Huh. Pitää ihan hengähtää. Olen ollut menossa pää kolmantena jalkana koko viikon ja nyt on vasta torstai.
Maanantaina oli aamuvuoro ja lääkäri itsellä. Piti myöskin leipoa seuraavan päivän kutsuihin, joten omenakukko kyllä onneksi valmistui käden käänteessä :) Ja ehdinpä siinä vielä viedä pojan harrastukseensa.
Tiistaina olin töissä ja sieltä riensin siivoamaan kotia vieraita varten. Lastenvaatekutsut (Me&i) olivat mukavat ja löysinkin yhden pökät itselleni ja lapselleni.
Keskiviikkona klo 13 tajusin töissä etten ollut muistanut poikaa muistuttaa koululääkäristä, joka oli aamulla. Mietin muistiko mennä sinne ja oliko ollut rokotus.. Tunsin olevani huono äiti. Tekstiviesti koulupäivän jälkeen kertoi että lääkäri joutui hakemaan pojan tarkastukseen luokasta :( Illalla oli vielä yksi kokous mihin olin luvannut mennä. Tietysti kävin töiden jälkeen kaupassa, tein ruokaa lapsille ja tarkastin läksyt.
Tänään torstaina moikkasin lapset sängystä käsin klo 8, toivotin hyvät työpäivät miehelle n. klo 8.30, sängystä edelleen. Ja ajattelin että hetken vielä makailen tässä, kun laiskotti ja nukuttikin, vaikka yö oli mennyt hyvin.
Havahduin. Mitä? Mikä päivä tänään on? Mitä kello on? 9.20... Jaa! No jos nyt sitten nousis ylös, pukisi päälle, söisi aamupalaa (jogurttia), laittaisin meikkiä naamaan ja lähtis töihin. Jaa no en ehtinyt tehdä mitään mitä piti (laittaa hiuksia, maksaa laskuja, pestä pyykkiä, nauttia runsas aamupala ihan rauhassa, miettiä askarteluja..) Hyppäsin autoon ja ajelin töihin kuin unessa. Olin töissä vain pari minuuttia myöhässä. Hieman olin töttöröö koko päivän, mutta kummasti siinä sitten heräili.
Töistä tullessa rähjäsin pojalle chilien syöttämisestä kavereille ja mietin missähän se toinen on...??
Kaverilla! Josta haen hänet yleensä jo klo 17. Soitin kaverin äidille ja sanoin hakevani hänet pojan harrastuksenviemisen jälkeen klo 18.
Voisiko tää viikko jo loppua? Ei, huomenna on vielä perjantai. Varmaan samoissa tunnelmissa menee.