Ystävien tapaaminen. Vaikkakin vain lyhyt aika, miten paljon siitä saa vertaistukea ja voimaa. Ihan parasta.
Liikunta. Elinvoimaa ja hyvää oloa. Eikä tarvitse tehdä mitään hirveää rääkkiä, kun tuntuu itsestä hyvältä se riittää.
Alkoholittomuus. Kaksi viikonloppua takana ja voi sanoa ettei ole helppoa, mutta helpottunee varmasti. Omien ajatusten kanssa ehkä vaikeinta, mutta suht helppoa siitä puhua. Vaikka kuulijakunta ei aina ihan ymmärrä että miksi näin.
Viikon ruokien suunnittelu sunnuntaisin. Mainio keksintö että kaupat on auki sunnuntaisin ja nykyisin siellä on jotakuinkin kaikkea mitä tarvitsee. Kun ruokalistan suunnittelun tekee jo sunnuntaina ja käy kaupassakin niin on stressittömämpi alkuviikko ja pääsee salille helpommin.
Virkkaaminen. Peittoprojekti etenee ja se on edelleen antoisaa ja mukavaa. Ja ihanan rentouttavaa.
Kampaajallakäynti. On niin helppoa ja mukavaa kun näyttää hyvältä ja on osaavissa käsissä.
Aamukahvi. Kotona tai töissä. Sillä aamu lähtee käyntiin.
Isot lapset. Omatoimiset ja pärjäävät lapset. Ei voi olla muuta kuin ylpeä ja iloinen heistä. Äidille omaa aikaa :)
Tämän viikon liikuntasaldo. 3 kertaa kuntosalilla, yksi kerta salibandypallon perässä juostu tunti ja reipas kävelyhetki. Kyllä vaan hyvää oloa!
15. tammikuuta 2017
11. tammikuuta 2017
#peittoprojekti2017
Totesin itselleni vuoden ensimmäisenä päivänä että onneksi vuoden ensimmäinen päivä on vain kerran vuodessa. Silloin yleensä kun suunnitellaan tulevaa, omalla kohdallani se tarkoittaa liikuntaa, käsitöitä, matkoja, askarteluja, käsitöitä ja muutenkin tekemisiä. Suunnittelin monenmonta käsityöprojektia, mutta onneksi päätin toteuttaa vain kaksi, jotka totetutan varmasti. Muille on sitten aikaa, jos on.
Ensimmäinen projekti on tehdä edelleen heijastimia ja lähettää niitä läheisille ja sitten vähän kaukaisillekin tuttaville. Huovutin vahingossa kaulahuivini koneessa ja tuunailin siitä puuvillalangan ja heijastinkankaan kanssa hassuja heijastimia ja avaimenperiä. Pari on jo löytänyt uuden kodin. Ne näyttävät ehkä lapsen tekemisiltä mutta eipä haittaa. Omatekemä on aina omatekemä.
Toinen pääprojekti on peitto. Isoäidinneliöistä virkattu peitto on ollut haaveissa jo kauan. Sukulaiselle virkkasimme kolmeen pekkaan peiton, johon osallistuin seitsemällä neliöllä. Toiset tekivät sata. Aloitimme helmikuussa kun lokakuussa sen piti olla valmis. Juu, kesällä oli lomaa ja kyllähän se into hieman lopahti. Onneksi oli innokkaimmat seuralaiset.
Nyt tammikuun alussa kun aloitan projektia, minulla on täysin valmista neliötä 5. Täysin valmis tarkoittaa tässä tapauksessa 5 kerrosta ja kiinteät päälle. Yhsitän peitot sitten vielä kiinteillä tai piilosilmukoilla, en ole vielä Varma. Neliöitä, joissa on neljä kerrosta valmiina, on 2 ja lopuissa 27.ssä on viisi kerrosta mutta ei kiinteä silmukka-kerrosta. En yhtään osaa sanoa miksi kaikissa on vähän erilailla tehty.. Mutta innostus on kova ja aion saada oman peiton kasaan viimeistään vuoden 2017 loppuun mennessä. Tietysti olisi kiva jos se tulisi aikaisemmin valmiiksi. Joten ei kun virkkaamaan!
Millaisia käsityöprojekteja sinä aloitit / aloitat tänä vuonna tai haaveilet aloittavasi?
Ensimmäinen projekti on tehdä edelleen heijastimia ja lähettää niitä läheisille ja sitten vähän kaukaisillekin tuttaville. Huovutin vahingossa kaulahuivini koneessa ja tuunailin siitä puuvillalangan ja heijastinkankaan kanssa hassuja heijastimia ja avaimenperiä. Pari on jo löytänyt uuden kodin. Ne näyttävät ehkä lapsen tekemisiltä mutta eipä haittaa. Omatekemä on aina omatekemä.
Toinen pääprojekti on peitto. Isoäidinneliöistä virkattu peitto on ollut haaveissa jo kauan. Sukulaiselle virkkasimme kolmeen pekkaan peiton, johon osallistuin seitsemällä neliöllä. Toiset tekivät sata. Aloitimme helmikuussa kun lokakuussa sen piti olla valmis. Juu, kesällä oli lomaa ja kyllähän se into hieman lopahti. Onneksi oli innokkaimmat seuralaiset.
Nyt tammikuun alussa kun aloitan projektia, minulla on täysin valmista neliötä 5. Täysin valmis tarkoittaa tässä tapauksessa 5 kerrosta ja kiinteät päälle. Yhsitän peitot sitten vielä kiinteillä tai piilosilmukoilla, en ole vielä Varma. Neliöitä, joissa on neljä kerrosta valmiina, on 2 ja lopuissa 27.ssä on viisi kerrosta mutta ei kiinteä silmukka-kerrosta. En yhtään osaa sanoa miksi kaikissa on vähän erilailla tehty.. Mutta innostus on kova ja aion saada oman peiton kasaan viimeistään vuoden 2017 loppuun mennessä. Tietysti olisi kiva jos se tulisi aikaisemmin valmiiksi. Joten ei kun virkkaamaan!
Millaisia käsityöprojekteja sinä aloitit / aloitat tänä vuonna tai haaveilet aloittavasi?
8. tammikuuta 2017
1. viikko ilman
Miten helppoa on olla juomatta alkoholia suomalaisessa yhteiskunnassa? Nyt kun itse on ollut juomatta 6 päivää, huomaan asioita jo tässä ihan kotioloissa ja omissa mietteissäni.
HUOM. Nämä kirjoitukset ovat minun mielipiteitäni ja minun elämästäni, Tämä ei ole mikään ohjenuora tai opas kenellekään. Ei tarvitse vetää hernettä nenään mutta kommentoida toki saa ja esittää omia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämä ei varmasti ole kovin yleistä että blogeissa kirjoitetaan aiheesta. En ole itse ainakaan törmännyt aihetta käsitteleviin blogeihin, en ole kyllä etsinytkään. Blogiani pystyy kuitenkin kuka vaan lukemaan joten pyydän että asiat pysyy asioina.
Ensimmäisenä varmasti tulee mieleen ihmisille, kun kieltäydyn (naiset) viinilasillisesta, että oletko raskaana? Sitten varmaankin kysytään että yritätkö tulla raskaaksi. En ja en. Lapsiluku täynnä.
Sitten on näitä tilaisuuksia joissa "kuuluu" juoda. Yksi lasillinen juhla-aterian kanssa, kuoharit uutena vuotena, vappukuoharit vapun kunniaksi, Synttärihumalat, menen "yhdelle" (kahdelle, kolmelle..), Jouluglögit, juhannuskaljat, saunakaljat tai -siiderit. Illanvietot, risteilyt ja vuosipäivät. Tilaisuuksia on todella monia. Ja jos olet aina ollut se joka juo, on monen vaikea ymmärtää, mikset nyt voi ottaa vaikka vain yhtä?
Yhden jälkeen tulee luonnollisesti kaksi ja kolme ja niin edelleen. Yhdestä ei tule mitään oloa. Tai tarvitseeko edes? Kyllä sanoisin ihan kenelle vaan että harvoin se jää vain yhteen. Miksi sitten ylipäätään juoda? Humalahakuisuus on se mihin on totuttu. Ei kukaan juo vain yhtä. (tietysti löytyy heitäkin, en sitä sano)
Olen lukenut että alkoholi poistuu elimistöstä kokonaan kolmessa (3) kuukaudessa. Kolmessa. Se on hurjan pitkä aika. Maksa alkaa polttamaan alkoholia ja se ei polta sitten mitään muuta. Aika tehokas aine. Tässä pieni maininta maksan toiminnasta. Parissa kuukaudessa saa lähes terveen maksan. En ole ollut mikään suurkuluttaja tähän asti, mutta jos itse huomaa että nyt on liikaa koukussa, niin silloin kannattaa miettiä mikä on järkevää.
Eilen oli ensimmäinen perjantai pitkään aikaan kun en juonut lasillistakaan alkoholia. Yleensä on tulee juotua yksi kaksi. Itsellä huomaan että sitten ei jaksa tehdä oikein mitään järkevää koko viikonloppuna koska haluaa rentoutua myös lauantaina. Yöuniin alkoholin juominen vaikuttaa omalla kohdalla kahdella tavalla. Toisaalta se auttaa nukahtamaan helpommin, mutta toisinaan unet ovat katkonaisia, Uni on aika levotonta ja painajaisia näen useammin. Olen myös aika harhainen, herään ja kuvittelen olevani jossain muualla, seinät kaatuu päälle tai sängyssä on esimerkiksi jotain vikaa.
Viikon aikana olen nukkunut tavallista paremmin. Nukahdan ihan tavalliseen tapaani. Jaksan touhuta kotona ja eritoten jaksan lähteä kuntosalille, myös viikonloppuisin.
Raportoin lakostani aika ajoin joten pysykää kuulolla. Omia ajatuksia saa jakaa kommenttiboksin puolella :)
(Pahoittelen edelleen kuvatonta blogia)
HUOM. Nämä kirjoitukset ovat minun mielipiteitäni ja minun elämästäni, Tämä ei ole mikään ohjenuora tai opas kenellekään. Ei tarvitse vetää hernettä nenään mutta kommentoida toki saa ja esittää omia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämä ei varmasti ole kovin yleistä että blogeissa kirjoitetaan aiheesta. En ole itse ainakaan törmännyt aihetta käsitteleviin blogeihin, en ole kyllä etsinytkään. Blogiani pystyy kuitenkin kuka vaan lukemaan joten pyydän että asiat pysyy asioina.
Ensimmäisenä varmasti tulee mieleen ihmisille, kun kieltäydyn (naiset) viinilasillisesta, että oletko raskaana? Sitten varmaankin kysytään että yritätkö tulla raskaaksi. En ja en. Lapsiluku täynnä.
Sitten on näitä tilaisuuksia joissa "kuuluu" juoda. Yksi lasillinen juhla-aterian kanssa, kuoharit uutena vuotena, vappukuoharit vapun kunniaksi, Synttärihumalat, menen "yhdelle" (kahdelle, kolmelle..), Jouluglögit, juhannuskaljat, saunakaljat tai -siiderit. Illanvietot, risteilyt ja vuosipäivät. Tilaisuuksia on todella monia. Ja jos olet aina ollut se joka juo, on monen vaikea ymmärtää, mikset nyt voi ottaa vaikka vain yhtä?
Yhden jälkeen tulee luonnollisesti kaksi ja kolme ja niin edelleen. Yhdestä ei tule mitään oloa. Tai tarvitseeko edes? Kyllä sanoisin ihan kenelle vaan että harvoin se jää vain yhteen. Miksi sitten ylipäätään juoda? Humalahakuisuus on se mihin on totuttu. Ei kukaan juo vain yhtä. (tietysti löytyy heitäkin, en sitä sano)
Olen lukenut että alkoholi poistuu elimistöstä kokonaan kolmessa (3) kuukaudessa. Kolmessa. Se on hurjan pitkä aika. Maksa alkaa polttamaan alkoholia ja se ei polta sitten mitään muuta. Aika tehokas aine. Tässä pieni maininta maksan toiminnasta. Parissa kuukaudessa saa lähes terveen maksan. En ole ollut mikään suurkuluttaja tähän asti, mutta jos itse huomaa että nyt on liikaa koukussa, niin silloin kannattaa miettiä mikä on järkevää.
Eilen oli ensimmäinen perjantai pitkään aikaan kun en juonut lasillistakaan alkoholia. Yleensä on tulee juotua yksi kaksi. Itsellä huomaan että sitten ei jaksa tehdä oikein mitään järkevää koko viikonloppuna koska haluaa rentoutua myös lauantaina. Yöuniin alkoholin juominen vaikuttaa omalla kohdalla kahdella tavalla. Toisaalta se auttaa nukahtamaan helpommin, mutta toisinaan unet ovat katkonaisia, Uni on aika levotonta ja painajaisia näen useammin. Olen myös aika harhainen, herään ja kuvittelen olevani jossain muualla, seinät kaatuu päälle tai sängyssä on esimerkiksi jotain vikaa.
Viikon aikana olen nukkunut tavallista paremmin. Nukahdan ihan tavalliseen tapaani. Jaksan touhuta kotona ja eritoten jaksan lähteä kuntosalille, myös viikonloppuisin.
Raportoin lakostani aika ajoin joten pysykää kuulolla. Omia ajatuksia saa jakaa kommenttiboksin puolella :)
(Pahoittelen edelleen kuvatonta blogia)
5. tammikuuta 2017
Kuka olen?
Käväisin tuossa blogiarkistossani ja huomasin että aloitin bloggaamisen vuonna 2012! Viisi vuotta sitten aloitti blogiosoite nimeltään "orangekillerkitty". Huh. Ihmettelette varmaan nimeä. Niin minäkin juuri nyt. Orange on nyt aika selkeä mutta Killer kitty ei niinkään. Nimi juontaa t-paidasta jonka omistin (omistan? en ole varma). Siinä luki killer kitty ja kuva oli musta kissa (juu, todella johdonmukaista), joten siksi kun en muuta keksinyt, oli blogin nimi keksitty! (huoh). Ja blogin nimihän oli Oranssifriikin elämää.
Sittemmin vaihdoin osoitteen nykyiseen ja on houkutellut ehkä vähemmän vieraskielisiä katselijoita. Nimi on vaihtanut muotoaan ja ajatustaan useammin, en oikein ole tyytyväinen mihinkään. Mutta nyt.
Minua on kutsuttu tätioranssiksi jo tovi, varmaan johtuu siitä että tykkään niin paljon yhdestä tietystä väristä, pukeudun mielelläni oranssiin ja oransseja tavaroita hakeutuu luokseni. Ihanat ystävät virkkaavat oransseja kaulaliinoja, järjestävät oranssisynttäribileitä ja kiikuttavat oranssinvärisiä hukkavaatteitaan minulle. Joku sanoi joskus että kyllä sä varmaan kohta kyllästyt. Noh, minun varhaisimmat muistoni oranssista juurtavat lapsuudenkodista jossa oli Sarviksen kylpyamme. Oranssi. Etta kyllä se taitaa olla koko elämän juttu :) Eikä kyllästytä. Onneksi on myös eri värisiä oransseja.
Olen neljänkympin ohittanut mutta omasta mielestäni aika nuorenmielinen vielä. Ikäkriisin podin ja se on nyt mennyttä. Olen sinut itseni kanssa, ainakin suuren osan ajan päivästä. Perheeseen kuuluu mies, ja kaksi jälkeläistä, jotka eivät ole enää sieltä pienimmästä päästä, joten äidillä on aina välillä aikaa itselle...
Tykkään tehdä jonkin verran käsitöitä. Virkkaan aina jotain yksinkertaista ja kudon ainakin tiskirättejä. Etsin välillä ideoita internetin ihmeellisestä maailmasta ja sitten ihan omasta päästä. Jos materiaali on kierrätettyä, aina parempi. Olen ahkera kierrätyskeskuksessa kävijä ja suosin myös kirpputoreja ja Fida-lähetystoreja. Askartelen mielelläni kortteja ja teen lahjoja itse.
Olen ollut "vuosi ilman uusia vaatteita"- aatteen mukana jo vuosia; en löydä juuri mitään vaatteita kaupoista kun ovat kaikki niin samanlaisia. Pyrin käyttämään vaatteen loppuun asti.
Pyrin pitämään itseni kunnossa liikunnan ja terveellisen ruokavalion avulla. Lajini ovat salibandy, kuntosali ja pyöräily. Kerään roskia aina kun liikun kävellen. Olen harrastanut vähän aikaa uintia ihan kuntoilumielessä ja kuntonyrkkeilyä parisen vuotta. Juoksin parisen vuotta sitten lenkkejä,mutta ne ovat jääneet. Vuonna 2013 juoksin kaksi kympin lenkkiä, naistenkympin ja rantakympin. Kaikkea kannattaa kokeilla!
Tervetuloa uudet lukijat ja vanhat (aikaisemmat siis) seuraamaan :)
Sittemmin vaihdoin osoitteen nykyiseen ja on houkutellut ehkä vähemmän vieraskielisiä katselijoita. Nimi on vaihtanut muotoaan ja ajatustaan useammin, en oikein ole tyytyväinen mihinkään. Mutta nyt.
Minua on kutsuttu tätioranssiksi jo tovi, varmaan johtuu siitä että tykkään niin paljon yhdestä tietystä väristä, pukeudun mielelläni oranssiin ja oransseja tavaroita hakeutuu luokseni. Ihanat ystävät virkkaavat oransseja kaulaliinoja, järjestävät oranssisynttäribileitä ja kiikuttavat oranssinvärisiä hukkavaatteitaan minulle. Joku sanoi joskus että kyllä sä varmaan kohta kyllästyt. Noh, minun varhaisimmat muistoni oranssista juurtavat lapsuudenkodista jossa oli Sarviksen kylpyamme. Oranssi. Etta kyllä se taitaa olla koko elämän juttu :) Eikä kyllästytä. Onneksi on myös eri värisiä oransseja.
Olen neljänkympin ohittanut mutta omasta mielestäni aika nuorenmielinen vielä. Ikäkriisin podin ja se on nyt mennyttä. Olen sinut itseni kanssa, ainakin suuren osan ajan päivästä. Perheeseen kuuluu mies, ja kaksi jälkeläistä, jotka eivät ole enää sieltä pienimmästä päästä, joten äidillä on aina välillä aikaa itselle...
Tykkään tehdä jonkin verran käsitöitä. Virkkaan aina jotain yksinkertaista ja kudon ainakin tiskirättejä. Etsin välillä ideoita internetin ihmeellisestä maailmasta ja sitten ihan omasta päästä. Jos materiaali on kierrätettyä, aina parempi. Olen ahkera kierrätyskeskuksessa kävijä ja suosin myös kirpputoreja ja Fida-lähetystoreja. Askartelen mielelläni kortteja ja teen lahjoja itse.
Olen ollut "vuosi ilman uusia vaatteita"- aatteen mukana jo vuosia; en löydä juuri mitään vaatteita kaupoista kun ovat kaikki niin samanlaisia. Pyrin käyttämään vaatteen loppuun asti.
Pyrin pitämään itseni kunnossa liikunnan ja terveellisen ruokavalion avulla. Lajini ovat salibandy, kuntosali ja pyöräily. Kerään roskia aina kun liikun kävellen. Olen harrastanut vähän aikaa uintia ihan kuntoilumielessä ja kuntonyrkkeilyä parisen vuotta. Juoksin parisen vuotta sitten lenkkejä,mutta ne ovat jääneet. Vuonna 2013 juoksin kaksi kympin lenkkiä, naistenkympin ja rantakympin. Kaikkea kannattaa kokeilla!
Tervetuloa uudet lukijat ja vanhat (aikaisemmat siis) seuraamaan :)
2. tammikuuta 2017
Toivoa ja lupauksia vuodelle 2017
Nuorempana sitä tuli lupailtua vaikka mitä vuoden vaihteessa: vähennän karkinsyömistä, lopetan karkinsyönnin kuukaudeksi, liikun paljon enemmän, aloitan uuden harrastuksen, syön terveellisemmin jne jne.
Viime vuonna olin tosiaan tammikuun ilman karkkia ja kahvia. No karkittomuus ei ihan toteutunut, loppumetreillä taisin sortua mutta tauko teki hyvää. Sen jälkeen osasi jotenkin tunnistaa, miksi söi herkkuja ja milloin. Töiden jälkeen; kun oli paha mieli, onnistumisista, epäonnesta, työuupumuksesta, työniloista, ennen kotiin menoa, kaupassakäynnin jälkeen, arkisin, viikonloppuisin ja "mä oon niin ansainnut tämän!" Kyllä, syitä on monenmonta. Toteakseni vain että jokaisella kauppareissulla ei tarvitse ostaa uutuussuklaapatukkaa tai jäätelöä. Kun kävelee vaan ohi. Ottaa itseään niskasta kiinni ja kävelee. Voittajaolo!
Joku voisi ajatella että höh, mitä nyt pienistä. Mutta kun omalla kohdalla kohtuutta ei oikein ole. Ei sitä enää muista miten paha olo tuli kun veti irtiksiä pussillisen. Mutta kun taas olet syönyt pussikaupalla, niin riittää nykyään jo 100g. Ja sitten tulee ajatelleeksi kaikkia lisäaineita ja kaikkea turhaa ( pitää muistaa ensi kerralla), niin yök. Kohtuus kaikessa sanotaan. Mulle se vaan on itsekuri, kävele ohi, et tarvitse tänään. Mutta tänä vuonna en aloittanut karkkilakkoa.
Enkä kahvilakkoa. Join tammikuussa 2016 teetä kylläkin, mutta teepussin dippaaminen töissä kun on kiire vs. kaadat suodatettua kahvia suoraan kuppiin sekunnissa, niin on vissi ero. Maidon kanssa mä sitä juon, tosin loppua vuoden kohti maito tökki ja opettelin juomaan mustana. Se taas ei ole hyvä hampaille, vaikka värjäytyy ne muustakin kuin kahvista.
Olen vuoden käynyt kuntosalilla. Omalla kuntosalillani saa kehonkoostumusmittauksen ja treeniohjauksen kaksi kertaa vuodessa ja aloitin kevyesti tammikuussa 2016. Seuraavan kerran kävin tsekkauksessa toukokuussa. Paino oli pysynyt samana mutta lihasta oli tullut lisää ja rasvaa hävinnyt. Vedenjuonti ok, diabetes-riski olematon jne. Kesän treenasin ihan ok ja syksyllä sitten tuli takapakkia. Oli kaikenlaista kremppaa, jännetupintulehdusta, selkä meni kramppiin, pohje meni kramppiin ja kärsin äänen käheydestä ja pienistä flunssista. Treenaapa siinä sitten. Puihin meni, aivan ,metsikköön. Hyvä jos tuli käytyä kerran viikossa ja kun toukokuussa oli aloitettu hieman kovemmalla ohjelmalla, eihän sitä jaksanut. Löysäily alkoi. Lunta tuli marraskuussa ja pyöräily loppui siihen. salibandytreeneissä ahkeroin maalissa, hiki tuli sopivasti mutta eipä se kuntoa nostanut.
Bussilla hurautin töihin kaksi kuukautta, kaksi pysäkin väliä, mutta ainakin olin aina ajoissa töissä.
Nyt kävin tänään mittauksissa uudestaan. Juu, varasin ajan ennen joulua vaikka tiesin että hullua on mennä heti joulumässäilyjen jälkeen, todella viisasta, Susanna! Tulihan sitä syötyä suklaata paljon ja ruokaa muutenkin ja liikuttua: ei ollenkaan. Säät eivät suosineet. Mittaukset näyttivät vähän mitä uumoilinkin. Paino oli noussut kolmisen kiloa ja lihasta kadonnut, se mikä oli tullutkin viime alkuvuodesta. Mutta muut arvot olivat kohillaan ja muutettiin rennommaksi mutta tiukaksi treeniksi takaisin. Vedenjuonti jatkuu samaan malliin kuin aikaisemminkin ja aion liikkua myös töissä enemmän, vapaaehtoisesti. Jos se tästä!
Alkoholi jää pois "ruokavaliosta" juhannukseen asti. Haluan testata mitä se tekee iholle, elimistölle, virkeydelle, mielialalle ja olemiselle.
Käsitöistä haluan olla innostunut koko vuoden. Virkkausta, vähän kutomista, näpertämistä, askartelua, luovuutta ja innostusta.
Parempi kun ei lupaile liikoja ja mahdottomuuksia ja näyttii elämästä. Nämä 5 asiaa toivon että näkyy vuodessani 2017.
Liikunta
Hyvä olo itsellä
Käsityöt
Ystävien tapaaminen
Perhe-elämä
:)
Viime vuonna olin tosiaan tammikuun ilman karkkia ja kahvia. No karkittomuus ei ihan toteutunut, loppumetreillä taisin sortua mutta tauko teki hyvää. Sen jälkeen osasi jotenkin tunnistaa, miksi söi herkkuja ja milloin. Töiden jälkeen; kun oli paha mieli, onnistumisista, epäonnesta, työuupumuksesta, työniloista, ennen kotiin menoa, kaupassakäynnin jälkeen, arkisin, viikonloppuisin ja "mä oon niin ansainnut tämän!" Kyllä, syitä on monenmonta. Toteakseni vain että jokaisella kauppareissulla ei tarvitse ostaa uutuussuklaapatukkaa tai jäätelöä. Kun kävelee vaan ohi. Ottaa itseään niskasta kiinni ja kävelee. Voittajaolo!
Joku voisi ajatella että höh, mitä nyt pienistä. Mutta kun omalla kohdalla kohtuutta ei oikein ole. Ei sitä enää muista miten paha olo tuli kun veti irtiksiä pussillisen. Mutta kun taas olet syönyt pussikaupalla, niin riittää nykyään jo 100g. Ja sitten tulee ajatelleeksi kaikkia lisäaineita ja kaikkea turhaa ( pitää muistaa ensi kerralla), niin yök. Kohtuus kaikessa sanotaan. Mulle se vaan on itsekuri, kävele ohi, et tarvitse tänään. Mutta tänä vuonna en aloittanut karkkilakkoa.
Enkä kahvilakkoa. Join tammikuussa 2016 teetä kylläkin, mutta teepussin dippaaminen töissä kun on kiire vs. kaadat suodatettua kahvia suoraan kuppiin sekunnissa, niin on vissi ero. Maidon kanssa mä sitä juon, tosin loppua vuoden kohti maito tökki ja opettelin juomaan mustana. Se taas ei ole hyvä hampaille, vaikka värjäytyy ne muustakin kuin kahvista.
Olen vuoden käynyt kuntosalilla. Omalla kuntosalillani saa kehonkoostumusmittauksen ja treeniohjauksen kaksi kertaa vuodessa ja aloitin kevyesti tammikuussa 2016. Seuraavan kerran kävin tsekkauksessa toukokuussa. Paino oli pysynyt samana mutta lihasta oli tullut lisää ja rasvaa hävinnyt. Vedenjuonti ok, diabetes-riski olematon jne. Kesän treenasin ihan ok ja syksyllä sitten tuli takapakkia. Oli kaikenlaista kremppaa, jännetupintulehdusta, selkä meni kramppiin, pohje meni kramppiin ja kärsin äänen käheydestä ja pienistä flunssista. Treenaapa siinä sitten. Puihin meni, aivan ,metsikköön. Hyvä jos tuli käytyä kerran viikossa ja kun toukokuussa oli aloitettu hieman kovemmalla ohjelmalla, eihän sitä jaksanut. Löysäily alkoi. Lunta tuli marraskuussa ja pyöräily loppui siihen. salibandytreeneissä ahkeroin maalissa, hiki tuli sopivasti mutta eipä se kuntoa nostanut.
Bussilla hurautin töihin kaksi kuukautta, kaksi pysäkin väliä, mutta ainakin olin aina ajoissa töissä.
Nyt kävin tänään mittauksissa uudestaan. Juu, varasin ajan ennen joulua vaikka tiesin että hullua on mennä heti joulumässäilyjen jälkeen, todella viisasta, Susanna! Tulihan sitä syötyä suklaata paljon ja ruokaa muutenkin ja liikuttua: ei ollenkaan. Säät eivät suosineet. Mittaukset näyttivät vähän mitä uumoilinkin. Paino oli noussut kolmisen kiloa ja lihasta kadonnut, se mikä oli tullutkin viime alkuvuodesta. Mutta muut arvot olivat kohillaan ja muutettiin rennommaksi mutta tiukaksi treeniksi takaisin. Vedenjuonti jatkuu samaan malliin kuin aikaisemminkin ja aion liikkua myös töissä enemmän, vapaaehtoisesti. Jos se tästä!
Alkoholi jää pois "ruokavaliosta" juhannukseen asti. Haluan testata mitä se tekee iholle, elimistölle, virkeydelle, mielialalle ja olemiselle.
Käsitöistä haluan olla innostunut koko vuoden. Virkkausta, vähän kutomista, näpertämistä, askartelua, luovuutta ja innostusta.
Parempi kun ei lupaile liikoja ja mahdottomuuksia ja näyttii elämästä. Nämä 5 asiaa toivon että näkyy vuodessani 2017.
Liikunta
Hyvä olo itsellä
Käsityöt
Ystävien tapaaminen
Perhe-elämä
:)
29. joulukuuta 2016
Vuoden 2016 lupaukset ja miten niiden sitten kävikään
Kaivoin esiin kirjoituksen jonka kirjoitin tammikuussa 2016. Mikä meni niinkuin suunnittelin ja mikä ei? Katsotaanpa:
Minä lupaan itselleni:
LUPAUS: Lupaan hoitaa itseäni paremmin. Ihana ystäväni antoi joululahjaksi lahjakortin kuntosalille ja hän saa seuraa ainakin kuukauden ja minä hyvää mieltä itselleni. Jospa siitä tulisi tapa ja jatkaisin vielä toisenkin kuukauden.
Kyllä. Kävin koko vuoden kuntosalilla. Maksoin kuukausimaksua ja sain itseni ihan hyvään kuntoon kesään mennessä. Sitten alkoi alamäki, kremppoja kädessä, pohkeessa ja flunssakausi tarttui minuunkin. Syksy ei mennyt niinkuin halusin. Hyvä jos kävin kerran kuukaudessa. Tähän tulee muutos ja ajankäyttö tulee olemaan erilaista. Perhe-elämä(kään) ei kärsi kun sen suunnittelee oikein.
LUPAUS: Kuten aikasempinakin vuosina lupaan käydä hierojalla joka kuukausi. 45 minuuttia hyvää oloa selälle joka kuukausi.
Tammikuusta kesäkuuhun kävin noin 5 viikon välein hierojalla ja se todella auttoi. Kesän jälkeen totesin että harvempi tahti riittää, kun käy kuntosalilla, selkä ei kipeytynyt töissä ollenkaan. Lokakuussa jouduin perumaan hieronta-ajan kun pelkäsin että flunssa menee pahemmaksi eikä minulla ollut ääntä. Nyt en ole käynyt kahteen kuukauteen ja ensi vuonna menen kyllä.
LUPAUS: Jatkan harrastuksiani samalla innolla kuin aikaisemmin. Salibandy ja pilates kuuluu ohjelmaan tänäkin vuonna. Ajan pyörällä aina kuin mahdollista ja kävelen usein. Samalla polvet saa kyytiä kun kerään roskia.
Pilates jatkui toukokuuhun asti. Kävin sitkeästi vaikken niin osannut ja ärsytti kun tuntui (mikä on kyllä totta) ettei minulla mitään syviä lihaksia ole. Ihan hyvä olo siitä oli aina jälkeenpäin mutta uudelle kurssille en varannut paikkaa syksyllä. Ajattelin että kuntosali ja salibandyyn pääseminen on jo lottovoitto perheenäidille. Pyöräily töihin loppui marraskuussa kuin seinään lumien tulon jälkeen ja ostin bussikortin. Nopeaa kun löysin uuden reitin ja juosta sai pysäkeille ja töihin kun luuli ehtivänsä pienelläkin "varoitusajalla". Roskia kerään aina kun ehdin, joskus pussillisiakin. Niitä riittää
LUPAUS: Olen herkkulakossa ja kahvilakossa ainakin tammikuun. En osta karkkia enkä herkuttele muualla edes muiden ostamia. Haastoin karkkilakkoon jo kaksi työkaveria. Jokainen saa määritellä herkkunsa itse.
Olin herkkulakossa ja kahvilakossa tammikuun. Vähensin karkkien syömistä ja ajoittain se onnistuikin. Työpaikan kahvihuoneet ovat kirous, en osaa olla syömättä. Mutta ostin harvemmin ja harvemmin karkkipusseja. Juon edelleen kahvia, mutta vähemmän. Kahta lakkoa päällekkäin en suosittele.
LUPAUS: Aloitan joululahjojen tekemisen ajoissa. Teen jälleen kaikki itse ja etsin hyviä vinkkejä blogeista ja kierrätyskeskuksen sivuilta. Pyrin ostamaan kierrätettyä, poikkeuksen teen kutomiseen ja virkkaukseen käytetyt langat.
Joo. Enpä muistanut aloittaa. Ehkä tänä vuonna. Ideoita ja intoa on mutta taidot niiden tekemiseen ei aina riitä. Tiskirättejä: lankaa on, taitoa ei. Mutta uusia virkkausideoita olen jo saanut!
LUPAUS: Aloitan tai oikeastaan jatkan Siivouspäivä-sivuston aloittamaa kampanjaa "Vuosi ilman uusia vaatteita". Olen ollut mukana tietämättäni jo vuosia ja kesällä luin Rinna Saramäen "hyvän mielen vaatekaappi"-kirjan ja se sai minut päättäväisemmäksi vaatevalinnoissani. Jos jotain vaatetta tarvitsen, löydän sen kirpputoreilta. Vuoden 2015 ostokset on koottu yhteen postaukseen ja aion raportoida uusista (käytetyistä) vaatekaappilöydöistä heti blogiin. Vuonna 2015 sain kulumaan vaatteisiin rahaa reilut 100€, pääsisinkö sen alle tänä vuonna? Yksi hankinta luultavasti menee kaiken edelle ja josta olen haaveillut monta vuotta ja niitä on tosiaan harkittu ja mietitty pitkään. Nimittäin Minna Parikan korkokengät. Yritän löytää ne käytettynä mutta loppuvuonna on yksi tilaisuus johon tarvitsen ehjät korkkarit. Lupaan tästäkin raportoida.
Minna parikan kengät löysin uutena kaupasta ja niillä köpöttelin rippijuhlissa. En juurikaan ostanut uusia vaatteita. Alkuvuodesta taisin kirpputorilta ostaa jotain ja marraskuussa löysin käytettynä (wst.fi) mustat nilkkurit korkosaappaiden tilalle. Kerään vielä vaateostokset yhteen postaukseen, jotta pääsen johonkin euromäärään vuoden 2016 osalta. Minna Parikan kengät maksoivat 315€, mutta ne ovat ainoat korkokenkäni ja harkitut ostokset. Heräteostoksia taitaa olla muutama...
Liikunta, herkut, vaatteet ja lahjat. Eikös siinä olisi jo lupauksia kerrallaan?
Mitä sinä toivot tai lupaat tehdä ensi vuonna?
Blogin kirjoittamista on tarkoitus jatkaa ensi vuonnakin. Haussa on uusi ilme, ehkä myös uusi nimikin. Nyt on oma tietokone jolla saa kirjoittaa kun sille tuntuu. Katsotaan mitä uusi vuosi jälleen tuo tullessaan. Ainakin muutama uusi tavoite :)
Minä lupaan itselleni:
LUPAUS: Lupaan hoitaa itseäni paremmin. Ihana ystäväni antoi joululahjaksi lahjakortin kuntosalille ja hän saa seuraa ainakin kuukauden ja minä hyvää mieltä itselleni. Jospa siitä tulisi tapa ja jatkaisin vielä toisenkin kuukauden.
Kyllä. Kävin koko vuoden kuntosalilla. Maksoin kuukausimaksua ja sain itseni ihan hyvään kuntoon kesään mennessä. Sitten alkoi alamäki, kremppoja kädessä, pohkeessa ja flunssakausi tarttui minuunkin. Syksy ei mennyt niinkuin halusin. Hyvä jos kävin kerran kuukaudessa. Tähän tulee muutos ja ajankäyttö tulee olemaan erilaista. Perhe-elämä(kään) ei kärsi kun sen suunnittelee oikein.
LUPAUS: Kuten aikasempinakin vuosina lupaan käydä hierojalla joka kuukausi. 45 minuuttia hyvää oloa selälle joka kuukausi.
Tammikuusta kesäkuuhun kävin noin 5 viikon välein hierojalla ja se todella auttoi. Kesän jälkeen totesin että harvempi tahti riittää, kun käy kuntosalilla, selkä ei kipeytynyt töissä ollenkaan. Lokakuussa jouduin perumaan hieronta-ajan kun pelkäsin että flunssa menee pahemmaksi eikä minulla ollut ääntä. Nyt en ole käynyt kahteen kuukauteen ja ensi vuonna menen kyllä.
LUPAUS: Jatkan harrastuksiani samalla innolla kuin aikaisemmin. Salibandy ja pilates kuuluu ohjelmaan tänäkin vuonna. Ajan pyörällä aina kuin mahdollista ja kävelen usein. Samalla polvet saa kyytiä kun kerään roskia.
Pilates jatkui toukokuuhun asti. Kävin sitkeästi vaikken niin osannut ja ärsytti kun tuntui (mikä on kyllä totta) ettei minulla mitään syviä lihaksia ole. Ihan hyvä olo siitä oli aina jälkeenpäin mutta uudelle kurssille en varannut paikkaa syksyllä. Ajattelin että kuntosali ja salibandyyn pääseminen on jo lottovoitto perheenäidille. Pyöräily töihin loppui marraskuussa kuin seinään lumien tulon jälkeen ja ostin bussikortin. Nopeaa kun löysin uuden reitin ja juosta sai pysäkeille ja töihin kun luuli ehtivänsä pienelläkin "varoitusajalla". Roskia kerään aina kun ehdin, joskus pussillisiakin. Niitä riittää
LUPAUS: Olen herkkulakossa ja kahvilakossa ainakin tammikuun. En osta karkkia enkä herkuttele muualla edes muiden ostamia. Haastoin karkkilakkoon jo kaksi työkaveria. Jokainen saa määritellä herkkunsa itse.
Olin herkkulakossa ja kahvilakossa tammikuun. Vähensin karkkien syömistä ja ajoittain se onnistuikin. Työpaikan kahvihuoneet ovat kirous, en osaa olla syömättä. Mutta ostin harvemmin ja harvemmin karkkipusseja. Juon edelleen kahvia, mutta vähemmän. Kahta lakkoa päällekkäin en suosittele.
LUPAUS: Aloitan joululahjojen tekemisen ajoissa. Teen jälleen kaikki itse ja etsin hyviä vinkkejä blogeista ja kierrätyskeskuksen sivuilta. Pyrin ostamaan kierrätettyä, poikkeuksen teen kutomiseen ja virkkaukseen käytetyt langat.
Joo. Enpä muistanut aloittaa. Ehkä tänä vuonna. Ideoita ja intoa on mutta taidot niiden tekemiseen ei aina riitä. Tiskirättejä: lankaa on, taitoa ei. Mutta uusia virkkausideoita olen jo saanut!
LUPAUS: Aloitan tai oikeastaan jatkan Siivouspäivä-sivuston aloittamaa kampanjaa "Vuosi ilman uusia vaatteita". Olen ollut mukana tietämättäni jo vuosia ja kesällä luin Rinna Saramäen "hyvän mielen vaatekaappi"-kirjan ja se sai minut päättäväisemmäksi vaatevalinnoissani. Jos jotain vaatetta tarvitsen, löydän sen kirpputoreilta. Vuoden 2015 ostokset on koottu yhteen postaukseen ja aion raportoida uusista (käytetyistä) vaatekaappilöydöistä heti blogiin. Vuonna 2015 sain kulumaan vaatteisiin rahaa reilut 100€, pääsisinkö sen alle tänä vuonna? Yksi hankinta luultavasti menee kaiken edelle ja josta olen haaveillut monta vuotta ja niitä on tosiaan harkittu ja mietitty pitkään. Nimittäin Minna Parikan korkokengät. Yritän löytää ne käytettynä mutta loppuvuonna on yksi tilaisuus johon tarvitsen ehjät korkkarit. Lupaan tästäkin raportoida.
Minna parikan kengät löysin uutena kaupasta ja niillä köpöttelin rippijuhlissa. En juurikaan ostanut uusia vaatteita. Alkuvuodesta taisin kirpputorilta ostaa jotain ja marraskuussa löysin käytettynä (wst.fi) mustat nilkkurit korkosaappaiden tilalle. Kerään vielä vaateostokset yhteen postaukseen, jotta pääsen johonkin euromäärään vuoden 2016 osalta. Minna Parikan kengät maksoivat 315€, mutta ne ovat ainoat korkokenkäni ja harkitut ostokset. Heräteostoksia taitaa olla muutama...
Liikunta, herkut, vaatteet ja lahjat. Eikös siinä olisi jo lupauksia kerrallaan?
Mitä sinä toivot tai lupaat tehdä ensi vuonna?
Blogin kirjoittamista on tarkoitus jatkaa ensi vuonnakin. Haussa on uusi ilme, ehkä myös uusi nimikin. Nyt on oma tietokone jolla saa kirjoittaa kun sille tuntuu. Katsotaan mitä uusi vuosi jälleen tuo tullessaan. Ainakin muutama uusi tavoite :)
4. joulukuuta 2016
Joulu tulla jollottaa... ja kuulumisia syksyltä
Niin se syksy vain hurahti nopeasti ohi. Olen halunnut palata kirjoituspuuhiin todella, todella monta kertaa, mutta se ajatus siitä, että kirjoittaisi ajatuksiaan ilmi, on ehkä vähän kauhistuttanut. Aika paljon kaikkea on tapahtunutkin omassa elämässä ja on ollut hankala aloittaa mistään. Kuka muka haluaisi lukea?
Syksy on ollut erikoisten sairaskertomusten aikaa. Olen ollut kohtuullisen paljon pois töistä, mutta en flunssaisena. Kuulkaa, kaikkea muuta on ollut. Siirryin myös takaisin vanhoihin töihin, mikä on ollut mukavaa.
Ja sitten olen käynyt useasti kampaajalla! Uutta ilmettä joka kerta. Mulla on ihan huippu uusi kampaaja! Mulle on mm.tehty Undercut...
Marraskuussa kävimme varmasti kaikki lumimaisemissa, jo toivoen jotta säilyisi jouluun asti. Paskanmarjat. Loppui n. kolmen viikon päästä. Huomasin että en ehtinyt kyllästyä synkkyyteen ja valo tuli ja taas oli niin synkkää ilman lunta. Mutta eipä näytä vaikuttavan minun olotilaani.
Lokakuussa kävin Mikael Gabrielin keikalla The Circuksessa vähän suunnittelematta. Tai toivoin pääseväni, saavani aikaiseksi ostaa lippu keikalle jo kuukausi etukäteen, mutta ostaminen venyi ja venyi. Lopulta perjantai-iltana kysyi siipalta olisko mahdollista mennä ja kun "lupa tuli", ostin lipun ja suuntasin itseni ikärajattomien keikalle. Vanha ei jaksa valvoa puoleenyöhön.
Olihan keikka. Hymyilin sen jälkeen kaksi viikkoa. Otin tavaksi kuunnella musiikkia Spotifystä kuulokksella työmatkoilla ja aion opetella kaikki biisit ulkoa. Sillä ostin itselleni ja kummitytölle synttärilahjaksi liput Himmee-kiertueen Helsingin keikalle. Himmee tyyppi.
Blogin ilmettä olisi tarkoitus myös uudistaa. Luulen saavani uuden kännykän joululahjaksi ja uusi tietokonekin tippuisi taivaasta. Josko sitten olisi intoa? En tiedä. saattepa nähdä!
Saa muuten ehdottaa blogille uutta nimeä! Oranssimaailmani säilyy osoitteena mutta nyt etsitään pelkistettyä nimeä blogille. Mikä kuvastaisi tätä kaikkea pölinää mun pään sisällä... Oranssi on aina pop, nelikymppinen äiti-ihminen tätä kirjoittelee. Kierrätys, secondhand, ekologisuus,kirppikset... vapaaehtoisuus lähellä sydäntä.
Vuodenvaihteessa toivottavasti on jo uusi ilme!
Syksy on ollut erikoisten sairaskertomusten aikaa. Olen ollut kohtuullisen paljon pois töistä, mutta en flunssaisena. Kuulkaa, kaikkea muuta on ollut. Siirryin myös takaisin vanhoihin töihin, mikä on ollut mukavaa.
Ja sitten olen käynyt useasti kampaajalla! Uutta ilmettä joka kerta. Mulla on ihan huippu uusi kampaaja! Mulle on mm.tehty Undercut...
Marraskuussa kävimme varmasti kaikki lumimaisemissa, jo toivoen jotta säilyisi jouluun asti. Paskanmarjat. Loppui n. kolmen viikon päästä. Huomasin että en ehtinyt kyllästyä synkkyyteen ja valo tuli ja taas oli niin synkkää ilman lunta. Mutta eipä näytä vaikuttavan minun olotilaani.
Lokakuussa kävin Mikael Gabrielin keikalla The Circuksessa vähän suunnittelematta. Tai toivoin pääseväni, saavani aikaiseksi ostaa lippu keikalle jo kuukausi etukäteen, mutta ostaminen venyi ja venyi. Lopulta perjantai-iltana kysyi siipalta olisko mahdollista mennä ja kun "lupa tuli", ostin lipun ja suuntasin itseni ikärajattomien keikalle. Vanha ei jaksa valvoa puoleenyöhön.
Olihan keikka. Hymyilin sen jälkeen kaksi viikkoa. Otin tavaksi kuunnella musiikkia Spotifystä kuulokksella työmatkoilla ja aion opetella kaikki biisit ulkoa. Sillä ostin itselleni ja kummitytölle synttärilahjaksi liput Himmee-kiertueen Helsingin keikalle. Himmee tyyppi.
Blogin ilmettä olisi tarkoitus myös uudistaa. Luulen saavani uuden kännykän joululahjaksi ja uusi tietokonekin tippuisi taivaasta. Josko sitten olisi intoa? En tiedä. saattepa nähdä!
Saa muuten ehdottaa blogille uutta nimeä! Oranssimaailmani säilyy osoitteena mutta nyt etsitään pelkistettyä nimeä blogille. Mikä kuvastaisi tätä kaikkea pölinää mun pään sisällä... Oranssi on aina pop, nelikymppinen äiti-ihminen tätä kirjoittelee. Kierrätys, secondhand, ekologisuus,kirppikset... vapaaehtoisuus lähellä sydäntä.
Vuodenvaihteessa toivottavasti on jo uusi ilme!
18. elokuuta 2016
Syksyn satoa läheltä ja kaukaa
 |
| Karviaisia sukulaisten puskista |
 |
| Uusia perunoita omasta ämpäristä |
 |
| Omenoita omasta puusta, ehkä syyskuussa |
 |
| Mustikoita kerätty 10 litraa talven varalle pakkaseen |
 |
| Karhunvatukoita äidin pensaasta |
 |
| Hunajaa äidin mehiläisiltä, tilauksia toimitellaan ja itsekin herkutellaan |
 |
Chilejä omista puskista. Ovat muuten tulisia!
Pihlajanmarjat omasta puusta. En ole koskaan vielä näistä tehnyt mitään. Pakkasen pitäisi purra ensin, mutta linnut ehtivät ennen minua.Jos keräisi ja laittaisi pakastimeen. Kuivattuna voisi toimia jogurtissa.
Mitäs teidän puutarhoista löytyy talven varalle?
|
16. elokuuta 2016
Oman elämän triathlon
Minulla on jostain syystä aina viimeisillä lomaviikoilla pakko kokeilla jotain uutta ja "radikaalia". Yhtenä vuonna kokeilin karppausta, mutta viikon jaksoin sitä. Ei toiminut minulla. Nyt päätin kokeilla kokeilla leivätöntä ruokavaliota. Puputan tosi tummaa reissumiestä aamuisin ja iltaisin ja olo on kuin pullataikinalla. Tykkään tummasta leivästä enkä juuri syö vaaleaa leipää.
Olo helpottui jo muutamassa päivässä. Turvotus laski eikä minun tehnyt mieli juurikaan edes herkkuja. Otin tilalle aamupalaksi maustamatonta jogurttia (jota syön kyllä muutenkin), johon laitan joukkoon mustikoita (pakastimessa 10 litraa itsekerättyjä), ruokalusikallisen kurpitsansiemeniä ja auringonkukansiemeniä. Ja kun haluan herkutella valutin hieman juoksevaa hunajaa. Annos oli yllättävän täyttävä ja kuppi kuumaa teetä kruunasi aterian.
Sitten innostuin itse valtavasti mahdollisuudesta juosta porukassa. Kun en siis ole juossut kahteen ja puoleen vuoteen oikein ollenkaan. Vuonna 2013 juoksun naistenkympin toukokuussa ja syyskuussa hurautin Espoossa rantakympin. Sitten juoksuinnostus lopahti.
Esko E2O-blogista "kutsui" mukaan lukijoitaan lenkkikerhoon ja innostuin ihan valtavasti. Porukassa juokseminen on niin kivaa ja siihen jo melkein totuin noissa tapahtumissakin. Yksin juokseminen on niin tylsää vaikka olisi musiikkia ja kaikkea.
Päätin ottaa oikein kunnolla liikunnan kannalta ja polkaista pyörällä Munkkiniemeen. Kun reittisuunnitelmat oli tehty, sovin vielä tapaamisen sukulaisen kanssa samaan paikkaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ei vaan kolme. Liikunta, sukulaiset, ja reippailu!
Poljin kymmenisen kilometriä suhteellisen kevyesti ja aikaakin meni vain n. 40 minuuttia. Tietysti sain sateen niskaani, mutta se ei erityisemmin haitannut. Piristi kyllä hieman. Oikein sujuva reitti oli. Ehdin hengähtää sukuloimassa pari tuntia ja söinpä hieman mustikkapiirakkaakin. Ehkä virhe...
Sitten lenkkeilimme iloisessa seurassa n. 7 kilometrin matkan aikaan 50 minuuttia ja minäkin pysyin joukossa eikä ollut yhtään raskasta! Porukassa kaikki sujuu ja vauhti oli leppoisaa. Mieletön kokemus juosta ihan ventovieraiden seurassa. Niin luonnollista ja vesisade loppui sopivasti juoksun ajaksi.
Kun pääsin lopuksi vielä huoltopisteeseeni niin söin pienen palan vielä piirakkaa ja poljin iloisessa vesisaateessa jälleen kotiin.
Ihme kyllä, en ollut yhtään niin poikki kuin olisin luullut kotiin tullessani. Aion mennä uudestaankin.
Olo helpottui jo muutamassa päivässä. Turvotus laski eikä minun tehnyt mieli juurikaan edes herkkuja. Otin tilalle aamupalaksi maustamatonta jogurttia (jota syön kyllä muutenkin), johon laitan joukkoon mustikoita (pakastimessa 10 litraa itsekerättyjä), ruokalusikallisen kurpitsansiemeniä ja auringonkukansiemeniä. Ja kun haluan herkutella valutin hieman juoksevaa hunajaa. Annos oli yllättävän täyttävä ja kuppi kuumaa teetä kruunasi aterian.
Esko E2O-blogista "kutsui" mukaan lukijoitaan lenkkikerhoon ja innostuin ihan valtavasti. Porukassa juokseminen on niin kivaa ja siihen jo melkein totuin noissa tapahtumissakin. Yksin juokseminen on niin tylsää vaikka olisi musiikkia ja kaikkea.
Päätin ottaa oikein kunnolla liikunnan kannalta ja polkaista pyörällä Munkkiniemeen. Kun reittisuunnitelmat oli tehty, sovin vielä tapaamisen sukulaisen kanssa samaan paikkaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ei vaan kolme. Liikunta, sukulaiset, ja reippailu!
Poljin kymmenisen kilometriä suhteellisen kevyesti ja aikaakin meni vain n. 40 minuuttia. Tietysti sain sateen niskaani, mutta se ei erityisemmin haitannut. Piristi kyllä hieman. Oikein sujuva reitti oli. Ehdin hengähtää sukuloimassa pari tuntia ja söinpä hieman mustikkapiirakkaakin. Ehkä virhe...
Sitten lenkkeilimme iloisessa seurassa n. 7 kilometrin matkan aikaan 50 minuuttia ja minäkin pysyin joukossa eikä ollut yhtään raskasta! Porukassa kaikki sujuu ja vauhti oli leppoisaa. Mieletön kokemus juosta ihan ventovieraiden seurassa. Niin luonnollista ja vesisade loppui sopivasti juoksun ajaksi.
Kun pääsin lopuksi vielä huoltopisteeseeni niin söin pienen palan vielä piirakkaa ja poljin iloisessa vesisaateessa jälleen kotiin.
Ihme kyllä, en ollut yhtään niin poikki kuin olisin luullut kotiin tullessani. Aion mennä uudestaankin.
13. elokuuta 2016
Iso haave toteutunut
Kauan olen täälläkin haaveillut, voivotellut ja ihastellut. Olen säästänyt rahaa joulu- ja syntymäpäivälahjoista, pistänyt sukan varteen kahisevaa kun olen myynyt kirpputoreilla omaisuutta. Olen kolunnut nettikirpputoreja, bongaillut alennusmyyntejä ja kiertänyt kirpputoreja.
Ei ole auttanut yhtään asiaa. Tulin siihen tulokseen että saan ostettua haluamani mailman ainoat mukavat korkokengät suoraan kivijalkaliikkeestä Helsingistä. Yksi uusi ostos sallittakoon minulle, joka on ollut mukana "Vuosi ilman uusia vaatteita" kolmisen vuotta. Käytössä olleita nykyisiä korkokenkiä olen käyttänyt kuutisen vuotta ja nyt pinta alkaa halkeilemaan, ne ovat siis kangasta osin. Ja kyllä. Omistan tällä hetkellä yhdet (1) korkokengät. Olen vähän kranttu enkä ole löytänyt toisia sopivia enkä oikeastaan ole tarvinnutkaan.
Mitä minä sitten löysin? Mistä kengistä olen sitten haaveillut monta vuotta?
Ei ole auttanut yhtään asiaa. Tulin siihen tulokseen että saan ostettua haluamani mailman ainoat mukavat korkokengät suoraan kivijalkaliikkeestä Helsingistä. Yksi uusi ostos sallittakoon minulle, joka on ollut mukana "Vuosi ilman uusia vaatteita" kolmisen vuotta. Käytössä olleita nykyisiä korkokenkiä olen käyttänyt kuutisen vuotta ja nyt pinta alkaa halkeilemaan, ne ovat siis kangasta osin. Ja kyllä. Omistan tällä hetkellä yhdet (1) korkokengät. Olen vähän kranttu enkä ole löytänyt toisia sopivia enkä oikeastaan ole tarvinnutkaan.
Mitä minä sitten löysin? Mistä kengistä olen sitten haaveillut monta vuotta?
Minna Parikan mustat Jodie korkokengät. Kuvat on otettu liikkeessä. Kokoni on 37 puolipohjallisella. Täydelliset.
Nyt voi juhliin kuin juhliin laittaa jalkaan kengät, jotka on hyvät jalassa ja ovat näyttävät.
:)