En ollut nuorempana mikään lukutoukka, toisin kuin muu perhe. He ahmivat kirjoja hyllytolkulla öitä myöten. Ei auttanut mikään houkuttelu. Koulussa tuli luettua pari pakollista, kirjalistat olisivat olleet varmasti täynnä elämyksiä.
Yksi kirja jäi jostain syystä mieleeni ja se oli J.S. Salingerin Sieppari Ruispellossa. Lainasinkin kirjan nyt äitini kirjahyllystä ja kieltämättä kirjailijan käyttämä slangi veti mukaansa ja kirjoitustyyli oli täysin erilainen kuin aikaisemmat lukemani. (mitenköhän valitsin tämän kirjan yläasteella; senkö takia että se löytyi vanhempien kirjahyllystä?) Pari kappaletta on tullut nyt luettua sitä. Ehkäpä saankin sen luettua vielä. Tänä vuonna.
Lapsilla on koulussa lähes vastaavia kirjalistoja ja he ovat joutuneet koluamaan läpi erilaisia kirjoja suorittaakseen lukudiplomeita. Minuakin kai sitten puraisi kirjakärpänen ja aloin lukemaan ajankuluksi toisen lapsen kanssa kirjoja ennen hänen nukkumaanmenoaan.
Ensin minua kiehtoi Pikku Naisia (Louisa M. Alcott). Miten minut saatiinkiin temmattua mukaan yli sata vuotta vanhaan tyttöjen kirjaan.. No mä en 12-vuotiaana lukenut näitä kirjoja, siis kirjahan on minulle ostettu. Jatkoin Viimevuotiset ystävämme- kirjaan jossa hulvaton tarina naisista jatkui. Ja nyt ahmin kun ehdin kirjaa Pikku miehiä, joka on taas ihan erilainen kertomus.
Rakas veljeni osti minulle eräänä jouluna Taru Sormusten Herrasta - opuksen suomeksi josko innostuisin lukemaan kun leffatkin on jo nähty. Ei, edelleen olen 5 vuoden jälkeen samassa paikassa eli esipuheessa. Huoh. Hobbitti pitäisi kai lukea ensin. Sekin löytyy hyllystä.
Kesällä 2010 alkoi maraton Harry Potter -kirjojen kanssa. Äitini aloitti lukemaan kirjoja lapsilleni ollessaan heidän kanssa lomalla ja minä jatkoin. Iltasatuina. Aika jänniä iltasatuja, sanoisinko.
Kesällä 2011 saimme viimeisen kirjan luettua ja leffojakin oli tullut katseltua. Mikä urakka! Nyt toivon että lapset jossain vaiheessa innostuisivat itse lukemaan kirjat...ehkä sitten aikuisena...?