14 päivää vielä jouluun..

Silloin ehtii vaikka mitä juttuja tekemään!

Kuten esimerkiksi ostaa kierrätyskeskuksesta joulun värisen pöytäliinan. En ole aikaisemmin omistanut joulupöytäliinaa ja nyt perheen painostuksesta lähdin sellaista ostamaan.

En löytänyt mieleistäni isoa liinaa, mutta ostin yhden tonttukaitaliinan ja joulukappaverhon! Hyvin edullisesti löytyi.

Kolmannen kerran cannellonnit

Heippa! Tällä kertaa pukkaa ruokaohjetta teille kaikille kuvien kera!

Tein isänpäivänä ensimmäistä kertaa perheelle ruoaksi jauhelihatäytteisiä cannellonneja ja ohjeen löysin k-kaupan nettisivuilta. Ihan perussetti ja hieman kyllä mietytti että miten ne lasagnelevyputkilot oikein täytetään, mutta harjoitus tässäkin lajissa tekee mestarin, eikä se niin vaikeaa ollutkaan.

Ensimmäisestä kerrasta en tajunnut kuvia ottaa kun ruoka katosi vuoasta salamannopeudella. Toisella kerralla ehdin pötkylöistä ottaa kuvia täytettynä ja valmiista ruoasta en.

Kolmas kerta toden sanoo, otin kuvia, lisäsin jauhelihan määrää ja ruokaa jäi vielä iltaruoaksi, tosin vain toiselle lapselle. Well, yhtäkaikki, tässä reseptini (hieman muunneltuna kun emme harrasta paria ruoka-ainetta liiemmin):

Jauhelihatäytteiset cannellonnit

Ainekset:
1 pkt cannellonneja (mulla meni alle paketti vaikka lihan määrää lisäsinkin)
3-4 valkosipulin kynttä (maun mukaan)
700g naudan jauhelihaa
200 g bonjour yrttitarha-tuorejuustoa
suolaa
mustapippuria
timjamia
1/2 ps mozzarellajuustoa
1/2 ps emmentaljuustoa

Kastike:
1 tlk (500g) paseerattua tomaattia
3,3 dl ruokakermaa
suolaa
mustapippuria
timjamia

Pinnalle:
loput juustoraasteet

1. Hienonna valkosipulinkynnet (tai purista puristimen läpi suoraan kuumalle pannulle). Kuullota valkosipulia hetki paistinpannussa öljyssä. Lisää pannulle jauheliha ja ruskista. Lisää tuorejuusto ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Anna täytteen jäähtyä hetki ja lisää joukkoon juustoraaste.

2. Voitele uunivuoka öljyllä. Täytä cannelloniputket jauhelihatäytteellä ja asettele riviin vuoan pohjalle. (opit pian mikä on tehokkain tapa täyttää, itse käytin teelusikkaa ja täytin vain toisesta päästä)   

                         

3. Sekoita paseerattu tomaatti ja ruokakerma keskenään ja mausta seos suolalla, pippurilla ja timjamilla. Kaada tomaattikastike cannellonien pinnalle. Levitä kastike tasaisesti niin, että sitä menee myös pastaputkien väleihin. Ripottele pinnalle juustoraaste.

4. Kypsennä 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Tarjoa cannellonit vihreän salaatin kanssa.

NAM!

 

Vuoden 2015 vaatteidenvaihtobileet

Olen aivan unohtanut kertoa teille minun ensimmäisistä järjestämistäni bileistä, joissa vaatteet vaihtavat omistajaa ilman rahaa! En ole edes itse sellaisissa koskaan ollut, joten otin hieman vinkkejä täältä.

Perusideahan on saada itselle sopimattomat, kaapissa lojuneet vaatteet ja asusteet kiertoon ja saada itselle uusia vaatteita. Aloitin sillä, että lähetin kymmeniä viestejä ystäville, tuttaville ja kavereille ja kysyin heidän kiinnostustaan ylipäätään tähän konseptiin. Osa vastasi suoraan ettei ole heidän juttunsa, osa pisti idean korvan taakse.

Porukaksi valikoitui pieni joukko naisia, jotka olivat suunnilleen samankokoisia. Jokainen toi haluamansa määrän vaatteita, toiset kassillisia ja toiset vain muutamia vaatteita ja asettelivat ne pöydälle tai rekkiin näytille. Kun meitä oli niin vähän niin sitten vain suunnistimme vaatteiden kimppuun!

Ja voin sanoa että jokaiselle löytyi jotakin! Kun tuossa aiemmin kertoilin mitä vaatteita olen ostanut tänä vuonna, niin kyllä olen saanut itselleni uusia vaatteita ihan ilmaiseksi ja se kyllä piristää mieltä kummasti.

No mitä löysin? Löysin viidet stretch-farkut. Osa tuli käyttöön nyt "syysmallistooni", osan pakkasin kesää varten. Löysin mekkoja tulevia juhlia varten. Löysin paitoja, jotka tulivat heti käyttöön.

Löysin pikkujoulukultalegginssit!

Valikoima oli runsas ja paljouden haluaminen valtasi haluta kaikki. Mutta. Lupaus oli tehty. Ne vaatteet joita kukaan ei halua ja ne jotka olet lahjoittanut valittaviksi, lahjoitetaan edelleen SPR:n Konttiin.

Lopuksi herkuttelimme :)

Kymmenen muovikassillista lähti hyvään tarkoitukseen! Vähän kirpaisi laittaa Miun mekko pois, mutta lupaus mikä lupaus.

Vuoden 2015 vaateostokset

Kolmistaan-blogin Karoliina oli saanut RositaAngatalta haasteen jossa pitää listata vuoden 2015 aikana ostamat vaatteet. Minähän innostuin tästä aivan valtavasti ja päätin tehdä oman listaukseni omaan bloginpahaseeni, vaikka vuosi ei ole lopuillaan vielä.

Kaikista ostoksista ei varmana ole kuvaa ja osa on unohtunut tai laitettu jo kierrätykseen (krhm) mutta sekin että ottaisi aina kuvan ostoksesta selkeyttäisi ensi  tulevan vuoden ostosbuumia. Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi- kirja tuli luettua kesällä ja se selkeästi ohjaa minua kun oon vaatteidenostoaikeissa, oli se sitten vaateliikkeessä tai kirppiksellä.

Nämä eivät ole missään aikajärjestyksessä ja perässä on selitys miksi vaate on ostettu. Ja merkki (K) tarkoittaa että vaate, kengät tai laukku on ostettu käytettynä, kirppikseltä tms.
EDIT: Yritän myös muistella hintoja saada jonkinlaista käsitystä kulutetuista euroista

*65€ mustat pilli Levikset - ostettu kesällä ulkomailta outletistä uutena, viime kesänä ostin kolmet farkut USAsta mutta mustat jäi kaivelemaan..

* 10€ Harmaat varrelliset Converset (K) - tarvitsin yksinkertaisesti toiset

* 10€ Pitkähihainen Desigual-mekko (K) -myin toisen epäsopivamman mekon kirpputorilla about samaan hintaan

Desigual-mekko

* 6€ oranssit Ed Hardy tennarit (K) - kesällä ei niin kuumat ja oon haaveillut edhardyn tuotteista pitkään

* 2€ Oranssi puolipitkähihainen trikoopusero (K) - oranssi. ja edelleen käytössä

* 3€ oranssi neulemekko (K) - pakkosaadajotain-kun-kerran-kirppikselle-pääsen. Ei istunut päälle ollenkaan ja vein kierrätykseen puolen vuoden päästä



 * 5€ Oranssi hellemekko (K) -piti ottaa mukaan risteilylle etelän maille. Ei sopinutkaan tyyliin ja lahjoitin pois

* 2€ Ed hardy valkoinen toppi (K) ja 2€ musta Ed Hardy teeppari (K) - selkeesti puuttui kokoelmista

* 4€ Retro liiviessu-mekko - nämä ovat vaan niin ihania kun kestävät pesua ja on sitä aitoa vanhaa mitälielukua (K)

EDIT: juuri tämän kirjoitettuani muistin vielä kasan vaatteita joita ostin naapurista könttähinnalla: Punainen pitkä trikoopaita, valkoinen urheiluteeppari, siniset stretch-farkut yht. 10€

No tulihan listaan nyt edes jotain.Voi olla että kaikki eivät tässä vielä ole. Laukkuja en ole ostanut ollenkaan ja kengissä olen päätynyt selkeään käytä-ensin-loppuun-osta-sitten-vasta-uudet. En tiedä kannattaako tätä nyt edes mainostaa mutta minun ei ole tarvinnut alusvaatteita eikä sukkia ostaa tänä vuonna ollenkaan.

119€ tuli loppusummaksi. Ylivoimaisesti nuo levikset jotka ostin uutena oli kalleimmat, mutta tiedän että ne kestävät ajan ja kulutuksenkin. Olen löytänyt leviksiä (joku pinttymä että ne täytyy olla juuri tuon merkkiset) myös kirpputoreilta, mutta nyt niihin on kaikkiin tullut polviin reiät. Ja niin haperoa ovat että shortseina käytin loppuun ja nakkasin pois.


Millaisen listan sinä saat aikaiseksi?





Vältä joulustressi ja osta lahjat jo nyt!

Tätä toitotetaan. "Osta sitä ja osta tätä." "Nyt on edullista. Mistään et saa näin halvalla." "Joululahjat puoleen hintaan!"

Kaupat ja varastot ovat joutuneet miettimään jo 8 kuukautta sitten mitä ensi jouluna lapsille ostetaan joululahjaksi. Se on aika paljon se. Ennustajanlahjoja melkein pitäisi olla.

Miten olisi lahjakortti yhdessäolemiseen? Ollaan yhdessä ilman hilavitkuttimia ja älypuhelimia ja kannettavia. Pelataan lautapelejä ja vaikka herkutellaan.

No joo, olen hieman radikaali mutta oikeesti. Mihin ne lapset (Kyllä, kyllä meidänkin lapsille ostettiin sitä ja tätä ja on jo myyty eteenpäin jne.) tarvitsevat kaikkea sitä krääsää? Ihan ahdistaa heidän puolestaan. Vuokrataan varasto että lelut mahdutaan säilyttämään!

Minä aion tänä vuonna keskittyä ajan antamiseen ja itsetehtyihin lahjoihin. Ne eivät ehkä aina ole se paras ratkaisu jos luulee osaavansa ja sitten ei osaakaan, heh, mutta luulen että saan aikaiseksi sellaisia, mistä pidetään.

Aion myös lapsille välittää sen että antaminen on kultaakin kalliimpaa kuin saaminen. Monta vuotta meni niin etteivät lapset edes toisilleen ostaneet mitään. Nyt sitten eri porukoissa mietitään, mistä joku pitäisi. Esimerkiksi sain toissa vuonna lapsiltani lahjaksi kynttilänsytyttimen, mikä on hyvin ajateltu lahja.

Tahtoisin auttaa vähävaraisia ja apua tarvitsevia omalta osaltani. Vapaaehtoistyönä pystyykin tekemään paljon. Netti on ideoita pullollaan.

Miten sinä vietät joulusi ja mitä ideoita sinulla on aineettomaan jouluun?

Hyvän mielen viikko

Facebookissa kiertää jos jonkinmoista kampanjaa. Liity tähän ja liity tuohon. Sano hyviä asioita ihmisistä ja kierrätä ja lahjoita. Mä luen vissiin liikaa facebookia ja yritän olla hyvä ihminen kaikille tapaamilleni ja tuntemattomillekin.

Siksi innostunkin ilahduttamaan myös tuntemattomia. Välillä niinkin paljon että lähellä olevat saavat vain rippeet. Yritän ryhdistäytyä!

Jo muutaman vuoden ajan olen ilahduttanut minua inspiroivia bloggaajia. Tässä maassa heitä on muutamia ja hekin ovat minua innoittaneet jutuillaan, kirjoituksillaan ja olemalla tutunoloisia, vaikkemme mitään sydänystäviä olekaan. Todellakaan siis. Se ovat aitoja ihmisiä jotka kirjoittavat elämästään ja joiden jutut ovat vaan kolahtaneet tavalla tai toisella.

Suomessahan on satoja blogeja, joita luetaan ja satoja joita ei lueta. Minä kirjoitan omasta ilosta ja kiva vaan jos joku muukin lukee :)

Millaisen hyvän mielen teon sinä teit tällä viikolla? Tai viime viikolla?

Minä tuunaan heijastimia. Hamstraan tarvikkeita ympäri vuoden lähetystoriFidoista, kierrätyskeskuksista ja kirppiksiltäkin. Kaikki halpa ja hyvä käy. Heijastin on äärimmäisen tärkeä väline tänä vuodenaikana kun on pimeää ja liikuskelet ulkona. Autoilijat näkevät sinut paljon paremmin kun sulla on heijastin. Hän ei näe sinua jos kuljet katulampun valossa. Hän ei näe sinua takaa jos sinulla on etupuolella takissa heijastimet. Hän näkee heijastinliivin ja heiluvan heijastimen.

Rohkaisin mieleni ja tuunasin pari heijastinta ja annoin ne lahjaksi parille hyvälle tyypille. Toivottavasti niistä on iloa :)

Kirppisten toinen ulottuvuus

Mä olen monesti pohtinut kirppisten syvintä olemusta. Toisaalta sä haluut tavarasta eroon ja haluat myydä sen halvalla pois toisten iloksi ja toisaalta sitä kamaa on niin paljon että sä haluat siitä vaan eroon etkä halua viedä kotiin.

Toisaalta sä voit myös löytää omasta myyntikasoista vielä päällepantavaa itsellesi kun pidät niitä tarpeeksi kauan näkymättömissä. Toisaalta jos osaat tuunata vaatteita, voisit puunata niistä ihan uusia. Mutta kyllä se päällimmäinen on varmaan se että sä kyllästyt niihin samoihin rytkyihin. Varsinkin jos et omista tai osaa käyttää ompelukonetta...

Toisaalta tarjonta on niin suurta jossain yksittäisissä tapahtumissa että tulee ostamisähky jo ihan kiertelystä. Sä haluaisit ostaa jotain uutta ja piristävää ja siis vanhaa jollekin toiselle, mutta toisaalta et osaa päättää. Sullahan on jo kaikkea ja kaikkea ei tarvitse olla kahta ja eriväristä ja...Ne vaatteet on kuitenkin myynnissä vain siinä tapahtumassa ja jos et sä osta sitä sieltä, kadut loppuelämäs sitä jaet enää löydä sitä muualta.

Mulla on tällä hetkellä kaksi vaatesettiä. On kevät-kesävaatesetti ja sitten syksy-talvivaatesetti. Syyskuussa laitoin kesävaatteet pestyinä ylähyllylle yhteen laatikkoon (huom. YHTEEN) ja otin laatikosta talvivaatteet: pitkähihaiset, tummat ja lämpimät vaatteet. Kesävaatteisiin kuuluu hameet, capreja ja t-paitoja, joita taas ihastelen keväällä kun en yleensä muista mitä siellä edes on. Housuja olen vähän jakanut koska vaatteidenvaihtobileistä (jotka pidin ensimmäistä kertaa elokuussa ja josta en olekaan kirjoittanut mitään) sain kasan stretch-pillifarkkuja ja niitä löytyy mukavasti.

Mä tein päätöksen tämän kesän vikan myyntisession jälkeen että heitän loput kierrätyskeskukseen. En tuo niitä enää muhimaan vaatehuoneen hyllyille, joista mä sitten vien ne taas seuraavana kesänä myyntiin. Kannatti, sillä nyt hylly on tyhjä. Edelleen. Ja aina sitä tavaraa kertyy itselle tai sukulaisille mitä voi myydä eteenpäin. Aina.

Mikä noissa kirppiksissä sitten kiehtoo? Ne on pitkään olleet trendejä ja tosi suosittuja,. On viikonloppukirppiksiä, yhden päivän kirppiksiä, arkipäivisin voit myydä vaikka torilla ja sitten on näitä itsepalvelukirpputoreja joissa hinnoitellaan ja toivotaan että ihmiset käy ja ostavat hinnalla minkä olet määrittänyt. Samalla toivot ettei mitään varasteta ja että saat edes pöytävuokran viikossa takaisin.

Olen kolunnut kaikenlaisia kirppiksiä läpi. Vaatehulluusvuosia kaivelin kaikki ikeakassilliset läpi saadakseni halvalla vaatetta kuin vaatetta. Jos vaate on päätynyt kirpputorille asti, se on joko tosi hyvälaatuinen joka on kestänyt pesuja tai sitten sitä on kerran pidetty ja kyllästytty. Monia on vaihtoehtoja. Mutta eniten tykkään kyllä koluta myyjäkirppiksiä läpi kun samalla voi jutella ihmisten kanssa ja tinkiäkin hinnoista.

Ja olen tullut tulokseen etten tarvitse mitään. No, okei, voi olla että oransseja vaatteita nähdessäni saatan harkita parikin kertaa ostanko vai en, mutta noin niinku periaatteessa. Musta nahkatakki on ollut hakusessa jo pitkään mutta sopivaa mallia ei ole vielä löytynyt. Luulen että se saisi olla kuitenkin lyhyt ja vetoketjullinen. Ja käytetty ehdottomasti. Merkillä ei niin väliä. Voi olla ettei se löydy koskaan, mutta koskaan ei voi olla liian varma. Hintahaarukkaa en osaa sanoa mitä olisin valmis maksamaan.

Mutta sisustusjutut ja retro kolahtaa aina. Tässä tämänkertaisen reissun aatelia siis kattilahallin kirppikseltä:

 Pöytäliina. Ihan mahtava piristys ja oranssia! Maksoi huikeat 3€ ja on juuri passeli meidän pöytään.

Retro liivimekko. Oikeastaan väri on tummansininen eikä niin hirveesti mun väri mutta saanen parilla yksityiskohdalla (oranssia) mun näköiseksi. Tai. Kyllähän toi vaan on niin magee ilmankin.4€










Lisäksi erivärisiä kengännauhoja, Beatles-kangas, heijastin ja koru ihan extempore. Se lähtee varmaan purkuun ja tuunaan helmistä jotain ihan muuta :)

Unten mailla on ihmeellistä



Tiedättekö sellaista vekotinta joka ripustetaan sängyn yläpuolelle ja nappaa pahat unet pois ja antaa tilaa hyville unille. En usko että olen koskaan sanonut tätä asiaa ääneen, olen vain ihaillut näitä matkamuistokaupoissa ja elokuvissa. Tahtoisin unisiepparin.
 
Äitini palasi matkoilta tässä vähän aikaa sitten ja toi mukanaan unisieppareita. Ei voi olla totta! Hän oli löytänyt minulle oman, oranssisen! Se on kaunein näkemäni ja tiesin heti mihin sen laittaisin. Englanninkielinen teksti kuuluu näin: "As a Native American legend is told, by hanging a dream catcher over your sleeping area the bad dreams will be deterred by the bead in the feathers will attract and allow the good dreams to pass throught".

Ensimmäisenä ja toisena yönä näin oikein tosi hyviä unia. Kolmantena yönä näin niin pahaa painajaista että olin puhunut jotain ääneen ja neljäntenä testiyönä näin taas pitkän syvän unen. Kyllä siinä on tehoa, edes jonkinlaista.

Muutama vuosi sitten työkaverini antoi minulle lahjaksi huolinuket. Niissä oli lappu mukana: "Kun laitat nuket tyynysi alle, ne huolehtivat huolesi puolestasi. (Guatemalalainen kansanuskomus). Rasiassa on kuusi pikkuruista huolinukkea - yksi jokaiselle arkipäivälle. Sunnuntaille nukkea ei tarvita: silloin levätään eikä huolehdita muutenkaan". Nuket on ostettu Ruohonjuuresta ja ne kyllä toimivat. Tehokkaita pikku-ukkeleita. Sunnuntaisin kyllä minä ainakin murehdin tulevan viikon asioita niin paljon että tarvitaan yhteisvoimaa ja laitan kaikki nuket yhtäaikaa tyynyn alle.

Millaisia ihania ja hassuja uskomuksia sinulla on unista ja unensaannista?

Palautteilla on voimaa vai onko?

Kyllä mä vielä löydän tälle blogille oikean suunnan, tarkoituksen ja aihealueen. Sillä välin kirjoittelen teille mitä mieleen juolahtaa, jotta oma mieleni ei pamahda mielensyövereiden mullistuksista.

Kirjoittelin viimeksi teille roskista ja niiden keräämisestä. Suivaannuin niin paljon niistä parkkitikettilipuista että laitoin palautetta lähikauppakeskukselle. Sain hyvän ja mukavan vastauksenkin ja positiivista keskustelua syntyi, pitäisikö ja auttaisiko esim. roskapönttö automaatin läheisyydessä.

Kävin autolla toisessa kauppakeskuksessa ja heillä oli samainen lippusysteemi. Kun ajat ulos parkkihallista, sujautat lipun puomikoneeseen, puomi aukeaa ja automaatti sylkäisee lipun ulos. Siinä vaiheessa laittanet jalan valmiiksi kaasulle, otat lipun ja kaasutat puomin ali ettei se ehdi mennä kiinni. Tässä vaiheessa heitätkin lipun ulos ikkunasta? Tämän porttisysteemin vieressä olikin roskis mutta kuten arvata saattaa, maassa oli lippuja, jotka eivät koskaan osuneet roskikseen. Se on joko liian kaukana, sitä ei heti huomaa ja kun huomaa, pitää ajaa jo pois..  Mieleeni ei tulisi viskoa lippusta maahan vaan viedä se kotiin roskiin. Entä sinun? Laitoin viestiä tästäkin ja eivät kyllä aio siirtää roskista lähemmäksi / kauemmaksi koska osa kuitenkin osuu pönttöön..

Nyt pitää käydä vielä ensimmäisessä keskuksessa katsomassa mitä asialle on tehty. En ole ehtinyt sillä suunnalla roskia kerätä kuin kerran päivässä. Mutta eikö tämä olekin uskomatonta miten välinpitämätöntä porukka on autoillessaan? Tai muutenkin kun miettii mitä roskia tienvarsilta löytyy.

Ja eihän roskaaminen ole kauppakeskusten vika vaan ihmisten asenteen. Ajatellaan varmaankin että jokuhan ne korjaa kuitenkin. Voitko ajatella niin että se joka kerää roskia, ei ehkä saakaan palkkaa ympäristön siisteyden pitämisestä vaan sen tekee joku yksityishenkilö? Ei kaupungin työntekijä eikä kauppakeskuksen siivousihminen. Vaan sinä itse voit vaikuttaa yleisviihtyvyyteen joko olla roskaamatta tai kerätä roskan päivässä. Tai jopa kaksi.

Rauhallisuutta ja roskia

Ihana viikonloppu on takana. Rauhallinen sellainen, jossa omaa aikaa on ollut riittämiin. Eilen kävin isoäidilläni Helsingissä ja reissasin bussilla ja metrolla. Uskomatonta että ensi vuonna pääsee metrolla Helsinkiin...

Tänään olin aamulla jo päättänyt että lähden tekemään roskakävelyn Ison kauppakeskuksen viereen. En laajentaisi aluetta sen kummemmin koska aiemmat kävelyretket ovat osoittaneet painajaiseni todeksi. Roskia joka puolella.

Lähdin kotoa roskapihteineni ja ison muovikassin kera ja kun pääsin kauppakeskuksen nurkille roskapussini oli täynnä tupakka-askeja, pikaruokaketjun mukeja, pahvikahvimukeja, lasinsiruja, pullonkorkkeja ja nuuskarasioita. Tyhjensin pussiani viereiseen roskikseen, joskin tosi hankalalla tavalla. Aukko on niin matala, että pahvimuki pitää ensin survoa littanaksi. Käytin pussin tyhjentämiseen apuna pihtejäni.

Matka jatkui uuden ulkoparkkiksen viereen, autotien viereen. Lisää pahvimukeja (tupakantumppejahan on joka paikassa, niitä ei tarvitse erikseen mainita, enkä aina jaksa kaikkia niitä kerätä), tupakka-askeja, litistyneitä alumiinitölkkejä, kolmioleipämuoveja, maitotölkki... lista jatkuu loputtomiin. Löysin jopa yhden ehjän tölkin ja päätin kääntyä takaisin.Vein pienen pussin äskeisen roskiksen viereen ja noukin roskiksesta yhden pussin, sen hyvän, joka äsken oli käytössä.

Yllättäin olin kävellyt ohi roskien. Tai näin ne vasta takastullessa. Tai ihmiset ovat aatelleet, että tuo mielellään korjaa roskia niin heittävät lisää kerättävää. Whatever..

Vien kauppaan tyhjän tölkin ja annan sen miehelle joka lataa pullojaan automaattiin, saan kiitokseksi muminaa. "Ole hyvä!" 0,15€ hänelle lisää. Tajuan että yksi pussi jäi roskiksen viereen mutta päätän jättää sen sinne.

Lisää kerättävää löytyy kotimatkalla. Kaupan pihasta vien kaksi ostoskärryä takaisin sisälle ja vien tyhjän pullon palautukseen ja ojennan pullokuitin (0,20€) toiselle miehelle joka latoo koneeseen kassinsa sisältöä. "Ai, mitä, en mä tarvitse". Tyrkytän lippusta silti ja hän hymyilee ja sanoo kiitos :)

Kotimatkalta kerään vielä noin muovikassillisen roskaa (mm. kaksi muovihenkaria, tyhjän skyrpurkin ja lisää patukkapapereita) ja saan yhdeltä lenkkeilevältä äidiltä rattaineen kommentin "Loistavaa että keräät roskia!" "Kiitos, kiitos"
Eräs mummeli juttelee mukavia ja kehuu työtäni. Eräs vanha pariskunta kävelee ohi ja mies kiittelee että joku jaksaa. Hänkin keräsin 10 vuotta jossain päin Espoota roskia. "keräätkö jonkun yhdistyksen parissa?" Vastaan että ihan yksityisesti mutta Roskapäivässä  - liikkeen innoittamana.

Summa summarum. Vika ei ole siinä että roskiksia ei ole joka paikassa. Vika ei ole siinä, että roskiksia on liiankin useassa väärässä paikassa. Ei vika ole siinä että roskikset olisivat vääränvärisiä, kuviollisia, isoja tai pieniä. Vika on ihmisissä!

"Hups, nyt se roska lensi taskusta tuulen mukana. Äh en jaksa nyt sitä poimia kun on kiire".

"Phyi, kun purkka ei enää maistu millekään. Ja äh, ei nyt oo mitään paperia mihin sen laittaa. Sylkäisen sen vaan tohon."

"Pitää niillä kaupungin siivoustyöntekijöilläkin olla jotain hommaa ja kun roskista ei nyt Tässä näy niin laitan roskani tähän ojaan"

"Noh, en mä tällä parkkilipulla enää mitään tee, viskaampa sen auton ikkunasta ulos, roskahan se on enkä tarvitse sitä enää enkä jaksa kotiin asti ajaa sen kanssa"

Välinpitämättömyyttä. Joo, no okei, banaaninkuoret on biojätettä ja maatuvat (Edit: 1-3 vuodessa, luki jossain), mutta silti ne ovat roskia, rumia, ruskeita roskia.

Olisi kiva jos ihmiset huomaisivat miten siistiä tuli kun keräsin ne kaikki roskat. Tai no en kaikkia, tupakantumpeille en mitään mahda. Pitäisi olla rikkakihveli ja lapio niitä varten. Yhtään tupakoitsijaa en saanut rysän päältä kiinni että olisin voinut ojentaa tuunaamani miniroskiksen. Vielä mä kohtaan ja uskallan! Aion palata viikon päästä Ison Omenan liepeille ja nähdä miltä siellä silloin näyttää.

Enää en häpeä kerätä roskia muiden nähden, enää en ehkä näytä niin vihaiselta kun minua uskalletaan lähestyä, mutta ärsyttää kyllä roskaisuus ihan mielettömästi.

Parantakaa tapanne! Kerätkää itse YKSI roska päivässä. Roskikseen! Joo, kehtaa vaan! :)

Roskatonta ympäristöä toivoen ja iloista viikkoa!