Minä taas päätin, vaikka lupasin olla päättämättä. Kasasin lasten vanhoja vaatteita kasseihin, laputin ne, maksoin kalliilta tuntuvan kirppispöytähinnan ja vien maanantaina ison kasan vaatteita läheiseen lastenvaatekirpputorille myytäväksi. Kahdeksi viikoksi. Toivotaan että jollekin ne kelpaa. Isot satsit meni jo kahdelle sukulaislapselle ja he saavat kyllä lisää, jos kauppa ei käy..
Itse en ole myynyt omia vaatteita pariin vuoteen missään. Suoraan kierrätykseen on mennyt. Tai on niitä kai jonkin verran myyty töissä, joskus ne menee siellä kaupaksi, joskus ei..
Ostan pääosin vaatteeni kirppiksiltä. Oransseja vaatteita katselen kaupoista, mutta harvoin osuu kohdalle sopivaa, mikä harmittaa vietävästi. Ne joko ei istu kunnolla tai "on liian kalliita". Katselen, ihailen, haaveilen, tingin, pihistelen, pihisen, odotan alennusmyyntejä ja sitten unohdan. Eli en kovasti tarvitse mitään. :) Oikeasti.
Harmi, ettei Desigualeja näy käytettynä muuten kuin nettihuutokaupoissa, mutta tuskin nekään ovat käytettyjä. Pitäisi vissiin suunnitella retkeä ulkomaille... Myydäänhän niitä Suomessakin jo netissä, mutta valikoima on niin laaja että sekoan joka kerta kun sinne menen. Liian paljon vaihtoehtoja. Ja kuitenkin niitä pitää ensin kokeilla.
Tahtoisin edelleen kierrellä enemmän kirpputoreilla. Josko sitä menis konttitorille Vermoon tänään...? Vaikka pyörällä, niin tulis liikunta suoritettua samalla...
