Tämä paikka sai minut hiljaiseksi. Mykisti suorastaan siitä kauhusta jota newyorkilaiset olivat saaneet kokea 13 vuotta sitten. Kovan työn tekivät silloin raivatessaan rakennusten kappaleita ja pölyä (siitä muusta puhumattakaan). Upean rakennuksen ovat rakentaneet tilalle. Ympärille on rakennettu kaksi isoa vesiallasta, jotka ovat neliön muotoisia ja joiden reunoilta valuu vettä alas ensin isompaan altaaseen ja sitten vielä pienempään neliöön keskellä. Tunnelma oli selkäpiitä karmiva oikeastaan. Tämä paikka pitää kokea, en osaa oikein kuvata sitä tunnelmaa, mikä minulle tulee siitä vieläkin. Luulen että monumentti kuvastaa sitä tyhjää tunnetta mikä jäi jäljelle kun heihin oli isketty. Moni ystävä, työtoveri menetettiin. Vesiputouksia kiersi nimilaatat joissa luki katastrofissa kuolleiden nimet. Mykistävä. Siellä oli myös hiljaista. Hiljaisin kohta New Yorkissa. Turvatoimet olivat tiukat. Reunukseen ei saanut nojata, viereistten rakennusten seiniin ei saanut nojata eikä rakennusten vieressä (vihdoin varjoa) ei saanut istua. Poliisi tuli häätämään pois.
