En ole ikinä ollut missään tekemisissä ammattiliittoni ammattiosaston ihmisten kanssa. Kuulun vain liittoon ja that's it.
Nyt on kuitenkin viime aikoina kuulunut ja piippaillut sähköpostiin tiheästi syys -ja kevätkokouksista ja nyt olis ollut tilaisuus osallistua yhteiseen illanviettoon keilauksen merkeissä.
Voin sanoa, että hieman hirvitti ajatus mennä keilaamaan aivan tuntemattomien ihmisten kanssa. Näin jopa asiasta painajaisia edellisenä yönä, kuten tapaani kuuluu - jännitti siis oikeasti.
Miten he ottaisivat minuun kontaktia, tai ottaisivatko ollenkaan? Olisinko seinäruusunen joka "olisi-pakko-ottaa-mukaan-kun-kerran-maksetaan? Minkä ikäisiä ihmiset siellä ovat, mitä ne puhuvat, missä he ovat töissä? Uskallanko puhua heille, mitä he vastaavat?
Mutta ilmoittauduin sitten rohkeasti mukaan! Päivä ei ollut paras mahdollinen, mutta laitoin sen sopimaan.
Keilausta vieraiden ihmisten kanssa? Kyllä. Menin paikalle. En tuntenut entuudestaan ketään. Siinä sitten juttelin vanhemman rouvashenkilön kanssa keilauksen lomassa ja tutustuin. Meitä oli 9 ihmistä ja 3 rataa. Heitto kulki mukavasti ja ehdimme tunnissa heittää melkein kolme kierrosta. Tunnelma oli mukava. Enpä siinä paljoakaan turissut, niitä näitä kaalinpäitä. Ja kun keilaukset oli ohi, kokoonnuimme vielä juttelemaan. Tulokset olivat huikeat, voitin koko porukan ekan kierroksen tuloksella 148 ja sain aplodit, mikä varmasti on henkilökohtainen ennätykseni.
Kuulin lisää tulevista suunnitelmista ja kuulosti kyllä ihan hyvältä.
Ihan luottavaisin mielin menen seuraavaan tapahtumaan. Nyt sieltä löytyy ainakin yksi tuttu kasvo...