Tiesin, että niitä on, mutten tiennyt että ne ovat näkyviä nyt.
Niitä on ollut jo ainakin 8 vuotta, en ole antanut niiden häiritä, kun ne ovat niin huomaamattomia.
Mutta viimeisestä värjääntymisestä on jo vuosi, joten yksi kaunis aamu huhtikuussa tuijotin itseäni peilistä ja kiljaisin!
Hiusteni seassa oli valkoinen lanka! Keskellä päätä ja se oli kiinni päänahassa. Ja se oli kaiken lisäksi 3 cm pitkä ja hieman kihara. Ei. Ei se ollutkaan lanka. Niitä oli toinenkin. Ja lisää löytyi..
Olen siis onnellinen omistaja. Harmaiden hiusten onnellinen omistaja. Tai oikeastaan valkoisten, lasteni sanoin: "Äiti, ei ne oo harmaita, ne on Valkoisia Hiuksia". Lohduttavaa.
Tästä järkyttyneenä soitin kampaajalle ja sain ajan 4 viikon päähän. Jooh. Ok, mä kestän tämän. Ehkä kukaan ei huomaa...
Äidilläni on myös harmahtavat hiukset. Mummini (äidinäiti) kertoi, että hänelle tuli valkoiset paksut raidat kolmekymppisenä. Niitä sitten yritettiin siihen aikaan 50-60-luvulla peittää peruukein ja värein. Nyt hän on ihanan valkohiuksinen :)
Kampaajalla vihdoin toinen lapseni meni ensin parturoitavaksi ja kun vuoroni tuli, totesimme pesupaikalla, ettemme ehdi enää laittaa väriä päähän... Ensi kerralla sitten.
Minut tunnistaa siis harm..valkoisista hiuksista nyt. Ja olen ylpeä niistä.