Maanantaina oli hieman kiirettä iltasella, oli vieraita pikaisesti käymässä (hakivat vauvalleen vaatteita joita olin ostanut kirpputorilta, yllättäin) ja laitoin ruokaa ja kuuntelin lasten läksytohinoita.
Maanantai on yleensä kuntonyrkkeilytreenipäiväni (sanahirviÖ!) ja oli todella saamaton olo. Allergiaoireet olivat vieneet treenihalut parina viime viikkoina ja voimat olivat olleet hukassa. Vaikka takana oli rankka työpäivä ja niskat jumissa, ajattelin, että voisin mennä vaikka lenkille, kun oli niin kuuma päiväkin...
Klo 18.55 sitten päätin että lähdenkin treeneihin! (ne alkavat 1930) Viestitin töistä tulevalle miehelle aikeeni ja ilmoitin lapsille, että nyt tää täti lähtee hakkaamaan lihaksia (?) auki!
Pari vuotta olen käynyt hakkaamassa säkkiä, toisen nyrkkeilijän pistareita (pyöreät pistohansikkaat) ja potkinut säkkityynyä kun toinen on pitänyt. Tehnyt vatsalihasliikkeitä, punnerruksia, selkälihasliikkeitä, kyykkyjä. Olen kävellyt kuin ankka (takapuoli vankka?), hyppinyt hyppynarulla ja tehnyt dippejä.
Ovella tulvivaa vanhaa voimakasta, hienhajua ei voita mikään. Se tunnelma, joka välittyy heti kun tulee salin puolelle. Painia harrastavat miehet toistensa kimpussa ennen oman tunnin alkua. Ranneliinojen laittaminen liian kireälle, riviin seisominen alussa ja kaikkia niitä erilaisia harjotteita joissa saa hakata; nyrkkeillä suoria, ala- ja yläkoukkuja. Vastustajina voi olla se tuttu nainen joka on joka kerta mukana, tai sitten 18v teinipoika ja aikuinen mies joka potkii sinut mustelmille.
Tähän harrastukseen jää koukkuun. Saa lapaluiden jumit auki, hien pintaan oli talvi tai kesä, uusia tuttavuuksia ja hyvää mieltä.
Suosittelen kaikille!