osa on saattanut huomata, kirjoituksia ei ole tullut moneen päivään. Sairastin reilun viikon verran tosi pahan flunssan, kuten kuulemani ja lukemani perusteella aika moni muukin tässä rakkaassa Suomenmaassa. Jokaisella se vaan ilmenee eri tavalla. Osalla on tosi kipeää kurkkukipua ja sen jälkeen flunssaa. Osa saa kovaa kuumetta ja nuhaa. Tauti voi jatkua pitkäänkin jos ei malta levätä. Minä sairastin viime viikolla ihan kotona asti, mitä en tee useinkaan. Siis edes sairasta, ole kipeänä. Saati kotona. Flunssani talttuvat perinteisesti kahdessa päivässä.

Nyt olen ollut töissä, ja levännyt ihan kunnolla. Juoksuharrastukseen on laitettu jäitä, joten en ilmoittaudu nyt ainakaan vähään aikaan tapahtumiin johon liittyy juoksemista. Sen täytyy olla kivaa, pakolla en lähde. Pyöräilen töihin kun aikataulu sallii.

Mutta jokin uusi liikuntaharrastus pitää saada. No, jos roskienkeräämistä ei lasketa...

Sain haasteenkin On My Wayn-blogin kirjoittajalta, mutta en ole ehtinyt siihen tarttua. Nykyään päivääni ei mahdu käsitöitä ollenkaan. Sen sijaan olen tuunannut ja lähetellyt kortteja synttärisankareille ja muutenkin. Ostettuja kortteja ainakin nyt mutta kun saan buumin tehdä itse, niin tulee persoonallisempia...

Kuvien lisääminenkin on nyt hankalaa kun tietokone ei vielä tue uuden puhelimen kuvia. Hankala selittää, toki hätä keksii keinot.

Blogikin edelleen tarvitsisi uudistusta, mutta uudistukset tulevat sitten kun on aikaa ja idistäkin.

...

On se vaan niin että

* flunssa kun iskee niin pitäisi heti jäädä kotiin sairastamaan (ettei tartu(ta)
* haluaa kuitenkin olla niin tunnollinen ja tuntee olevansa korvaamaton ettei voi jäädä pois töistä
* Kun kuume ei nouse niin olohan on vallan mainio, mitä siitä jos on nenä vähän tukossa
* mutta kun on mikään ei suju eikä jaksa töitä tehdä, itselleen on sanottava (ja työkavereiden) että kotiis siitä. Kyllä me pärjätään.

* yleensähän käy niin että kun kotiin jää, olo on jo paljon parempi
* tällä kertaa ei tullut ihmeparantumista
* jopa kävely pakollisella kauppareissulla hengästyttää

Joten omat ohjeeni ovat olleet tänään käytössä:

1. Juo lämmintä ja ota hunajaa monta kertaa päivässä.

2. Ota höyrysuihku, se avaa röörit. Vaikka keskellä päivää

3. Lepää, makaa sohvalla, katso pari leffaa kun kun kukaan muu ei ole kotona

4. Syö karkkia. Se ei paranna mutta tulee vaan jotenkin hyvä mieli

5. Kotityöt ehtii myöhemminkin tai valjasta ja kehu lasta kun hän tekee ne puolestasi

6. Juo paljon vettä ja niistä. (ohjeet myös annettu lapsille.)

7. Lenkille saa mennä vasta kun tervehtymisestä on kulunut viikko pari.

8. Kokeile vielä jotain uutta: keitä vettä ja uuta tuoretta inkivääriä siinä. Juo.

Sain tämän ystävältäni :)

9. Ajattele oranssisia ajatuksia

10. Ajattele positiivisesti, flunssa on vain ohimenevää...

11. Älä koukutu liikaa.....

Omenavarkain

Pitkästä aikaa tuli lähdettyä "maalle", kuten kutsun lapsuudenkotiani. Kutsu kävi, kun omenapuut kuulemma notkuivat satoaan. Ja kyllähän niitä omenoita olikin! Puolikas perhe teki visiitin omenatarhaan, toisen puolikkaan jäätyä sairastuvalle.

Sain myös mahdollisuuden nähdä millaiseksi lapsuudenkodin oma huone on muuttunut. Takkahuone, jota nimitin omaa huonettani, oli muuttunut.. noh Takkahuoneeksi.

Huone on ollut valmiina jo puolisen vuotta, mutta nyt valmistunut lopullisesti. Ja ei, en ole muuttanut vuosi sitten pois lapsuudenkodistani. Huone oli vuosikaudet toisessa käytössä ennenkuin se muutettiin siksi miksi pitikin.

Takka

Seinävaate alias ryijy

Aikas korkea auringonkukka

Mun omenat

Puussa

Syksyn Oranssit

 

Kauniita nuo runsaat pihlajanmarjaoksat! Kun saisi jonkin inspiraation ja tekis hilloketta tai jotain. Kuulemma kannattaisi odottaa ekoja pakkasia, mutta säilyykö ne sinne asti?

 

Näistä voisi jotain askarrellakin...

 Mutta surullista kyllä, jotkut eivät arvosta vaan tiputtavat marjat maahan, tallovat ne ja "roskaavat".
Ei kauhean kiva näky...