Olen välillä täällä valoittanut lapsuudenkin asioita, konkreettisia muistoja.
Lapsuudenkodissani tehdään aika ajoin remonttia ja vanhat asiat poistuvat. Pintaremonttia, kalusteita vaihdetaan, uusitaan koko huone.
Keittiö remontoitiin muutama vuosi sitten ja halusin palan kotia. Halusin palan retroa joka oli säilynyt tähän asti muuttumattomana. Muistoissa ja valokuvissa, tahdoin palan itselleni.
Joten kun muovilattia revittiin irti, äitini pyysi remonttimiehiä säästämään palan lattiaa. Minulle. Minun pyynnöstäni. Voitte vain kuvitella kummastuneita katseita...
Miksikö? Tahdoin kehystää sen ajan muiston seinälle. Ihan muuten vaan.
Nyt se kaistale lattiaa lepää putkilossa varastossa odottamassa kehystä, inspiraatiota.
