Liikunnasta vaan iloa!

Mulla on pieni valikoitu joukkio seuranani yksityisellä facebook-puolella. Voi olla että kohta heitä on vähemmän koska heiaheia-päivittyy myös uutisfeediin. Merkkaan itselleni muistiin aina kun vaan ehdin ja muistan, jotta näen että liikuttu on. Yksi päivä siellä näytti tältä:

Pyöräily: Töihin 10 min 3km

Pyöräily: Kotiin, vastatuuleen 12min 3km

Pyöräily: ripari-infoon kirkolle. 9 min 3 km

Pyöräily: kirkolta salibandyhallille 35min 5 km, kiertoreitti, suorin reitti täynnä kuoppia (tietyötä koko matka)

Salibandy: 1h peli kentällä pelaten hyökkääjänä. Pistivät juoksemaan. En pystynyt maalivahdin kamoja roudaan polkupyörällä :( (3 x 15min, vaihdossa pääsi lepäämään puoleksi minuutiksi kerrallaan)
Hävittiin 12-2. Mutta toinen joukkue olikin hieman eri kaliiberia. Ei me huonoja oltu!

Pyöräily kotiin hallilta: 38 minuuttia 9,5 km. hieman tuli taas tietöitä vastaan. palauttava ajo kotiin. Hyvä ilma oli eikä palellut.

Saisiko vanha tällaisen päivän jälkeen pitää välipäivän treenauksessa? Ajojen aikana olisin halunnut pitää sport trackeria päällä, mutta pirulainen ei tietenkään suostunut käynnistymään. Siksi ajokilometrit on laskettu jälkeenpäin karttaohjelmalla.

Seuraavina päivinä ihmeekseni en ollut mitenkään ihmejumissa, mitä nyt pohkeet ja takareidet..

Mutta facebook-kaverit ehkä miettivät kohta uudestaan.... Sorry!

Tyhjä

Takki on aika tyhjä. Olo on kuin kaikkensa antanut. Vaikka en oikeastaan tiedä annoinko kaikkeni? Olisinko vielä voinut petrata lisää?

Helmikuussa väläyttelin teille, että jotain päätöksiä on tullut tehtyä. Lähipiirissä vaahtosinkin aika lailla asiasta enkä osannut olla hiljaa myöskään työpaikallani.

Tein päätöksen hakea uudelleen kouluun. Halusin opiskella alaa, jota rakastan. Uudelleenkouluttautuminen ei ole aikaisemmin ollut listalla. Nyt se velloi päässäni niin voimakkaasti että näin siitä uniakin.

Hain yhteishaussa ammattikorkeakouluun. Jo sana Korkeakoulu kuulostaa korvissani jotenkin utopistiselta. Minäkö? Opiskelijaksi? Kaikkea sitä. Mutta jos haluaisi tehdä sitä mitä oikeastaan vähän jo tekeekin töissä ja sitten siitä voisi vähän maksaa palkkaakin lisää, niin mikä ettei. Yrittänyttä ei laiteta! (vanhahko sananlasku jota käytän paljon mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? :) )

Monien vaiheiden jälkeen olen nyt tässä. En päässyt valintakokeeseen. Kumpaakaan kouluun. Rajat olivat pilvien yläpuolella. Todella kaukana. Mutta haave jäi. Teen töitä entistä lujemmin syksyllä. Opin muuten koko ajan uusia asioita. Se on rikkaus.

Haen uudestaan. Se ei maksa mitään. Opiskelen tarkemmin ennakkomateriaalit. Paneudun kunnolla ja nyt en ehkä panikoi niin helposti. Se että kokeen lopussa tietokoneesta loppui akku, aiheutti ylimääräisiä tykytyksiä. Sain kuitenkin lähetettyä kokeen, jonka jälkeen olin aivan poikki koko päivän. Stressivatsa väläytti taas olemassaolostaan.

Olimme jo suunnitelleet "sitten kun opiskelen"-elämää. Matkailu jäisi vähemmälle. Opiskelisin kyllä työn ohessa, mutta opiskelurauha olisi pitänyt jotenkin järjestää. Opintovapaa, aikuiskoulutustuki, lyhennetty työviikko ja muut raha-asiat pyörivät mielessä. Nyt nämä jää ainakin hetkeksi tauolle.

Elämä jatkuu. Blogin kirjoittaminen jatkuu entiseen, hitaaseen tahtiin. Yritän päivittää tätä hieman useammin. Aiheita on vaikka kuinka paljon.

Esimerkiksi se että kohta voin ostaa itselleni The Korkokengät. Ihan itse. Rahalla. Ja uudet.

Miten on käynyt voidepurkki-shampoo-laihikseni? Onko tullut ostettua uusia vaikka vanhoja löytyy kaapit pullollaan.?

Mikä pusero vilahtikaan instagramissa? Miksi?

Miten monta tiskirättiä aion oikein virkata?

Mihin matkaamme tänä kesänä? Matkaraportti tulossa varmasti.

Näillä mennään eikä meinata!

Tiskirättien vallankumous

Mä oon aina ostanut tiskirätit eli siivousliinat kaupasta. Oon aikani niitä käyttänyt ja sitten heittänyt roskiin. Sitten olen ostanut niitä mitä voi pestä koneessa. Mutta niistä tulee sellaisia ällöttäviä ruipeloita. Yäk.

Ostinpa ystävältä kerran bambulangasta kudotun rätin. Tavallaan ihastuin siihen heti, mutta unohdin pestä sitä usein, koska minulla oli vain yksi ja sellaista tarvittiin joka päivä pöytien pyyhkimiseen.

Tänä päivänä minulla on useampi rätti. Itsetehtyjä! Olen virkannut niitä Tallinnan Karnaluksista ostamillani langoilla ja on ne kyllä ihania. Värikkäitä löytyi ensin. Sitten seuraavalla ostoskeikalla löysin Novitan lankoja ja kyllä nyt kelpaa.

Aikaisemmin tein lahjoiksi pannunalusia, lasinalusia ja peilikehyksiä. Sitten ison kasan heijastimia, joita annoin joululahjoiksi, nimipäivälahjoiksi ja lähetin ja annoin niitä myös pitämilleni bloggaajille.

En osaa oikein vieläkään vielä kukkia tuliaisiksi, joten nyt tuttavat saavat tiskirättejä. Käytännöllisiä ja ekologisia. Pienet silmukanhäviämiset ei varmaan haittaa. Ne kestää kulutusta, 60C pesua ja ne ovat erittäin tehokkaita tahranpoistoon. Ja malleja on useita mitä voi tehdä. Pyöreä pitäisi opetella seuraavaksi.

Tahtoisitko sinäkin lahjaksi tiskirätin? :) Mikä väri olisi sinulle mieluinen?

Elämäni tähtihetkiä: Päiväni polvillani

Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa teille pari sanaa ihanasta ryhmästä naisia, joiden kanssa pelailen salibandya kerran viikossa, mutta jostain syystä se on vaan jäänyt ja jäänyt. Mutta nyt!

Olen harrastanut salibandya kuutisen vuotta. Ihan harrastusmielessä juoksen pallon perässä ja saan siitä liikunnan riemua, hyvää oloa ja naisenergiaa! Joukkomme ydinporukka on ollut kasassa liki tuon kuusi vuotta. Uusia on tullut, muutama lopettanut mutta nyt meitä näyttäisi olevan sellainen n. 12 naisen tiivis porukka. Muutaman naisen omat lapset harrastaa samaa lajia, ja osa vain on tullut salibandyseuran toimiston kautta tähän porukkaan.

Mä olen ollut muutaman vuoden maalivahtinakin. Varusteet löytyy tällä hetkellä omasta takaa, kypärineen ja pehmustettuine housuineen. Olen välillä saanut kommenttia harrastuksestani. "ai, sä pelaat salibandyä, onpa kiva!" "Ai, sä oot maalissa, ootko hullu!? En mä uskaltaisi!" No hulluutta taitaa olla se kun tämän ikäinen on polvillaan maassa maalin edessä palloja kiinniottamassa. Ihme kyllä, polvet ovat tottuneet siihen!

Viime syksynä me sitten keksittiin semmoinen, että pelaisimme harkkamatsin toista harrastejoukkuetta vastaan. Saimme tarpeeksi pelaajia kasaan. Olin kentällä pelaamassa hyökkääjänä ja kenttä oli isompi kuin omamme yhdessä koulussa. Olin täysin hyödytön! En saanut palloja kiinni, en palloa lähellekään maalia ja menin aika nopeasti vaihtoon. Voitimme matsin kuitenkin. Mikä riemu!

Loppuvuuodesta me ilmoittauduimme turnaukseen. Kyllä, naisten harrastejoukkueiden kutsukilpailuturnaukseen. Ajattelin, etten selviä hengissä päivästä juosten.

Maaliskuussa pelasimme yhden pelin samaa joukkuetta vastaan ja kun toinen maalivahtimme vaihtoi joulukuussa leiriä, minä menin maaliin. APUA!

Voitimme. Mikä fiilis!

Jatkoin harjoittelua maalivahtina. Välillä pallojen torjuminen onnistui hyvin, toisinaan oli vaan sitten niin huono päivä, etten mitään saanut kiinni. Kannustus on aina mahtavaa myös harjoituksissa.

Turnauspäivän aamuna mietin miten mun naispelaajaystävät jaksavat juosta neljä (4) peliä päivän aikana! Itse olin flunssassa vielä pari päivää aikaisemmin ja ajattelin miten selviän hengissä. Missä välissä ehdin niistää, juoda vettä jne.

Ensimmäinen peli voitettiin puhtaasti, nollapelillä aloitin! Seuraava matsi hävittiin, oli aika kova joukkue vastassa ja laukaukset tulivat hippasen kovempaa mihin olin tottunut. Kolmas peli voitettíin, joten pääsimme pronssipeliin!

Mieletön kannustus koko joukkueelta koko ajan eikä polvet olleet hajonneet. Mutta "palaneet" ne olivat. Polvisuojat eivät pysyneet polvien päällä ja jouduin liikkumaan enemmän kuin ajattelin. Lyhyet housut panssarihousujen alla eivät olleet hyvä vaihtoehto ja varahousuja ei ollut mukana. Vika peli olisi vain kestettävä. Ja voitettava.

Voitimme pelin 3-2 ja pronssi oli meidän!

Ihan huippu kokemus kaiken kaikkiaan. Uupunut mutta onnellinen. Kautemme on jo loppunut mutta tästä on hyvä jatkaa. Suosittelen kyllä kaikille salibandyä :)

Pakastimen aarteista ruokaa

Minulla on tapana laittaa ylijäämäruoka pakastimeen. Kiljun kiukusta jos joku on heittänyt ruokaa vaikkakin biojäteastiaan, mutta että siitä olisi voinut vielä joku kerta tehdä jotain uutta. Tähän pyrimme. Yleensä ruoka kyllä menee suoraan kasvavien lapsien masuihin..

Eilen otin pakastimesta kulhollisen riisiä, pari kanafilettä ja perunamuusijämän. Kyllä, jossain mielenpuhteessa pakastin muusia. Keittoja en pakasta kun peruna ei kestä. Yhden päivän mietin mitä niistä tekisin ja annoin niiden sulaa. Kätevästi jäähdyttää myös jääkaappia!

Huomenna riisi saa seurakseen chili con carne- kastikkeen, joka syntyy meillä jauhelihasta, kidney-pavuista ja kikherneistä. Ruokaisa jo sinänsä mutta lapset vaativat riisiä.

Kanafileet upotin tänään valmiiksi marinoitujen kanasuikaleiden joukkoon, ei mukinaa eikä narinaa.

Ja perunamuusista tein lettuja. Ohje on suuntaa-antava ja poimittu netistä:

Perunaletut: (löysähkö taikina, kaadettavissa pannulle)

2 dl perunamuussia (tai valitsemasi määrä, suhteuta muut aineet tähän määrään)
2 kananmunaa (laitoin yhden)
1 tl suolaa (suoraan myllystä, en mitannut)
ripaus mustapippuria
2 dl maitoa (sopivasti)
1,5 dl vehnäjauhoja (voi jättää poiskin, mutta halusin tehdä ohjeen mukaan, maistunee lapsille paremmin)

paistamiseen margariinia.

Sekoita ensin muussi, munat ja maito ja sen jälkeen jauhot ja mausteet, sitten lisää jauhot ja anna turvota 15 min. Paista kypsäksi. Nauti!

Ja käärme loi nahkansa...

(huom. tämä on vain minun kokemukset kuorintasukista eikä mikään mainospätkä. En tee yhteistyötä minkään tahojen kanssa ja itse olen tämän tuotteen maksanut. Lisäksi tämä postaus ei sisällä kuvia tuotteen käytöstä)

Ostin n. vuosi sitten Dermosililta kuorintasukat. Olin kuullut niistä paljon ja olin lukenut myös parista blogista samanmoisten sukkien käyttämiskokemuksista.

Mun jalkapohjien iho on todella korppu. En ole mikään superrasvaaja koskaan ollut, vaikka niistä pitäisi pitää tosi hyvä huoli, mistäs niitä uusi jalkoja vanhojen tilalle saisi, kun edelliset menee huonoksi...No ei mistään.

Viime keväänä ajattelin että kesäksi rantakeleille olisi tosi kiva saada pehmeät jalat, joita kehtaisi sitten sandaaleissa näytellä. Vaan enpä saanut aikaiseksi. Aina oli huono sauma. Prosessi kestää kuitenkin sen pari viikkoa.

Mutta nyt! Nyt tai ei koskaan. Rantakeleihin on vielä aikaa ja pilateksessakin voi olla sukat jalassa tarvittaessa eikä yleisiin saunoihin ole menoa juuri nyt. Eikä mulla nyt edes ole tiedossa biitsijuttuja joten hyvin voi kokeilla miten nämä toimivat.

Päätin sitten laittaa jalkaani nuo jalkineita muistuttavat pussukat ja kokeilla. Päivä oli keskiviikko, jona olin kävellyt Tallinnassa uuvuttavan pitkän päivän. Ajattelin että ah, mikä ihanan rentouttava päivän päätös.

Avasin paketin, otin kahdet sukannäköiset muovipussit ulos ja leikkasin ne auki ja vedin jalkaani. Teippasin vielä ne kiinni mukaan tulleilla teipeillä ja sujautin jalat vielä reaverse-villasukkaan ja olin sohvalla 90 minuuttia paikallani, kuten ohjeessa pyydettiin. Hieman ehkä hieroin käsilläni jalkapohjia koska pelkäsin ettei aine mene joka paikkaan, kun ne pussukat olivat niin suuret (mahtuvat varmasti n. 43 koon kokoiseenkin koipeen).

Puolen tunnin päästä jalkapöydän ihoa alkoi hieman kuumottaa, ei pahasti mutta ajattelin että kestetään nyt vaan loppuun asti. Luulen nyt että se johtui siitä hieromisesta, mitä ei olisi saanut tehdä... (?)

90 minuutin jälkeen kävelin pesuhuoneeseen ja riisuin pussit ja huuhtelin jalat.

Seuraavina päivinä rasvasin jalkoja joka ilta ja odotin että jotain tapahtuisi. Pakkauksessa sanottiin että koko prosessi kestäisi n. 2 viikkoa ja neljännen päivän kuluttua iho alkaisi kuoriutumaan.

Maanantaina alkoi tapahtua. Mietin iltapäivällä töistä tullessa että miten mun iho jää kiinni sukkaan ja rahisee. Kyllä! Vaikutus on alkanut!

Tiistaina iho irtoaa jo itsekseen. Repiä ei saa, ettei uusi iho kärsi, oli ohjeessa... No joo en en..

Keskiviikkona totean että jokailtainen suihku ( no hehheh, käyn muutenkin) on tarpeellinen jotta iho pysyy pehmeänä ja muistan rasvata jalkapohjat. Sukkia silti käytän joka yö, jotenkin kivempi ettei nahkoja ole sitten joka puolella.. ja kaikkien nähtävillä.

Torstaina maalivahtina olo ei illalla ottanut jotenkin yhtään onnistuakseen, syytin tästä jalkojani joita varoin koko ajan ettei jalat olisi liian kovalla rasituksella. Sukat saa puistella irtonaisista riekaleista.

Perjantaina jalat olivat jo ihan hyvät. Kaikki irtonainen iso oli jo lähtenyt pois.

Suosittelen kyllä näitä. Valitettavasti en muista hintaa ja saako näitä enää Dermosililta. Mutta aion tehdä toimenpiteen n puolen vuoden päästä uudelleen.

Heijastimien jakamisen iloa

Minun piti tänne teille linkittää yksi juttu, mikä sai minut iloiseksi maaliskuussa. Ilahdutin Ihan Oikean Blogin kirjoittajaa Johannaa tässä taannoin pienellä lahjalla. Kiitokseksi siis ihanasta ja värikkään inspiroivasta blogista. Hän oli sitten innostunut tekemään lisää pojilleen ja kertoi siitä omassa blogissaan.

Ole hyvä <3

Mitä eilen syötiinkään?

"Äiti, eihän meillä oo ruokana eineksiä ( eivät he nyt käytä eines-sanaa mutta se kuulostaa siltä) ensi viikolla?" Kuulen tämän päässäni aika ajoin. Einekset kuten maksalaatikko ja lihaperunasoselaatikko ovat tuttuja arkiruokia meillä aika ajoin. Kun en vaan keksi mitään uutta ruokaa. Kun aina pitää olla jotain samaa...

"Äiti, miksi ei muka voi aina olla jauhelihakastiketta ja spagettia?" Niin, miksipä ei. Mutta minä kyllästyn tekemään sitä vaikka maistuisikin !

"Yäk, täällä on joukossa keitettyjä kasviksia! (tämä sanotaan myös keitoista..öö mistäs ne keitot on sitten tehty..?) Onx pakko aina laittaa jotain ylimääräistä! Sä tiedät etten mä syö!" Jep jep. Kasvikset ovat olleet toisen lapsosen inhokkiruokaa jo jonkin aikaa. Justhan se söi iloisena kasvissoseita jotka omin pikku kätösin keittelin ja pakastin. No, siitä on nyt aikaa... joku vuosi. Ja harmittaa että niiden antaminen vaan sitten jäi, kun en itsekään niitä popsinut.

Joten sitten kun löytyy joku vihreä tai oranssi tai punainen mitä teini tykkää syödä, riemunkiljahduksin sitä ruokaa valmistan.

Eilen kokkasin jämistä. On kyllä ihan parasta kun voi nakata kaikkea mitä vaan keksii kaapista ja pakkasesta löytymään. Eilen teinit söivät pyttipannua joka oli tehty pakasteperunasuikaleista (puoli pussia), paistetuista nakeista ( jäi edellisviikolla nakkinuudeliruoasta yli) ja vihreistä pitkistä pavuista! Ruoka maistui ja he ottivat sitä vielä lisää! Riemuvoitto!

Millaista ruokaa sinä teit viimeksi mikä ensin epäilytti, mutta maistui kuitenkin?

Yksi lapsuuden muistoista..

Mitä sinulle tulee mieleen kuvasta?

Olen nähnyt näitä purkkeja aina välillä kirpputoreilla ja nyt lauantaina kävin retro&vintage-messuilla kaapelitehtaalla ja taas nämä osuivat silmiini.

Muistan kuinka lapsuuden kodissani nämä olivat ylähyllyillä. Koskaan en niihin koskenut, mutta muistikuva on porautunut aivoihini. Nämä ovat posliinia nämä purkit ja niissä on puukansi.....

Kuinka väärässä olinkaan! Tämähän on siis peltipurkki! Ja tässä on myyty Viri - kaakaota n. 1980-luvulla. Se kaakao joka jäi paakkuiseksi maidon pinnalle ja joka oli niiin hyvää..

Minusta tämä on niin kaunis että minun oli saatava tämä. Tingin muutaman euron tästä pulitin 10€.

Minä ja tyylini

Tuskailen välillä todella paljon sitä mitä pukea päälle. Vaatteet ovat kyllä oikean kokoisia ja niitä on ihan tarpeeksi mutta yhdistelmiä on välillä vaikea keksiä. Nyt kun kevät antoi itsestään merkkejä, vauhdilla kasasin tylsät, mustat pitkähihaiset vaatteet ylälaatikkoon odottamaan seuraavaa syksyä ja pengoin innoissani kevät-kesävaatteet esille.

Tämä on yleensä riemunkiljahduksiin päättyvä episodi. Jes, vihdoin jotain värikästä päälle. Vihdoin jotain muutakin kuin ruskeaa, mustaa ja ankeaa päälle. Siltä musta on tuntunu lokakuusta lähtien, mikä on kyllä ihan oma valinta. Talvivaatevarasto on pieni. Siis tällä tarkoitan ihan sisävaatteita. Farkkuja kyllä on tarpeeksi, sen piti huolen vaatteidenvaihtoileet syksyllä 2015 ja ulkomaanmatkat v 2014.

Mutta nyt. Ylälaatikosta löytyi kyllä kaipaamani värikkäät yläosat, t-paidat ja helleasut. Mutta yllätyksiä en löytänyt. Löysin ne samat jotka olin pakannut syksyllä pois. Pieni pettymys. Ja helleyläosille ja ranta-asuille ei tänä kesänä ole käyttöä koska ulkomaanmatka on pienimuotoisempi kuin yleensä. Ja mistä sitä Suomen kesästä koskaan tietää..?

 Olen ollut uusien vaatteiden ostolakossa jo vaikka kuinka monta vuotta ihan omasta tahdosta. En ole edes löytänyt kaupoista mitään ostettavaa vuosiin enkä ole tarvinnutkaan. "vuosi ilman uusia vaatteita" -kampanjassa olen ollut mukana vuosia tietämättäni ja julkisestikin. En piristä itseäni uusilla vaatehankinnoilla mutta onko se kokonaan kiellettyä. Haluta jotain uutta joskus?

Nyt iski isolla kirpputorilla ostoahdistus. Olisin halunnut löytää tietynlaisen esim. Neuletakin, mutta tarjontaa on niin paljon. Ahdistus siitä että käytävillä on ahdas liikkua. Jos yrität katsoa vaaterekkejä, ne ovat liian lähellä toisiaan ja vaatteita on niin paljon että henkarit ovat liimautuneet toisiinsa kiinni.mJa jos kumarrut alas lattiatasoon penkomaan ikeankasseja, joku varmasti kompastuu sinuun ja kaatuu pitkin pituuttansa kaikkien eteen kapealle käytävälle ja saat syyt niskoillesi. Näin ollen en pengo enää kasseja (varsinkaan sisäkirppiksillä).

Pukeutumistani ohjaa ja ajatuksia pukeutumisesta siivittää myös ikäni. En ole enää mikään kakskymppinen. Enkä edes kolmekymppinen. Miten muut ikäiseni pukeutuvat? Onko ok pukeutua nuorekkaasti vai mitä vaatteita mun kuuluisi käyttää? Mikä kuuluu yhteen ja mikä ei? Alaosat on tällä hetkellä yksivärisiä ja yläosiin haluan väriä. Haluan kestäviä vaatteita, jotka eivät kulahda ensimmäisen pesun jälkeen ja jotka kestävät aikaa. En halua muotivirtauksiin mukaan, Paitsi jos siihen kuuluu oranssiväri. Sitten olen täysillä mukana ;) mutta silloinkin mietin todella tarkkaan, tarvitsenko jotain tiettyä vaatekappaletta.

Ihmiset myyvät todella paljon vanhoja vaatteitaan kirppiksillä mikä on siis vaan hyvä juttu. Mutta voisin vaikka vannoa etteivät saa takaisin niistä edes puoliakaan mitä ovat itse maksaneet. Ja sitten ne päätyvät kierrätyskeskuksiin, UFF: lle ja Fidaan.. Toivottavasti eivät enää sekajätteeseen! Housuja kun on vaikea koettaa niin jäävät myymättä. Ihmisten tulisi nähdä omien että myytävien vaatteiden kierrätysmahdollisuus ja sekä se että niistä voi tuunata toisennäköisiä, toisenlaisia tai jopa toisen värisiä. Tunnustan että olen itsekin tässä laiska mutta aina voi yrittää piristää vanhaa vaatetta jollain koristeella.

Tällä hetkellä ajattelin tuunata pari neulepaitaa ja villapaitaa ja laukkua virkkaamillani jutuilla. Yritän saada ne valmiiksi huhtikuun aikana ja jos saisin kuviakin laitettua koneelle voisin esitellä niitä täällä. 

Etsin yksinkertaista tyyliä joka kestää aikaa ja pesuja. Ja pienet vaihtelut tekevät terää pukeutumisessakin.