Kesäkausi loppui ja mieleeni alkoi hiipiä, että chilit ovat yksivuotisia ja ne pitäisi hävittää. Kävi sääliksi pieniä, vahvoja, itsekasvatettuja taimia (siemenistä asti), jotka antoivat ja kantoivat hedelmää pikkasen meille. Minä päätin pikkuisessa päässäni antaa näille vielä mahdollisuuden ja siirsin ne sisälle.
(edit: Mä tiesin, mä tiesin tän, että olen ainakin ajatuksissani tämän postauksen jo kirjoittanut. Ja niin olinkin, ilman kuvaa. Toistan itseäni. Inhoan sitä. Yrittäkää kestää)
Juuret olivat isoja ja pitkiä. Eikä ole taattu, että selviävät talven yli. Kaikkea pitää kokeilla!
Tässä raasut ensimmäistä päivää sisällä. Turvassa tuulelta ja tuiskeelta. Auringonvaloa hieman tulee läpi ikkunoiden, joten otimme kasvilampun taas käyttöön.
Ja kas vain. Iso Aji Cristal on tänään aivan punainen! Se ainakin piristyi sisällemuutosta. Bolivian rainbow rypisti ensiksi kaikki chilit ja sato oli pakko korjata (tulisuus on kohdallaan) ja sitten se tiputti kaikki lehtensä. Aika surkea...
Hengissä henkeä pidätellen...