Mä niin unohdin että kamerassa olevat kuvat olivat vaan askarteluista.
Syksy hiipi yllättäin sisään. Sytytin kynttilän.
Pimeys laskeutui äkkiä illan päälle.
Yritän pakottaa joka aamu lapsille pipoa, hanskaa mukaan. ULKOHOUSUA! NYT on Syksy isolla S:llä, pitää pukeutua lämpimästi.
Ja väistellä pöpöjä, joita minäkin yritän joka päivä. Vaan ei ole helppoa jos joku aivastaa suoraan naamaan. Siitäs sain!
No ei se iskeny viikonloppuna edes kunnolla. Pientä lämpöä, väsymystä, uupumista. Ja kaksi aivastusta. Niistä on mun nuhat tehty.
Olen pistänyt itseni vaikka mihin likoon. Jäseneksi järjestöön ja vaikka mihin kissanristiäisiin. Kai se kohta loppuu. Mutta haluaa olla tärkeä edes jollekin. No, perheellekin koska ne on ihania ja tärkeitä koko maailmassa. Aivan kuin tekeminen loppuisi kesken. Nurkat täynnä askarruksia. Keskenjääneitä, odottavat valmistumista.
Muista hidastaa tahtia välillä. Ota aikaa itselle (ja perheelle).
Viikonloput ovat liian lyhyitä.
Ajatelkaas sitä aikaa kun tehtiin vielä lauantaisinkin töitä. ("Äiti, oliko sun lapsuudessa lauantaityöpäiviä?")