Siinä ne nyt on. Ihanan herkulliset kahvipöydän antimet, joita olen odottanut. Tai jotka ovat odottaneet että ne syötäisiin pois kuleksimasta. Mariskooleissaan toffeesuklaata, lakua, marianneja (ruskea), keksejä, tallinnan tuliaisia... Kaapissa näytti olevan lisää keksejä ja mozartin kuulia ja jääkaapissa kakun puolikas.
Mutta kun. Päätin sunnuntaina että viimeisen työviikon kunniaksi en syö yhtään herkkuja töissä enkä osta kaupasta työpäivän päätteeksi edes sitä yhtä pientä (kermaista ja rasvaista) jäätelöpuikkoa ennenkuin loma alkaa. Tiukka kuri alkoi N.Y.T ja herkuttelisin vaikka... persikoilla.
Maanantaina kahvitunnin aikaan join kahvia ja herkuttelin... persikalla jonka olin kotoa raahannut ihan tätä varten. Mmm, hyvää. Join paljon vettä, joka välissä.
Se toimi! Olin tiukka itselleni enkä antanut kiusauksen vallata mieltäni.
Ei, en syönyt ainuttakaan karkinmurustakaan koko maanantaina.
Tiistaina aikomus oli sama. Tiedän itseni, jos hetkeksi ajatus lähtee herpaantumaan, kiusaus on suuri ja olen herkkä tarttumaan "yllytyksiin". Kahvitunnille päästyäni kahvi olikin jo loppu ja keittelin sitten kapselikahvit ja sorruin! Yksi lakupala erehtyi suuhuni! Argh !
No ihmettelette varmaan miksi kauhkoan asiasta. Jos antaa paholaiselle pikkusormen, se vie koko käden. Sama pätee mun karkin ja herkkujen syöntiin. Joko en syö mitään tai sitten siitä ei tule loppua.
Tiistai loppui kuitenkin sillä lailla onnellisesti että loppupäivän olin veden armoilla koska käväisin hierojan pakeilla 4 kuukauden tauon jälkeen. Mä niin suosittelen kaikille tuhlaamaan itselleen hierojakäynnin kuukauden välein. Teki hyvää vaikka pelkäsin että sattuu sikana.
Keskiviikko onkin sit iha eri tarina. Kahvia, töitä ja vähän herkkuja. Kun ei ollut sitä persikkaa tarjolla kun unohdin ostaa.
Torstaina päivä uus!
laihduttamaan en ole aikonut mutta tolkkua haen tähän herkkujen syömiseen aina välillä.