Viikonloppu on ollut täynnä touhua. Ja toisaalta tuntuu, etten ole mitään (näkyvää ainakaan) saanut aikaan. Viikon työt on tullut nollattua aika tavalla, toisaalta hyvä, mutta toisaalta jos joku kysyy maanantaina miten viime viikko meni, niin enpä juuri osaa sanoa kuin että hyvin. Paitsi....
Yhdellä lapsella perheestämme pukkasi turnausta ja miehet menivät. Me tytöt oltiin kotosalla ja... oltiin. Kotitöitäkin vähän tuli tehtyä, hei mut mä siivosin perjantaina! Äh, eiku tyttö imuroi ja mä.. nojoo... Piti mopata, mut unohdin. Ei kaikkea voi muistaa!
Sunnuntaina sitten oli vähän puutarhahommia. Ajateltiin, ettei chilejä kannata pelastaa enää. Ne raukat olivat jo ihan kuihtumisen partaalla. Mutta sitten ajattelin, että yrittänyttä ei laiteta. Joten siirsin neljä elinvoimaisinta (ne chilipuskat huokaisi häpeästä kun otin niistä kuvan) pienempiin ruukkuihin ja laitoin ikkunalaudalle. Habanero oli niin heikko että pudotti toisen oranssisen ja vihreän hedelmänsä järkytyksestä pois ja mies sai nauttia ensimmäisensä... oli vahva ja sai nauttia hieman jogurttia päälle. Pelastin Aji Cristalin jossa on vielä kaksi hedelmää ja kolmas oli Bolivian Rainbow, jossa myöskin hedelmiä ja neljäs on naga. Rawit teki hedelmää mutta vihreät olivat muuttuneet jostain syystä mustiksi, niin jääköön ulos. Voi olla, että ihanteellinen kausi hedelmille oli tässä, mut ei sitä tiedä...
Omenoiden metsästys olikin sitten vuorossa. Pihassa on pylväsomenapuu, jonka herkut ovat, ikäänkuin pylvään päässä, korkealla. Huonot tikkaat löydettiin mutta niillä sai vain huitoa omenoita korkeuksissa.. Parhaat jäivät odottelemaan ensi viikonloppua, josko tippuisivat sitten itsestään?
Ja aamulla kävin kävelyllä. Tokihan sitä on tullut pyöräiltyä harva se päivä mutta jotain pikkuflunssaa on nyt liikkeellä, joten juoksuun en vielä lähtenyt. Sain ystävänkin lähtemään. Oli mukavaa!
Lokakuussa alkais sähly (JIPII) ja nyrkkeilyäkin jo kaipaa, ainakin hartiat kaipaa...
Kyllä se tästä.
Iloista viikkoa kaikille!